Meta

Chrysolite-sävyiset Swarovskin kristallikuutiot

Vesivaluriipus koristeenaan fasettihiottu savukvartsi ja stardust-hopeahelmiä

Vesivaluriipus koristeenaan rose-sävyinen kuutiollinen zirkonia

Värjättyjä kalkkiturkooseja ja/tai howliitteja

Punaiset säröakaatit ja pisaran muotoon väännellyt ja taotut Balin hopeiset renkaat

Hopealevystä tehty sormus, jossa on teksti “ikuisesti optimisti”

Simpukankuorihelmiä, hopeaa ja Balin hopeaa

Ruusukvartsia, granaattia ja hopeaa

Valtamerijaspiksia ja hopeaa

Tekstisormukset ovat olleet pitkään to do -listalla – hidasteena on toiminut se, että inhoan sormusten tekemistä hopealevystä, koska levyn leikkaaminen siististi on niin hankalaa. No, sarvesta härkää… Ensimmäisessä tekstisormuksessani lukee “dream big”, ja siitä tuli sangen nätti, vaikka juotoskohta aiheuttikin harmaita hiuksia. En luultavasti ikinä onnistu juottamaan sormusta niin, että saumasta tulisi lopulta näkymätön. Huoh.

Toukokuussa saamani (tai siis huhtikuussa ostamani ja toukokuun puolella postitse saamani…) kuutiolliset zirkoniabrioletit ovat kuiskutelleet kovasti, joten ne ovat päässeet osalliseksi jo kaksiin korvakoruihin. Ihania pikkuisia pulleroita nuo brioletit… iih!

Lisäksi ostin yhdeltä foorumilaiselta nauhan värjättyjä särövuorikristalleja, jotka ovat todella herkullisen kauniita. Niistä syntyi jo muutamat korvakorut, joista toiset ovat tällaiset:

Olen myös saanut aikaiseksi yhden omasta mielestäni sangen kauniin kaulakorunkin, mutta se on vielä kuvaamatta. Toinen tekstisormuskin on jo melkein valmis… Alan ilmeisesti vähitellen päästä taas vauhtiin! :D

Sain vihdoin järjestettyä työpöydälleni kunnollisen kaiutinsysteemin, johon saa iPodin kiinni. Se tarkoittaa, että voin kuunnella musiikkia korupöytäni äärellä – jippii! Jos jotain olen kaivannut, niin musiikkia työnteon taustalle.

Ja niinpä vain mieleen alkoi tulvia koruvisioita, kun kuuntelin onnellisena soittolistaani. CMX:n Kainin kertosäe (“Ei virtaa mikään, kaikki jähmettyy, ei veden kalvo heijasta kuin pimeää…”) loi heti mielikuvan tietyistä materiaaleista yhdessä, ja sormet innosta täristen aloin penkoa helmilokerikkoja.

Siispä: säröakaattia, akaattia, sateenkaariobsidiaania, vuorikristallia, runsaasti hopeaa… Tämä on Kain.

Nämä kaksi muuta korua ovat syntyneet ihan ilman musiikkia ;) Ensimmäinen on yksi With love -rannekoru lisää, toisen tein uusimman helmipakettini aarteista…. mmm, verenpunaista granaattia ja säihkyviä vuorikristalleja…. :D

Korvarenkaat ovat aina olleet melkoinen kompastuskivi tälle helmihullulle. Aina kun yritin moisia tehdä, lopputulos oli soikea tai jotenkin muuten vinksallaan, tai renkaita ei saanut kunnolla kiinni tai jotain muuta. Joitain päiviä sitten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja OPETELLA tekemään niitä pahuksen renkaita – ja kyllähän se sitten onnistui, kun aikansa pähkäili parasta tekniikkaa.

Kuvassa yhdet viidestä tekemästäni korvarengasparista. Ihanan kevyet ja ylellisen hohtavat, vaikka itse sanonkin.

Ja yhdestä voitosta rohkaistuneena päätin myös opetella tekemään perussormuksia – ei sellaisia langasta kieputettavia kivikoristeisia, joita olen tehnyt iät ja ajat, vaan juotettuja perussormuksia. Ahdistelin upeita sormuksia tehnyttä Silbiin Pikkumyytä lukuisin kysymyksin Facebookissa, ja aherruksen tulokset (ensimmäiset niistä) näyttävät tältä:

Sormusten sisäpinta ei kyllä oikeasti ole niin tuhruisen ruma kuin miltä se kuvassa näyttää vaan ihan nätti, mutta kaiken kaikkiaan nuo sormukset ovat toki vain harjoituskappaleita, joista löytää masentavan helposti juotoskohdan. Toinen sormuksista on kevyesti kuvioitu pallopäävasaralla, ja ne kuviot heijastavat todella kauniisti valoa.

Kolme seuraavaa sormusta on jo työn alla, mutta nähtävästi joudun ostamaan itselleni toisenkin Dremel-kopion… Tarvitsin sormuksien viimeistelyä varten satinointiharjaa, mutta se pahuksen harja vaati koneeseen pienemmän istukan. Vaihdoin istukan pienempään, mutta satinoinnin tehtyäni en saanut sitä pientä istukkaa enää irti. Millään. Sormivoimat eivät riitä, pihdeillä ei voi kiskoa (menee lyttyyn…). Siispä on ilmeisesti ostettava Clas Ohlsonilta toinen samanlainen työkalu, jossa on sitten se isompi istukka. Huokaus.

Lopuksi kuva korvakoruista, jotka eivät liity tähän merkintään mitenkään, mutta jotka haluan esitellä ihan siitä syystä, että KERRANKIN labradoriitti suostuu näyttämään edes osan välkkeestään myös valokuvassa…

Helmihullu on onnistunut kehittämään itselleen kivuliaan tenniskyynärpään. Veikkaan syypääksi MotSeja, sillä niiden tekeminen on vaatinut melko intensiivistä Dremelin käyttöä, mikä on pitemmän päälle aika raskasta käsivarrelle. Särkevä käsivarsi on sen verran ikävä kaveri, että MotSien teossa tulee luultavasti kunnon tauko, jahka vielä keskeneräiset on saatu viimeisteltyä. Harmi, sillä nautin näiden korujen tekemisestä kovasti!

Tässä on nyt melkoinen satsi MotSeja – kolme niistä on jo kaupan puolella ja loput laitan myyntiin joko tänään tai viimeistään huomenna, riippuen vähän taaperon touhuista.

In between dark and light

A heart full of soul

Until the sun comes up

Down by the seaside

Far beneath the coral sea

Dance in the dark of night

Tältä erää viimeiset MotSit näyttävät tältä:

Like a sleepy blue ocean

Written in the stars

Like a sleepy blue ocean ehti kaupasta jo kadota parempiin sui käsiin, Written in the stars (ja aiemman merkinnän Spread out your wings) ovat vielä hyllyllä.

Nyt on koruissa käytetty musta rotanhäntä lopussa ja jään odottelemaan täydennystä varastoihin – MotSeja ei siis tule lisää ennen sitä. Lisäksi tulee pienoinen tauko bloggaamiseen, sillä ensi viikolla on MotSien sijasta vuorossa POTS (= pulkkailua oman taaperon seurassa), kun Helmetissä vietetään talvilomaviikkoa lumisissa merkeissä.

Helmikuu on lopussa ja niin on myös ÄHH-projekti, jonka viimeiset korut tulevat tässä. Kaksi uutta MotSia ja yhdet korvakorut… Helmihullu on nyt ÄHHistä voipunut, mutta onnellinen!

A voice from behind me reminds me
Spread out your wings you are an angel
Remember to deliver with the speed of light
A little bit of love and joy…

Queen: The March of the Black Queen

(Musta onyx, vuorikristalli, Balin hopeinen litteä sydän, platinanvärinen Swarovskin helmi ja hienohopeaan kieputettu fasettihiottu savukvartsimarkiisi.)

Mine’s a tale that can’t be told
my freedom I hold dear
How years ago in days of old
when magic filled the air
’twas in the darkest depths of Mordor,
mm-I met a girl so fair
but Gollum and the evil one
crept up and slipped away with her…

Led Zeppelin: Ramble on

(Musta onyx, makeanvedenhelmi, Swarovskin kristalleja ja Balin hopeahelmi.)

Lopuksi vielä ihanista, IHANISTA sinisistä säröakaateista tehdyt pienet ja suloiset korvakorut:

ÄHH-kuukausi alkaa olla lopuillaan. Olen pysynyt mukana kyydissä, mutta muuten en ole erityisen tyytyväinen osuuteeni projektissa. En nimittäin ole käyttänyt läheskään tarpeeksi hillottuja helmiä, vaan NERIK-laatikko on pitänyt sisällöstään kiinni kynsin ja hampain…. No, ainakin olen tehnyt koruja!

ÄHH 25 on yli 70-senttinen kaulakorunjärkäle värjätyistä jaspiksista. Balin hopeiseen lukkoon on kiinnitetty papukaijalukolla riipus, jonka saa irrotettua, jos korua haluaa käyttää ilman sitä. Korun kivet ovat kahdeksanmillisiä, ja niitä on korussa melkein kaksi kokonaista nauhaa, joten koru on kiitettävän painava :)

ÄHH 26 on seuraava MotS-koru, ei siis mitään uutta ja ihmeellistä, mutta toivottavasti silti kaunista. Korussa on pyöreä Peridot Satin -sävyinen Swarovskin kristalli, Balin hopeahelmi, Olivine-sävyinen Swarovskin kristallibrioletti, pisaranmuotoinen valkea Swarovskin helmi sekä fasetoitu vuorikristallikukka. Tällä kertaa myös korun ketjunpätkän olen juottanut renkaista itse, sillä käytin kaiken isolenkkisen valmisketjuni kuuteen ensimmäiseen MotS-koruun.

So sadly I left them
On that old country lane
For I knew that I’d never see them again
One was an old man
The second a maid
The third was a young boy who smiled as he said…
‘With the wind in the willows
The birds in the sky
There’s a bright sun to warm us wherever we lie…’

Blackmore’s Night: The wind in the willows

Urakka jatkuu! Tässä ovat kaksi puuttuvaa vuodenaikariipusta, joiden jälkeen onkin sitten jo keksittävä jotain muuta loppukuun ajaksi, sillä yhtään korusarjaa ei ole enää varalla ÄHH-käyttöön ;D

Olipas muuten uskomattoman hankalaa yrittää keksiä sopivat värit kesäriipukseen! Vaikka minulla on luultavasti 90% Swarovskin kristallien värikartasta varastossani, ei sopivia värejä vain tuntunut löytyvän. Millään. Lopulta valitsin tuollaisia kukkaissävyjä, mutta kesästä tuli kyllä ehdottomasti sarjan heikoin lenkki joka tapauksessa.

Syksy on sen sijaan oma suosikkini. Siihen löytyi juuri sopivat värit!

Jotta kenellekään ei jäisi sellaista kuvaa, että minulla aina onnistuu kaikki, pitää välillä blogata epäonnistumisistaankin.

MotS-korut saivat kovasti ihmettelyä ja kiitosta osakseen siistin punsseloinnin vuoksi. Moni ihmetteli, miten olin saanut aikaan niin tasaista jälkeä kirjainpunsseleilla. No, voin vakuuttaa, etten todellakaan ole mikään luonnonlahjakkuus…

…tästä meinaan lähdettiin liikkeelle:

Alemman laatan tein joskus ajat sitten, kun sain nuo pienet punsselit. Eihän mistään näe, ettei minulla ollut mitään käsitystä siitä, kuinka kovaa punsselia pitäisi lyödä, eihän? Puuh…

Ylempi on ensimmäinen MotS-laatta. Tai sen piti olla. Laatassahan toki piti lukea Legends never die, mutta joku ei lainkaan hahmottanut, mille etäisyydelle kirjaimet tulevat toisiinsa nähden. Ja sitten tajusin, ettei laattaan mitenkään mahdu sana LEGENDS tuolla kirjainvälillä. Ja oli pakko improvisoida.

Huokaus. No, saapihan sen sulatettua…

Sitten on myös toisenlaisia epäonnistumisia. Ne voivat kuulua esimerkiksi sarjaan “Hei, ehdin varmaan juuri ja juuri punsseloida yhden laatan valmiiksi sillä aikaa kun iskä syöttää Joukalle puur

…AAARRRRGGGGGHHHHHHHHHHHHHHHHHH!”