Meta

Chrysolite-sävyiset Swarovskin kristallikuutiot

Vesivaluriipus koristeenaan fasettihiottu savukvartsi ja stardust-hopeahelmiä

Vesivaluriipus koristeenaan rose-sävyinen kuutiollinen zirkonia

Värjättyjä kalkkiturkooseja ja/tai howliitteja

Punaiset säröakaatit ja pisaran muotoon väännellyt ja taotut Balin hopeiset renkaat

Hopealevystä tehty sormus, jossa on teksti “ikuisesti optimisti”

Simpukankuorihelmiä, hopeaa ja Balin hopeaa

Ruusukvartsia, granaattia ja hopeaa

Valtamerijaspiksia ja hopeaa

Tekstisormukset ovat olleet pitkään to do -listalla – hidasteena on toiminut se, että inhoan sormusten tekemistä hopealevystä, koska levyn leikkaaminen siististi on niin hankalaa. No, sarvesta härkää… Ensimmäisessä tekstisormuksessani lukee “dream big”, ja siitä tuli sangen nätti, vaikka juotoskohta aiheuttikin harmaita hiuksia. En luultavasti ikinä onnistu juottamaan sormusta niin, että saumasta tulisi lopulta näkymätön. Huoh.

Toukokuussa saamani (tai siis huhtikuussa ostamani ja toukokuun puolella postitse saamani…) kuutiolliset zirkoniabrioletit ovat kuiskutelleet kovasti, joten ne ovat päässeet osalliseksi jo kaksiin korvakoruihin. Ihania pikkuisia pulleroita nuo brioletit… iih!

Lisäksi ostin yhdeltä foorumilaiselta nauhan värjättyjä särövuorikristalleja, jotka ovat todella herkullisen kauniita. Niistä syntyi jo muutamat korvakorut, joista toiset ovat tällaiset:

Olen myös saanut aikaiseksi yhden omasta mielestäni sangen kauniin kaulakorunkin, mutta se on vielä kuvaamatta. Toinen tekstisormuskin on jo melkein valmis… Alan ilmeisesti vähitellen päästä taas vauhtiin! :D

Korvarenkaat ovat aina olleet melkoinen kompastuskivi tälle helmihullulle. Aina kun yritin moisia tehdä, lopputulos oli soikea tai jotenkin muuten vinksallaan, tai renkaita ei saanut kunnolla kiinni tai jotain muuta. Joitain päiviä sitten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja OPETELLA tekemään niitä pahuksen renkaita – ja kyllähän se sitten onnistui, kun aikansa pähkäili parasta tekniikkaa.

Kuvassa yhdet viidestä tekemästäni korvarengasparista. Ihanan kevyet ja ylellisen hohtavat, vaikka itse sanonkin.

Ja yhdestä voitosta rohkaistuneena päätin myös opetella tekemään perussormuksia – ei sellaisia langasta kieputettavia kivikoristeisia, joita olen tehnyt iät ja ajat, vaan juotettuja perussormuksia. Ahdistelin upeita sormuksia tehnyttä Silbiin Pikkumyytä lukuisin kysymyksin Facebookissa, ja aherruksen tulokset (ensimmäiset niistä) näyttävät tältä:

Sormusten sisäpinta ei kyllä oikeasti ole niin tuhruisen ruma kuin miltä se kuvassa näyttää vaan ihan nätti, mutta kaiken kaikkiaan nuo sormukset ovat toki vain harjoituskappaleita, joista löytää masentavan helposti juotoskohdan. Toinen sormuksista on kevyesti kuvioitu pallopäävasaralla, ja ne kuviot heijastavat todella kauniisti valoa.

Kolme seuraavaa sormusta on jo työn alla, mutta nähtävästi joudun ostamaan itselleni toisenkin Dremel-kopion… Tarvitsin sormuksien viimeistelyä varten satinointiharjaa, mutta se pahuksen harja vaati koneeseen pienemmän istukan. Vaihdoin istukan pienempään, mutta satinoinnin tehtyäni en saanut sitä pientä istukkaa enää irti. Millään. Sormivoimat eivät riitä, pihdeillä ei voi kiskoa (menee lyttyyn…). Siispä on ilmeisesti ostettava Clas Ohlsonilta toinen samanlainen työkalu, jossa on sitten se isompi istukka. Huokaus.

Lopuksi kuva korvakoruista, jotka eivät liity tähän merkintään mitenkään, mutta jotka haluan esitellä ihan siitä syystä, että KERRANKIN labradoriitti suostuu näyttämään edes osan välkkeestään myös valokuvassa…

Joinakin päivinä ei varsinaisesti tarvitse miettiä, mitä töitä tekisi. Havahduin tänään huomaamaan, että kaupan puolella oli enää kolme (3!!!) sormusta. Siispä kaivoin esiin hopealankaa ja sormuspinnan ja ryhdyin sydän luopumisen tuskaa tulvillaan etsimään varastoistani niitä kaikkein salaperäisimpiä ja äänekkäimmin juttelevia pietersiittejä, jotka pääsisivät jatkamaan Lohikäärmeen aika -sormussarjaani.

Ja tällainen neljän sarja syntyi tänään:

Tein myös muutamia muita sormuksia:

Punaista akaattia, ametistia, vuorkristallia ja ihanan hohtava labradoriittinappi.

Noiden kahdeksan sormuksen jälkeen 0,8 mm:n pehmeä hopealanka sitten loppuikin, eivätkä minun sormenpäänikään suoraan sanottuna olisi kestäneet enää yhtään sormusta tänään…

Loman jälkeen pitäisi päästä taas koruvireeseen. Takkuiselta tuntuu, vaikka koko loman ajan on ideoita pyörinyt päässä vaikka kuinka. Ulkona vietetty lämmin päivä vei siinä määrin energiaa, että kotiin palattuani en saanut enää aikaan mitään erityisen vaativaa…

Tapasin lomalla rakkaan ystäväni, joka odottaa vauvaa. Hänellä näin ensimmäistä kertaa ihan omin silmin meksikolaisen Bola-korun, joka roikkui suloisen pyöreän vauvamahan päällä ja helisi vienosti. Siitä poiki idea kokeilla samanlaisen korun tekemistä Balin hopeasta – ja niinpä laitoin kaupan puolelle tänään kaksi Bola-imitaatiota varmistettuani samaiselta ystävältä ensin, minkä pituinen nyöri koruissa yleensä on:

Koko Bolan idea saattaa olla ihan huuhaata, mutta minusta nuo korut ovat suloisia. Jahka asia joskus tulee omalla kohdallani ajankohtaiseksi, voisin kyllä kuvitella käyttäväni tuollaista riipusta.

INMCrystal-kimppatilaus toi minulle elämäni ensimmäiset Swarovskin pisarahelmet. Niistä syntyi yksinkertaiset mutta klassisen kauniit korvakorut:

Tilaustyönä tein myös pitkästä aikaa yhden perussormuksen, kivenä tällä kertaa savukvartsi:

Ennen lomaa tein tilauksesta rannekorun ja korvakorut:

Jonossa olisi tällä hetkellä useita tilaustöitä, kunhan vain ehtisin tehdä kaiken. Tietysti kesän ensimmäiset oikeat helteet on luvattu juuri tästä viikoksi eteenpäin… On kyllä silti aika ihanaa olla taas helmien äärellä, kun yli kymmenen päivää on viettänyt erossa niistä.

Nyt pitäisi viimeistenkin pienten ongelmien olla poissa ja Helmetin toimia moitteettomasti. Siispä heti asiaan ja esittelemään viime aikojen tuotoksia:

Ensimäinen mattoketjuni. Rakastuin tuohon ketjumalliin – se on mukavaa punottavaa ja lopputulos on ihastuttava. Mattoketju istuu ranteeseen täydellisesti, koska se on muodoltaan tuollaista leveää ja litteää. Teki ihan hirveästi mieli pitää tämä ranneketju itse, mutta urheasti työnsin sen kuitenkin kaupan puolelle.

Tilaustyönä tehty perussetti hopealangasta, Balin spacereista ja Cantaloupe-sävyisistä Swarovskin kristalleista.

Patinoidut kierrespiraalikorvakorut. Nämä onnistuivat oikeastaan juuri niin hyvin kuin toivoinkin. Kolmesta tekemästäni parista yksi on killunut korvissani siitä saakka, kun sain sen valmiiksi.

Jens Pindia tällä kertaa korvakorujen muodossa. Ketjun kaverina on iris green -sävyiset isohkot makeanvedenhelmet.

Ostin ensimmäistä kertaa simpukankuorihelmiä, joista sitten syntyi Balin hopean ja pikkuruisten mustien onyxien kera tuo kuvan rannekoru. En ole kyllä vielä ihan varma siitä, mitä mieltä olen simpukankuorihelmistä yleensä. Ne ovat kauniita, mutta… en tiedä olenko ihan vakuuttunut niistä vielä.

Näin joulun jälkeen voi turvallisesti esitellä pukinkonttiin päätyneitä koruja. Tänä vuonna niitä ei ollut kovin montaa, koska.. no, minulle yksinkertaisesti tuli liian kiire. Kaikista koruista ei ole edes kuvia: Jannen siskolle tekemääni rannekorua (hopeaa, Balin hopeaa ja vuorikristalleja) en ehtinyt kuvata, eikä kuvaa ole myöskään tarjolla anopin saamasta kultadubleisesta Jens Pind -ranneketjusta.

Jotain kuitenkin on näytettävänä:

Jannen veljen vaimo sai korvarenkaat, joihin voi itse pujottamalla vaihtaa toisenväriset kristallit. Pidän korvakorumallista kovasti, ja minulla on kuvan korujen kaltaiset renkaat tälläkin hetkellä korvissani.

Äiti sai vihdoin kaulakorun ja korvakorut kaveriksi edellisenä jouluna saamalleen ametistikoristeiselle romanov-ranneketjulle:

Kaulakoru on tosin selkeästi jämäkämpää tekoa kuin ranneketju: kaulakorussa on käytetty millin paksuista lankaa kun taas ranneketjun punoin 0,7 mm:n langasta.

Ilman korulahjoja ei jäänyt helmihullu itsekään, sillä anopin antamasta paketista paljastui tällainen ihana sormus, jonka anoppi on aikoinaan saanut omalta anopiltaan:

Appivanhempani arvelivat, ettei sormuksen rahallinen arvo liene kovin korkea, mutta tunnearvoa sillä on sitten sitäkin enemmän – ja olen kyllä ehdottomasti tästä samaa mieltä! Sormuksessa on kaiverrus vuodelta 1943, joten se on ehtinyt nähdä jo monta vuosikymmentä.

Pidin niin paljon taannoin tilaustyönä tekemistäni Jens Pind -kaulakoruista, että tein itselleni joululahjaksi samanlaisen:

Dream-renkaan tehtävänä on muistuttaa kantajaansa unelmien tärkeydestä, sillä minulla ei juurikaan ole unelmia – olen kai liian arkirealisti tai jotain. Yritän tehdä parannuksen.

Viimeisenä on kaulakoru, jonka ostin itselleni isoäidiltäni saadulla joulurahalla. Tunnistatteko?

Ta-dah! Vanamo-kääty! Minulla on ollut sarjan korvakorut ja kolmirivinen rannekoru jo pitkään, mutta kaulakorua en ole raskinut ostaa. Haaveilin siitä kaikkein runsaimmasta kaulakäädystä, vaan a) se on ihan liian kallis että ikinä viitsisin ostaa sitä ja b) en varmaankaan osaisi käyttää niin näyttävää korua.

Tässä olivat joulunajan aarteet. Nyt on aika palata arkeen ja työn touhuun!

Pitääpä vielä esitellä tämäkin! Tein tänään ehkä tähänastisista tilaustyösormuksista haastavimman. Se näyttää tältä:

Ja jos nyt kysytte, että mitäs ihmeellistä tuossa on – sehän on vain kultadubleesta tehty spiraalisormus – niin katsokaatten kulman taakse, missä sormuksesta on kuva erilaisella kuvausalustalla…

lue lisää …

Tässä muutama päivä sitten – lieneekö ollut perjantaina? – minun olisi pitänyt tehdä tilaustyötä, mutta unohduin taas kerran tekemään Enin nest ring -ohjeella sormuksia. Keksin nimittäin yhtäkkiä, että minulla oli varastossa isoja jumalaisen kauniita tummanvioletteja makeanvedenhelmiä, jotka saattaisivat sopia kyseiseen sormusmalliin. Siispä tuumasta toimeen!

Ja katso – helmet tosiaan sopivat tuohon sormukseen erinomaisesti! Ensimmäistä kertaa teki kovasti mieli pitää itselläni tuollainen sormus (tuo alempi noista sopisi sormeeni kuin valettu), mutta todennäköisesti unohtaisin kuitenkin käyttää sitä. Molemmat menivät siis putiikin puolelle.

Kolmannessa sormuksessa on kahdeksanmillinen larvikiitti, jossa tietystä kulmasta näkyy kaunis välkähdys. Sain siitä onneksi kuvaankin aavistuksen.

Kalanruotoketjun tein iät ja ajat sitten, mutta vasta tänään sain aikaiseksi ottaa siitä kunnollisen kuvan kauppaa varten. Tämä ketju taisi olla ensimmäinen vähänkään vaativampi ketjuni, mutta ennen leimausoikeuksien hankkimista en tietenkään ole voinut laittaa sitä myyntiin. Nyt ranneketjussa on asianmukaiset leimat.

Ja viimeiseksi upouusi kaulakoru! Tätä korua varten minun oli julmasti katkaistava helminauha, joka on jo pitkän aikaa majaillut NERIK-laatikossa. Teko kuitenkin kannatti, sillä kaulakorusta tuli mielestäni kaunis. Helmet ovat suorastaan upean verenpunaisia ja niiden kiilto on todella hieno.

Tuli muuten tuosta riipuksesta vielä mieleeni:

Vaikka olen monessa korussa käyttänyt erilaisia sudenkorentoriipuksia, en itse asiassa lainkaan pidä sudenkorennoista! Ne ovat kauniita vain, jos niitä ja minua erottaa vähintään kaksi metriä ilmaa tai vaihtoehtoisesti kunnollinen ikkunalasi. Tämän helmihullun mielestä pitäisi olla jokin direktiivi tai laki, joka kieltäisi mitään hyönteistä kasvamasta pienlentokoneen kokoiseksi…

Tilasinpa tässä taannoin FMG:ltä hopeisia sormuspohjia, joissa oli valmis “tappi” puoliporattua helmeä varten. Ajattelin, että niistä saisi kivoja ja yksinkertaisia sormuksia ihan itsellekin, ei vain kaupan puolelle. Tilasin samalla tietysti myös ne puoliporatut helmet.

Pakko sanoa, että aika harvoin olen FMG:n ostoksiini ollut yhtä tyytymätön kuin näihin sormuksiin:

Ne ovat kyllä nättejä, ei siinä mitään. Sitä minä vaan ihmettelen, että jos kuvauksessa lukee “adjustable for different finger or toe sizes”, niin eikös noiden pitäisi sopia muillekin kuin ala-asteikäiselle? Vaikka kuinka olisivat “adjustable”, niin sitä kokoa voi säätää sangen vähän ilman että sormuksen ulkonäkö kärsii merkittävästi. Ja tuollaisenaan – niin, arvatkaapas, paljonko niiden koko on?

Neljätoista ja puoli milliä. Aivan käsittämätöntä!

Eivät !¤#@£#¤%” mene edes pikkusormeen meikäläiselle! AARGGGHHHH!!!!!!! Saisivat tunkea adjustable-sormuksensa sinne minne ei päivä paista.

***

Ja lopuksi tänään valmistunut tilaustyökaulakoru…