Meta

Ohhoh, onpas tullut pidettyä pitkä hiljaisuus. Tammikuun alkupuoli oli sairastelujen ja erään ikävän tapahtuman vuoksi aika hiljaista aikaa korurintamalla ja sen jälkeen onkin ollut vilskettä poikasen ensimmäisen syntymäpäivän tiimoilta. Varsinainen syntymäpäivä oli jo keskiviikkona 20. päivä, mutta pienimuotoiset juhlat ovat vasta nyt viikonloppuna. Uskomatonta, että minulla on täällä jo yksivuotias pieni taapertaja (joka tosin taapertaa vasta tuettuna tai taaperokärryn kanssa, mutta silti)!

Ostin jo kuukausia sitten ison kasan ihania siemenhelmiä, jotka joutuivat odottamaan vuoroaan suorastaan luvattoman kauan. Alkuviikosta ehdin vihdoin pistää spinnerin pyörimään ja sain tehtyä kolme pitkää kaulakorua kirkkaan, valkean, harmaan ja mustan sävyissä. Varsinkin kaikkein tummimpaan lähes rakastuin! ♥

Siemenhelmiä ja makeanvedenhelmiä

Siemenhelmiä, makeanvedenhelmiä, Swarovskin kristalleja ja mustaa onyxia

Samat ainekset kuin edellä

Näitä kun ehtisin tekemään lisää – siemenhelmiä on vielä monissa muissakin sävyissä… :)

Kauppaan on tullut niukanlaisesti uusia juttuja viime päivinä, sillä olen tyhjentänyt tilaustyöjonoa tavoitteena saada kaikki tehtyä tällä viikolla.

Tällaisia koruja on syntynyt tilaustöinä:

Pitkä kaulakoru lasihelmistä – nuo isommat tulivat asiakkaalta itseltään.

Tämänkin kaulakorun isot makeanvedenhelmet ovat peräisin asiakkaalta itseltään, minä etsin omista varastoistani niiden seuraksi pienempiä kavereita.

Kokonainen korusetti vuorikristalleista, larvikiiteista, mustista onyxeista ja ametisteista. Settiin kuuluu myös kaulakoru, joka ei ole kuvassa (duh).

Pitkä kaulakoru siemenhelmistä, aqua terra -jaspiksista, prase-kivistä (mitä ne sitten ikinä ovatkaan) ja granaattisiruista. Harvoin on mikään väri- ja materiaaliyhdistelmä arveluttanut yhtä paljon kuin tämä, mutta asiakas halusi tällaisen – ja itse asiassa lopputuloksesta tulikin sitten paljon nätimpi kuin odotin. Lienee siis hyvä, että asiakkaat välillä ravistelevat tällaista varovaista ja kaavoihin kangistunutta värienkäyttäjää ;)

Seuraavaksi voisi sohvautua punomaan tilauskaulaketjua, joka taitaakin olla viimeinen jonossa oleva tilaustyö. Jippii!

Anu on käyttänyt viime aikoina lasihelmiä ja saanut minutkin taas muistamaan, että lasihelmetkin voivat olla todella kauniita. Tilasinpa siis minäkin itselleni lasihelmiä – jotain, mitä ei tule usein tehtyä!

Ah ja voi – kyllä kannatti! Lasihelmien käyttö oli pitkästä aikaa todella mukavaa vaihtelua. Tuloksena oli monta paria ainakin tekijänsä mielestä kauniita korvakoruja:

Arktista leveyttä

Phoenix (mistä muka löytyisi korukiviä, jotka näyttävät tältä? Kysyn vaan!)

Verenpunainen

Ja tämä viimeinen pari ansaitsee ihan erityismaininnan. Mitä kristalleihin tulee, ohjenuorani on jo pitkään ollut: “Me olemme Swarovskeja, sinun kristallejasi. Älä pidä muita kristalleja.” Nyt tein kuitenkin poikkeuksen ja ostin pieniä vihreäsävyisiä tsekkiläisiä kristallipisaroita… ja ne ovat ihan hengästyttävän kauniita! Ostin niitä kuusi kappaletta, joista neljä käytin. Arvatkaapa, jäävätkö viimeiset kaksi minulle itselleni? KYLLÄ!!! Näille kaunokaisille ei tunnu mikään kuva tekevän oikeutta.

Elokuun alku I

Eilen olin selkeästi korvakorutuulella. Ei tarvinnut oikeastaan edes miettiä, mitä tekisi – tai millaista tekisi – kun materiaalit melkein valitsivat itse itsensä.

En käytä kovin usein lasihelmiä, mutta nämä kellokukat kerta kaikkiaan vaativat pääsyä tällaisiin korvakoruihin:

Swarovskin ihanat Bling-sydämet halusivat myös päästä korvakoruiksi, siispä syntyi yksinkertaiset mutta ainakin minusta suloiset korvakorut kahdessa eri värisävyssä:

Jos en ihan väärin muista, jossain varastojen kätköissä pitäisi olla vielä vastaavia vihreitä bling-sydämiä, joten niistäkin voisi toki tehdä vielä tuollaiset…

Yksinkertaisia ihanuuksia syntyi myös Helmiliinan pulleista valkeista makeanvedenhelmistä, Swarovskin kristalleista ja Balin hopeisista kierteisistä renkaista:

Tänään voisi sitten vaihtelun vuoksi yrittää tehdä jotain muuta kuin korvakoruja. :)

Siitä saakka, kun tein ensimmäisen Suerteni, olen rakastanut kyseistä korumallia. Se on monikäyttöinen ja mukavan piristävä koru, joka sopii monenlaisiin asukokonaisuuksiin. (*Nuuh, nuuh* Mikäs täällä tuoksuu? Ai, omakehuhan se vain…) En kuitenkaan ole vähään aikaan tehnyt Suerteja oikeastaan muuta kuin tilauksesta, sillä niin kovasti kuin niistä pidänkin, niiden tekeminen on minusta viheliäistä ja hidasta.

Tulin kuitenkin hetken mielijohteesta hankkineeksi itselleni puisen Beadalonin Spin’n'Bead Bead Loader -työkalun, joka tunnetaan nimellä Bead Spinner. Vekotin oli kertaostoksena hieman kallis, ja sen käyttö vaatii jonkin verran harjoittelua, mutta kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen hankintaani.

Suerten teko vie edelleen oman aikansa, mutta nyt työ on sentään mukavaa!

Helmihullu on viime aikoina ollut melko hiljaa. Syynä tähän oli paitsi pääsiäisloma, myös se karu tosiasia, että nyt on se aika vuodesta, kun ihmispolot väsäävät veroilmoituksiaan. Jo toiminimen perustaessani päätin selvitä korkeimman omakätisesti niin kirjanpidosta kuin veroilmoituksestanikin, mutta vaikka kirjanpito osoittautui sangen inhimilliseksi työksi, oli viime viikolla usko pahasti horjua, mitä tulee veroilmoituksen täyttämiseen.

Jätin veroasiat hautumaan pääsiäisloman ajaksi ja rentouduin parhaani mukaan anopin lihapatojen äärellä. Kun sitten eilen vihdoin päätin rutistaa ilmoituksen valmiiksi, se kävikin loppujen lopuksi sangen tuskattomasti. Ilmeisesti oli hyvä päätös jättää alitajunta työskentelemään keskenään vähäksi aikaa. Täytettyäni paperit soitin vielä yritysten veroneuvontaan ja kävin ilmoituksen läpi asioista paremmin ymmärtävän tahon kanssa, joka oli sitä mieltä, että olen täyttänyt paperin ihan oikein. Jippii! Olin haljeta euforiasta.

Jotta merkinnästä ei tulisi vallan kuvaton, tässäpä joitakin koruja – osa ihan uusia, osa jo hieman vanhempia:

Varhaiset varjot: makeanvedenhelmiä, Balin hopeaa, Swarovskin kristalleja ja Karen Hill Tribe -sudenkorento.

Neliöt: hopealankaa ja mustia onyxeja. Alkuperäinen malli (ilman kieputteluja) on peräisin wigjig.comista.

Meren sydän: aivan ihanan sävyisiä makeanvedenhelmiä, hopeaa ja Balin hopeaa.

Ja lopuksi, kun tuo sääkin on niin kovin keväinen (lue: jumalaton lumipyry…), muutama kevätkoru:

Kohti kevättä: Balin hopeaa, makeanvedenhelmiä ja hopeaketjunpätkät

Ehkä hempein Suerteni ikinä: Ruusutarha. Siemenhelmien lisäksi korussa on helmiäislasihelmiä, hennon vaaleanpunaisia kiinalaisia kristalleja sekä ruusukvartsia.

Hämmentävää mutta totta: olen vuorokauden sisällä tehnyt peräti kaksi korua ihan vain itselleni. Toisen tarkoituksella, toisen puoliksi vahingossa.

Ensin kuitenkin pari muuta juttua:

Checkers: tsekkiläisiä fasettilasirondelleja, Balin välihelmiä ja hopealankaa.

Forest Pathin ostajalle tilauksesta myös yhteensopivat korvakorut.

Hyvin yksinkertainen tilaustyö: yksi musta onyxpisara hopeaketjussa.

Ja sitten ne ihan ikiomat jutut. Pk-seudun Helmettiläisten kuukausittaisessa tapaamisessa pääsin valikoimaan isosta pussista itselleni valtamerijaspiksia kappalehintaan. Kerrankin sai valita isosta kivimäärästä vain ne yksilöt, jotka eniten miellyttivät! Jei! Valituista kivistä päätin tehdä jotain ihan vain itselleni, että saisin pitää kaunottaret hyvällä omallatunnolla aina luonani (ilman että ne pölyttyisivät NERIK-laatikossa). Siispä:

ja toisesta kulmasta:

Minun! Minun! MINUN!

Toinen koru tuli tosiaan vähän puolivahingossa. Oili-ketjusta jäi reilusti renkaita yli, joten päätin kokeilla telaketjun (caterpillar) tekemistä. Erehdyin sovittamaan valmista ketjua, eikä se enää halunnut tulla pois ranteestani. Ihastuin tähän ketjumalliin ikihyviksi: se on isohko ja jämäkkä olematta mummomalli ja litteytensä ansiosta se asettuu upeasti ranteeseen.

Jäljellä on oikeastaan vain yksi pulma. En halua luopua ketjusta, mutta en oikeastaan osaa käyttää mitään säihkyvän kirkkaita isoja ranneketjuja. Pitäisiköhän ketjun siis pulahtaa hetkeksi rikkimaksaliuokseen?

Seitsemän faktan nakki naukaisi tämänkin helmihullun suuntaan, joten kai tässä on jotain keksittävä. Olen blogannut jo niin monta vuotta, että toisen blogini lukijoille tässä ei välttämättä tule kauheasti yllätyksiä.

1. Vuosia jatkuneiden toistuvien painajaisten takia kärsin voimakkaasta karhufobiasta. Voin katsella kiinnostuneena luonto-ohjelmia karhuista, mutta metsään minua ei tahdo enää saada. Kesämökillä säikähdän huussimatkalla jokaista risahdusta etenkin myöhään illalla ja hyvin varhain aamulla ja pälyilen jatkuvasti ympärilleni.

2. Minä jumaloin Harry Belafontea ja töitä tehdessäni kuuntelen hyvin usein hänen levyjään – enimmäkseen varhaistuotantoa, mutta myös uudempaa materiaalia. Suuri osa koruistani on syntynyt 1950–1960-luvun calypson soidessa.

3. Kuorsaan. Pahasti.

4. Sukunimeni on vaihtunut kahdesti, toinen nimeni kerran ja kolmanneni etunimen olen ottanut itse itselleni.

5. En jaksa lukea sanomalehtiä tai katsoa televisiosta ns. vakavia ohjelmia. Sen vuoksi olen usein masentavan tietämätön maailman tapahtumien suhteen. Viime viikolla äiti lähetti tekstiviestin ja kehotti katsomaan Punaista lankaa. Yritin, mutta ensimmäisten parin minuutin jälkeen kyllästyin. En taida olla vielä tarpeeksi aikuinen.

6. Olen toivoton karkki- ja pullahiiri. Rakastan useimpia makeita asioita: karkkia, jäätelöä, leivonnaisia, suklaata, keksejä… ja se valitettavasti näkyy! Hämmentävä piirre tässä makeariippuvuudessa on kuitenkin se, että vaikka en voi olla ostamatta herkkuja, pystyn kyllä olemaan syömättä niitä: jos kaapissa on keksipaketti, se ei katoa yhdessä illassa, vaan voi säilyä siellä useita viikkoja. Sama pätee karkkiin. Ilmeisesti minua rauhoittaa jo se tieto, että kaapissa on karkkia, mikäli iskee oikein tuskaisa makeannälkä.

7. Kirjahyllystäni löytyy Henning Mankellin koko Wallander-sarja. Luen paljon, mutta enimmäkseen lähinnä dekkareita ja fantasiakirjallisuutta.

Melkein kaikki on jo haastettu mukaan tähän meemiin, joten haastan itse ovelasti kaikki ne helmihullut, joita kukaan muu ei ole vielä haastanut.

Lopuksi muutama kuvantapainen:

Berries: makeanvedenhelmiä, vuorikristalleja, hopeaa

Shanghai: mustaa onyxia, karneoleja, hopeaa, organzanauhaa ja puuvillanauhaa

Enkelikoru, joita on tehnyt jokainen ja jokaisen kummi, serkku, isoäiti ja naapuri. Tein niitä itse eilen ensimmäistä kertaa, sillä löysin sattumalta metallisia enkelinsiipiä edullisesti. Lasisia en ole koskaan harkinnutkaan käyttäväni, koska jostain syystä en erityisemmin pidä niistä.

Tein eilen ison kasan muitakin kännykkäkoruja, joista tässä on yksi.

Laitan nyt pikaisesti kuvia esille, kun viime päivinä on valmistunut taas yhtä jos toistakin.

Puuriipus peridoottisiruista, tilaustyö

Korvakorut riipukselle kaveriksi

Kultadubleekorvakorut upeista 8 mm:n pyöreistä granaateista

Tummanvioletit isot makeanvedenhelmet ja Balin hopeaa. Nämä ovat suloiset kuin sika pienenä!

Rannekoru hopeasta, Balin hopeasta ja ihanista akvamariineista

Makeanvedenhelmiä, hopeaa, Balin hopeaa, jet-sävyisiä Swarovskin kristalleja

Kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan älyttömän nätti kaulakoru: onnistuin löytämään paitsi todella kauniin harmaansinisiä makeanvedenhelmiä, myös niiden kanssa täydellisesti yhteensopivia siemenhelmiä, jotka ovat… no, veden värisiä: sinivihertäviä, läpikuultavia, oih..! Lisäksi korussa on vielä todella sieviä Aquamarine champagne -sävyisiä Swarovskin kristalleja, joista aikoinaan maksoin itseni lähes kipeäksi (no okei, en nyt sentään, mutta kyllä ne selvästi kalliimpia ovat kuin “tavalliset” Swarovskit).

Äh, minä lakkaan nyt teeskentelemästä että olisin missään helmilakossa, kun siitä ei kerta kaikkiaan näytä tulevan mitään. Mitä tiukemmin yritän olla lakossa, sitä varmemmin sorrun. Olen lakkoyritelmäni aikana langennut luultavasti jopa enemmän kuin mitä olisin langennut, jos en olisi yrittänyt lakkoilla. Siispä hiiteen koko touhu! Luultavasti olisi paljon älykkäämpää luvata, että yrittää käyttää enemmän (ja tarkempaa) harkintaa sen suhteen, mitä ostaa, ja yrittäisi aina miettiä useampaan kertaan, onko jokin ostos välttämätön – tai edes hyödyllinen.

Nyt siis teen lakkolupausten sijasta lupauksen yrittää oppia pois siitä kauheasta “Iiih, apua, tuo on pakko saada, liian ihanaa!” -ostohysteriasta. Samaten lupaan yrittää oppia käyttämään aarteitani rohkeammin, etten ainoastaan varastoisi niitä laatikoiden kätköihin ja ihailisi niitä itsekseni silloin tällöin.

Yhdestä viimeaikaisesta lankeamisestani syytän täysin häpeämättä Nindeä. Alle kaksi vuorokautta sen jälkeen, kun olin tehnyt elämäni ensimmäisen tilauksen Treasure Island Pearlsille, Ninde laittoi blogiinsa kuvia makeanvedenhelmistä, joita oli tilannut TIP:ltä. Helmihullu hakkasi päätä seinään tajutessaan, millaisia ihanuuksia olisi voinut tilata itsekin, jos olisi selannut kaupan valikoimaa hieman tarkemmin.

Vahinko on nyt korjattu.

Haluan kuitenkin korostaa, ettei kuvassa ole niin monta nauhaa, kuin miltä ehkä näyttää, vaan ainoastaan neljä. En kai minä nyt ihan toivoton tapaus ole! (No olen.)

Seuraavaksi pari uusinta tilaustyötä:

Rannekoru ruusukvartsista ja mustista onyxeista

Korvakorut Swarovskin helmistä ja vaaleanpunaisista lasihelmistä. Tämän korumallin olin jo ehtinyt kokonaan unohtaa, sillä alkuperäinen pari oli peräisin heinäkuulta 2005. Asiakas oli kuitenkin nähnyt kuvan alkuperäisistä, ja toivoi samanlaisia, joten mikäpäs siinä. Kuva on melko kelvoton.

Sitten ihastuttava (ainakin minusta!) sormus labradoriitista. Tämä ei ole tilaustyö vaan päätynee normaalisti myyntiin:

Labradoriittia on vaikea kuvata, koska se ei yleensä näytä kuvassa kovinkaan erikoiselta, ellei kuvakulmaa valita todella tarkkaan. Senpä vuoksi otin sormuksesta vielä toisenkin kuvan, jossa pitelen sitä nakkisormissani niin, että edes osa kiven loistosta näkyisi kuvassa:

Pyrin yleensä valitsemaan sormuksiin mahdollisimman täydellisiä kiviä, mutta tällä kertaa tein poikkeuksen. Kyseinen labradoriitti ei ole pinnaltaan ehkä täysin virheetön, mutta muuten kivi on upea, eivätkä sen pienet puutteet vähennä yhtään sormuksen kauneutta.