ÄHH 7 on uusi versio jo aiemmin tekemästäni dominoriipuksesta. Etsin sitä kaulakorulaatikosta pakatakseni sen asiakkaalle postitettavaksi. Riipus oli kuitenkin samassa pussissa monen muun dominoriipuksen kanssa ja oli valitettavasti tarttunut kiinni toiseen riipukseen – ja kun irrotin ne toisistaan, meni molemmista pinta rikki. ÄRRINMURRIN! No, onneksi tipusia oli lisää ja sain tehtyä uuden riipuksen. Ehkä tämän käyttäminen ÄHH-koruna on hieman huijausta, mutta hei – taaperon äidillä ei ole liikaa vapaa-aikaa! :P

ÄHH 8 on rannekoru, johon käytin sinisiä aventuriinirondelleja, hopeahelmiä ja Balin hopeaa. Kuvausassistentiksi otin pörröisen sinisen pikku ystävän, ettei aina tulisi otettua samanlaisia kuvia…

ÄHH, päivä 6. Yksinkertainen kaulakoru hopeaketjusta, jonka keskikohdassa on rypäs Swarovskin helmiä. Jokaisen helmen kyljessä kulkee hopealanka, mikä ei tuosta kuvasta ehkä kauhean selkeästi näy. Värit ovat herkkää violettia ja vaaleanpunaista: burgundy, mauve, rosaline ja white.

ÄHH ja päivä 5. Minähän pysyn ihan suht hyvin kyydissä!

Tänään yksinkertainen rannekoru picassojaspiksesta ja Balin hopeasta. Olen kerta kaikkiaan ihastunut picassojaspikseen saatuani sitä kerrankin käsiini todella hyvälaatuisena. Kuva on valitettavan tylsä, mutta koru toivottavasti vähän mielenkiintoisempi..!

Päivä 4 ja makeanvedenhelmiä hopealla ja Balin hopealla maustettuna… Todella kauniita A-luokan helmiä, jotka häviävät kauneudessaan ainoastaan samasta kaupasta ostetuille AAA grade -helmille. Halusin koruun jotain muutakin kuin helmiä pötkössä, joten kaksi helmistä pääsi heilumaan muista erilleen – ja lisäksi korun keskikohdassa on pullea Balin hopeinen sydänriipus.

Voi kun jossain vaiheessa ehtisi saada uusia koruja kaupankin puolelle asti…!

Korut ne on korviksetkin. Nih! Ja puolustaudun sanomalla, ettei ole helppoa kiertää brioletteja siististi hopealankaan – varsinkaan kahta peräkkäin niin, että tulos on riittävän identtinen.

Pulleat fasettihiotut savukvartsibrioletit, hopealankaa ja Balin hopeiset kukkanapit. Yksinkertaista mutta nättiä, vaikka itse kehunkin.

ÄHH, päivä 2. Rannekorussa on violetteja raidallisia akaatteja, fasettihiottuja vuorikristalleja, fasettihiottuja ametisteja, sekä fasettihiottua että sileää mustaa akaattia ja Balin hopeaa. Tässä yhteydessä haluan (taas kerran?) ilmoittaa, että syvästi inhoan tämänkaltaisten korujen kuvaamista. Kierteiset linkit + pyöreät helmet = täydellisen karmeaa kuvattavaa. Koru ei asetu nätisti kuvaamista varten, ei sitten millään. Tämä kuva saa kelvata, sillä se oli noin kahdestatoista otetusta kuvasta parhain…

Lupauduin mukaan helmikuun ÄHH:iin (Älä Hilloa Helmiäsi) – kyseinen haastehan on rakkaan ystäväiseni inkun lanseeraama ja pyöri jo kerran aiemmin, mutta silloin en vauvakiireltäni uskaltanut lähteä mukaan. Nyt kuitenkin on ainakin hyvä aikomus!

28 päivää, 28 korua, kaikki tarkoitus esitellä täällä… Saapa nähdä mitä tästä tulee! Taaperon äiti piipittää kuitenkin pienellä äänellä sitä, minkä inkkukin jo totesi: “Korut ne on korviksetkin!”

Potkaistaan ÄHH Helmetin osalta käyntiin Sirius-sarjan kaulakorulla, johon uhrauduin käyttämään muutamia aivan älyttömän herkullisen värisiä säröakaatteja, joita minulla on VAIN yksi nauhallinen…. snif….

Ohhoh, onpas tullut pidettyä pitkä hiljaisuus. Tammikuun alkupuoli oli sairastelujen ja erään ikävän tapahtuman vuoksi aika hiljaista aikaa korurintamalla ja sen jälkeen onkin ollut vilskettä poikasen ensimmäisen syntymäpäivän tiimoilta. Varsinainen syntymäpäivä oli jo keskiviikkona 20. päivä, mutta pienimuotoiset juhlat ovat vasta nyt viikonloppuna. Uskomatonta, että minulla on täällä jo yksivuotias pieni taapertaja (joka tosin taapertaa vasta tuettuna tai taaperokärryn kanssa, mutta silti)!

Ostin jo kuukausia sitten ison kasan ihania siemenhelmiä, jotka joutuivat odottamaan vuoroaan suorastaan luvattoman kauan. Alkuviikosta ehdin vihdoin pistää spinnerin pyörimään ja sain tehtyä kolme pitkää kaulakorua kirkkaan, valkean, harmaan ja mustan sävyissä. Varsinkin kaikkein tummimpaan lähes rakastuin! ♥

Siemenhelmiä ja makeanvedenhelmiä

Siemenhelmiä, makeanvedenhelmiä, Swarovskin kristalleja ja mustaa onyxia

Samat ainekset kuin edellä

Näitä kun ehtisin tekemään lisää – siemenhelmiä on vielä monissa muissakin sävyissä… :)

Aina välillä tällaista helmihullua harmittaa ihan älyttömästi se, miten vaikeaa on saada käsiinsä tietynlaisia materiaaleja. Tässä tapauksessa kyse on makeanvedenhelmistä – lähinnä värillisistä sellaisista. Värjättyjä makeanvedenhelmiä toki löytyy joka paikasta, mutta jostain syystä värivalikoima tuntuu enimmäkseen olevan melko suppea (tai sitten helmet ovat huonolaatuisia).

Joistakin väreistä on monesti lähes ylitarjontaa (erilaiset ruskeat, malvat, violetit), joitakin ei tunnu löytyvän mistään. Kaikkein työläimmäksi on osoittautunut punaisten makeanvedenhelmien metsästys. Onnistuin yhden ainoan kerran saamaan käsiini täydellisen punaisia helmiä, jotka olivat lisäksi vielä aivan upeaa laatua, mutta sen jälkeen niitä ei ole löytynyt enää mistään. Olen kurkkuani myöten täynnä erilaisia fuksianpunaisia ja oranssinpunaisia helmiä – minä haluan rehellistä punaista! Upeaa, tummaa verenpunaista! Mutta kun ei niin ei.

Toinen ongelma ovat sekoitusnauhat. Kauniit – siis sekä kaunislaatuiset että väreiltään kauniit – sekoitusnauhat ovat kiven alla. Silloin harvoin kun niitä jostain löytää, on viisainta toimia nopeasti. Siispä kun rakas ystäväiseni vinkkasi minulle kauniista sekoitusnauhoista, ostin saman tien kaikki loput, mitä putiikissa oli (valitettavasti vain kolme nauhaa, mutta kuitenkin). Laatu ei ole ihan täydellisen priimaa, joten nauhoista joutunee karsimaan viitisen helmeä per nauha, mutta ehdottoman tyytyväinen olen hankintaani, siitä ei ole epäilystäkään! Slurrrrppppssss!

Tilasin tällaista rannekorua ajatellen isoja vaaleanharmaita Swarovskin helmiä jo marraskuussa, mutta niiden saapuminen perille kesti jouluajan postiruuhkassa melkein puolitoista kuukautta. Mutta pakko oli odottaa, sillä heti nuo valtamerijaspikset saatuani tiesin, että ne haluavat vierelleen vaaleanharmaita Swarovskin helmiä ja Balin hopeaa.

Peruskauraa, kyllä, mutta ah, niin sievää…. Talviunia:

Harkitsen myös vastaavanlaisen kaulakorun tekemistä, kunhan tässä taas ehdin helmipöytäni ääreen.

Helmihullun vuoden alussa ei pitäisi olla mitään valittamista, sillä matkalla kohti Espoota on 80 nauhaa korukiviä (hups!) ja 15 nauhaa makeanvedenhelmiä (toinen hups!)… Niitä odotellessani toivottelen oikein ihanaa alkanutta vuotta 2010 kaikille lukijoilleni! ^___^