Helmihullu siirtyy nyt sairaslomalle, jonka kesto on näillä näkymin vähintään puolitoista viikkoa. En ota toistaiseksi vastaan tilaustöitä, enkä välillä 1.12–9.12 myöskään toimita koruja. Varauksia myynnissä olevista koruista otan vastaan mahdollisuuksien mukaan.
Jo vastaanotetut tilaukset pyrin kuitenkin jaksamiseni mukaan hoitamaan.
Laitan vain pikimmiten kuvia esille, kun en jaksa sen tarkempia selostuksia kirjoittaa. Kauhea räkätauti vaivaa, niiskpärskköh.
Vaaleanpunaisista nahkanauhoista palmikoitu kaulapanta, joka on koristeltu hopeaketjulla, kristalleilla ja valkeilla helmillä. Kristallien sävyinä Vintage Rose, Rose, Light Rose ja Fuchsia.
Kristallikorvakorut, joihin sain idean Bead Fantasies III -kirjasta. Selasin kirjaa ajat sitten ystäväni luona, joten en muista enää sen tarkemmin, millaiset alkuperäiset korvakorut olivat, mutta tuon lankojen yhteenkiertämisen näin joka tapauksessa kyseisessä kirjassa.
Yksinkertaiset briolettikorvakorut. Itse korut ovat todella sievät, kierteistä ei voi sanoa samaa. Puolustaudun sanomalla, että vika oli langan, ei kiertäjän. Tuo gold filled -lanka on viheliäistä!
Lopuksi vielä kaksi Eni Okenin ohjeella tehtyä sormusta. Hopeinen on tilaustyö, gold filled -sormuksen tein muuten vain.
Ja nyt pikainen mainostus!
Niitä uskomattoman kauniita lamppuhelmiä, joita olen Eni Oken -tyylisissä riipuksissa viime aikoina käyttänyt, voi nyt ostaa kahdestakin helmikaupasta:
HelmiQ: Jane Myrsky -helmet
Helmitaulu: Jane Myrsky -helmet
Suerten isosisko Arial syntyi jo ajat sitten, mutta jostain syystä en millään meinannut muistaa kuvata sitä esittelyä varten. Arial ei pituutensa (ja kompleksisuutensa) vuoksi sovellu rannekoruksi kuten Suerte, mutta käyttötapoja sillä on enemmän. Pahoittelen kuvien huonoa laatua, mutta en ole erityisen hyvä kuvaamaan itseäni…
Kolminkertaisena riipuksen kanssa. Luonnollisesti voi käyttää myös kolminkertaisena ilman riipusta, mutta sitä en kuvannut.
Tasapitkänä kaksinkertaisena ilman riipusta. Tai riipuksen kanssa (en kuvannut).
Eri pituisina lenkkeinä kaksinkertaisena. Riipuksen voi jättää pois, laittaa ylempään tai alempaan kieppiin, miten vaan.
Hieman kravatin tapaan kaksinkertaisena. Riipuksenkin voi varmaan tuohon häntään halutessaan laittaa, kuvassa sitä ei ollut (vaikkei se kyllä näkyisi, vaikka olisikin).
Koru teki ensiesiintymisensä eilen japanilaisessa ravintolassa kolminkertaisena riipuksen kanssa. Minä itse tykkäsin kovasti, herraseura tuskin kauheasti kiinnitti huomiota.
Arial ei ole vielä loppuun saakka kehitelty – tai ainakaan en ole siihen täysin tyytyväinen nykyisessä muodossaan. Se on vaatinut melkoisen määrän ajatustyötä, mutta se ei ole yhtä näppärä ja vaivaton kuin Suerte, vaikkakin monipuolisuudessaan hakkaa Suerten mennen tullen.
Lopuksi vielä kuva Arialista pöydällä kasana:
Riipus on ilman muuta vielä tehtävä uusiksi – jo senkin takia, että minulla ja siinä käytetyllä Balin korupiikillä oli suuria erimielisyyksiä…
Koska helmihullu ei enää kykene istumaan sormiensa päällä ja nielemään turhautumistaan, on tästä asiasta kai vihdoin pakko avautua.
Minä olen pahuksen väsynyt näkemään jatkuvasti kopioita koruistani. Totta kai samalla tekniikalla tehtynä koruista voi tulla samannäköiset, varsinkin jos on kyse ihan peruskoruista tai yleisistä malleista. Minua kuitenkin turhauttaa hirveästi se, että näen jatkuvasti todella selkeitä kopioita myös (toivoakseni) vähän omaperäisemmistä töistäni – siis sellaisia kopioita, jotka eivät varmasti ole syntyneet vahingossa tai vain siksi, että joku on kokeillut samaa tekniikkaa.
Toisen koruidean kopioiminen ei toki ole laitonta. Se ei ole edes kiellettyä. Se on kuitenkin – ainakin minusta – pahuksen epäkohteliasta, jos et omaa työtäsi esitellessäsi kerro selkeästi, keneltä olet ottanut mallia (ja mielellään myös laita linkkiä alkuperäiseen). Jos kopioit jonkun toisen ihmisen korumallin ja annat ymmärtää, että se on sinun oma luomuksesi, näytät muiden koruharrastajien silmissä todennäköisesti lähinnä säälittävältä ja mielikuvituksettomalta – piirit ovat siinä määrin pienet, että jos esittelee töitään netissä, on aina joku, joka on nähnyt myös alkuperäisen työn.
Minä en missään nimessä ole mikään Rouva Omaperäisyys. Käytän paljon tavallisia perustekniikoita ja teen suhteellisen yksinkertaisia koruja. Teen kuitenkin myös sellaisia koruja, joiden toteutuksen miettimiseen ja suunnitteluun (ja itse tekemiseen) käytän runsaasti aikaa ja vaivaa, ja tuntuu kohtuuttomalta törmätä sellaisistakin koruista tehtyihin selkeisiin kopioihin, joiden yhteydessä ei millään tavalla mainita, että alkuperäinen korumalli on nähty täällä Helmetissä.
Selkeät kopiot edes suhteellisen omaperäisestä alkuperäiskorusta eivät yleensä synny vahingossa. Sattumallakin on rajansa.
Laitetaanpas vaihteeksi muutama korukin näkyviin:
Kaksi paria Ocean jasper -korvakoruja. Koruissa ei ole kivien lisäksi mitään muuta, koska halusin kaiken huomion kiville. Ne ovat todella kauniita ja pääsevät parhaiten oikeuksiinsa, kun mitään muita koristeita ei ole häiritsemässä.
Fancy jasper -rannekoru. Rakastan tätä kivilajia monine värisävyineen.
Silver leaf jasper -sormus. Halusin juuri tuon kyseisen kiven (koska siinä oli aivan erityisen hienot kuviot) käyttää sormukseen, jotta se ei hukkuisi massaan. Kuva on valitettavan huono.
Fossiiliakaattisormus. Sama juttu kuin edellä, myös kuvan suhteen…
Tilaustyönä tehty kaulakoru. Makeanvedenhelmiä ja Hill Tribe -hopeasydän.
Viikonloppuna tuli opittua arvokkaita asioita korupiikkien tekemisestä. Opin nimittäin sen, että piikin voi pilata monella eri tavalla. Täydellistä korupiikkiä metsästäessäni tein kaiken kaikkiaan yli 180 piikkiä viikonlopun aikana – näistä todella hyvin onnistuivat suunnilleen viimeiset 40.
Onnistuin tekemään seuraavanlaisia epäonnistuneita piikkejä (pahoittelut havainnollistavien kuvien puutteesta, mutta epäonnistuneimmat yksilöt tein uusiksi nipsaisemalla pallon pois ja sulattamalla uusintakierroksella piikin toisen pään):
1. Golfmailat. Aikani puuhasteltuani tulin siihen tulokseen, että golfmailaa muistuttavat piikit syntyvät silloin, kun käytän liian kuumaa liekkiä eikä langasta ole lämmitetty tarpeeksi isoa osaa. Tällöin lanka kiepsahtaa sulattaessa vinoon sivulle, ilmeisesti koska langan yläosa on selvästi viileämpi. Tätä en olisi luultavasti tajunnut vielä ensi vuonnakaan, ellei minulla olisi fiksua insinöörimiestä.
2. Kivenmurikat. Jos lankaa kuumentaa liian kauan, on tuloksena korupiikin päässä pallo, joka on rosoinen, kuoppainen ja ruma.
3. Pallopäiset piikit, joissa ei ole pallopäätä. Nämä ovat kivenmurikoiden seuraava aste. Jos lankaa kuumentaa ihan liian kauan, pallo irtoaa kokonaan ja kauniin korupiikin sijasta sinulla on suora langanpätkä ja vesiastiassa pieni hopeanmurunen.
4. Kaulastaan kaventuneet. Tämän epäonnistumisen aiheuttajaa en lopultakaan keksinyt. Osassa piikeistä heti pallon yläpuolella oleva langan osa suli kapeaksi luikuksi. Tällaiset piikit oli myöskin pakko joko hylätä tai tehdä uusiksi, koska en halunnut ottaa sitä riskiä, että ohentunut lanka katkeaa käytössä.
Vanha sanonta “Harjoitus tekee mestarin” ei aina pidä paikkansa. Tällä kertaa sanonta olisi pitänyt olla muodossa “Fiksu avomies tekee mestarin”. Kysyin Jannelta, haluaisiko hän kokeilla piikkien tekoa, kun itse aloin vähitellen suivaantua golfmailojen rapsakkaan tuotantovauhtiin. Mies istui kylpyhuoneen lattialle, rupesi puuhailemaan polttimen kanssa ja sai aikaan lähes täydellisen pallon noin neljännellä yrittämällä. “Eiks sua yhtään masenna?” tiedusteli ilkikurisesti avovaimoltaan, joka piteli käsissään noin sataa golfmailaa muistuttavaa korupiikkiä.
Ei masenna. Olen päinvastoin erittäin hyvilläni siitä, että Jannen ansiosta tajusin, millä tavalla piikit kannattaa tehdä.
TJEU:
Eilen kuvailin äidille Skype chatissa (jota päivittäin käytämme yhteydenpitoon – ei siis itse Skype-puheluja vaan ohjelman chat-toimintoa) kiireistä päivääni ja valittelin, että ei ole ollut aikaa tehdä koruja, kun aika on kulunut (yhden työprojektin ohella) kaikenlaiseen ylläpitoon: myyntisivuille piti lisätä koruja, uudet ostokset piti lajitella ja lisätä materiaalilaskuriin, kivistä piti karsia pintavirheelliset pois jne.
Äiti tiivisti koko touhun yhteen lauseeseen:
“…eli olet huokaillut ja lähminyt rakkaita kiviä käsissäsi :)”
Ei-helmihulluksi äiti tuntee helmihullujen mielenlaadun ja toimintatavat suorastaan huolestuttavan hyvin.
***
Sain kuitenkin eilen tehtyä jotain koruihin liittyvää hyvinkin tarpeellista: vietin kolmisen varttia rakkaan butaanipolttimeni kanssa ja tein 80+ korupiikkiä. Vaikka olen tehnyt niitä itse nyt yhteensä ehkä 120 kappaletta, muistuttavat nuo pahuksen piikit edelleen lähinnä minikokoista golfmailaa. En käsitä, miksi se hopeapallo kiertyy aina vinoon, vaikka kuinka yritän pitää lankaa suorassa (tai ohjata palloa kääntämällä piikkiä sopivasti langan pään sulaessa)! Eikä siitä pallosta sitä paitsi tule edes palloa, vaan pisara.
Minulle opetettiin, että ensin on lämmitettävä koko langanpätkää ja vasta sitten kohdistetaan liekki langan päähän, johon halutaan sulattaa se pallo. Kuitenkin minusta tuntui, kun kokeilin toista tapaa, että piikeistä tuli kauniimpia, kun kohdistin liekin heti suoraan vain langan päähän.
Mites teillä muilla?
Kuvan piikkejä ei ole vielä rummutettu, joten ne näyttävät vähän oudon värisiltä. Vaikka tuosta pallon vinoudesta marisenkin, olen kuitenkin sitä mieltä, että piikit ovat vallan käyttökelpoisia – ja mikä parasta, ne ovat paitsi täysin itse tehtyjä, myös huomattavasti halvempia kuin valmiina ostetut!
…eli…
Havainnollistava kuvasarja aiheesta “Kuinka mopo karkasi käsistä”.
Tällä viikolla ei ole pokkaa edes muistella minkäänlaisia puheita mistään helmipaastosta, sillä uusia ihanuuksia on tulvinut sisään ovista ja ikkunoista. Koska olen myös ollut tavallista kiireisempi monestakin syystä, esittelen korujen sijasta uusimpia hankintojani (joista toivottavasti myös syntyy runsaasti uusia koruja).
Pääkaupunkiseudun helmettiläisten “FMG V” -kimppa toi helmihullun kotiin tällaisen kivikasan:
Olin liian laiska kuvatakseni kaikkia nauhoja erikseen, joten kuvassa on epämääräinen kasa. Jos kivilajit kiinnostavat, kurkatkaa kuvan Flickr-sivulle, jossa kuvaan on liitetty muistiinpanoina kivien nimet.
Uudesta suomalaisesta helmikaupasta nimeltä Anhelmi tilasin kokeeksi pienen määrän Swarovskin riipuksia: meritähtiä ja puolikuita. Ne päätynevät korvakoruiksi vielä jossain vaiheessa.
Valtameren takaa luokseni saapuivat seuraavat ihanuudet:
Kuvassa iso (20 mm) Light Amethyst -sävyinen meritähti, 20 mm:n lumihiutale ja kuuden millin kaksoiskartioita, joiden värisävyt ovat Brandy ja Vintage Rose. Jälkimmäinen on Swarovskin upouusi värisävy, joka on värinä ihan nätti mutta jotenkin hieman vaisu.
Uskomattoman kauniita 10 mm:n Swarovskin sydämiä (Vitrail Light ja Vitrail Medium), jotka ovat suunnilleen blingblingiyden huippu.
Pieniä hopeajuttuja. Kiinalainen onnea tarkoittava symboli päätynee omaan kaulaani, muiden päämäärä ei ole vielä selvinnyt.
Jo pitkään suuresti himoitsemiani Hill Tribe -sormuksia, joiden renkaisiin voi itse ripustaa jotakin kivaa, sekä upeita Balin hopeahelmiä.
Kierteisiä Swarovskin helmiä.
Eikä tässä ollut kaikki! Kuvaamatta jäi pari pussillista hopealukkoja, kirkkaita Swarovskin sydämiä ja pieniä kirkkaita Swarovskin meritähtiä, Aquamarine champagne -sävyiset kaksoiskartiot, kaksi sorttia pienempiä Balin hopeahelmiä, iso Swarovskin puolikuuriipus ja todella sievät Balin hopeaa olevat korvanapit.
Jostain mystisestä syystä minulla ei ole edes krapula näistä kaikista ostoista. Pelottavaa. Melko selvää tosin lienee, että nyt on syytä elellä melko siivosti vähän aikaa*, mitä tulee helmihankintoihin…
—
* Lue: todella, todella siivosti melko pitkään…
Yksi Enin ohjeella tehty lamppuhelmiriipus lisää. Tämä onnistui paremmin kuin kumpikaan aiemmista – tästä tuli ihan myyntikelpoinen, jopa. Ainoa ongelma on oikeastaan se, etten osaa hinnoitella tällaista työtä. Saas nähdä…
Helmi on tälläkin kertaa foorumin Janen tekemä upea pieni taideteos.