Meta

Niinhän se näyttää olevan, että mitä kauemmin harrastat, sitä kalliimmaksi muuttuu makusi. Helmihulluuden alussa onni oli saada ihan tavallisia lasihelmiä, mutta nyt mieltymykset ovat jo muuttuneet selvästi kalliimmiksi.

Ensin tuli normaali sterlinghopea, sitten Balin hopeahelmet. Nyt on kaihoisan haaveilun kohteena usein Karen Hill Tribe -hopea, joka on tietysti hävyttömän hintaista – käsityö kun tietysti maksaa.

Karen Hill Tribe -hopea ei päällepäin näytä mitenkään erityisen upealta tai hohdokkaalta. Jos ei sen kanssa ole aiemmin ollut tekemisissä, sitä voisi erehtyä pitämään rihkamametallina (vaikka sen hopeapitoisuus on yleensä jopa korkeampi kuin perussterlinghopean!) – se kun on patinoitua ja mattapintaista. Jokin siinä kuitenkin viehättää ainakin tätä helmihullua kovasti, jopa siihen surullisenkuuluisaan “aargghh liian ihanaa, en malta ikinä käyttää” -pisteeseen asti.

Äskettäin minua kohtasi suuri onni: löysin eBay-kaupan, joka myy Karen Hill Tribe -hopeaa suhteellisen edullisesti. Alla olevat ihanuudet löysivät tiensä luokseni hieman alle 30 dollarilla.

Taas on tullut sormenpäät kipeinä väänneltyä sormuksia. Vaikka aiemmin sanoin, että Nest Bezel Ring ja minä emme ole ystäviä, olen silti jotenkin tykästynyt tuohon malliin. Se on mukava tehdä, nyt kun malli on tullut tutuksi.

Varoituksen sana tosin niille, jotka harkitsevat tuon ohjeen hankkimista: ohje neuvoo kiertämään lankaa alussa yhtä sormuskokoa suuremmaksi kuin mitä lopullisen sormuksen kooksi halutaan. Minulla muutos tapahtuu kuitenkin toiseen suuntaan, eli valmis sormus on selkeästi suurempi kuin mitä aluksi yritän tehdä. Muutos on voi olla jopa puolitoista milliä. Se voi tietysti johtua myös siitä, että olen mämmikoura.

Yhtä kaikki, tällä kertaa olen todella, todella tyytyväinen valokuviin.*

Nest bezel ring, 8 mm:n karneoli

Nest bezel ring, 8 mm:n ametisti

Tilauksesta tehty sormus, jossa on kultadupleehelmiä

Muunnelma aiemmin tekemistäni perussormuksista. 6 mm:n karneoli. Jostain syystä tämä sormus tuo koko ajan mieleeni LotR-trilogian Sauronin tornin, jonka päässä on hehkuva silmä. Hämmentävää.

Samanlainen sormus kuin edellä, mutta tällä kertaa kivenä on 6 mm:n vihreä aventuriini.

Vähän erilainen muunnos kahdesta edellisestä sormuksesta. 6 mm:n ametisti.

WigJig.comin ohjeella tehty sormus, jossa on 4 mm:n ametisti. Tällä kertaa käytin sormuksessa 18ga-lankaa 20:n sijasta, ja sormenpäät olivat – enkä valehtele yhtään! – hellinä monta päivää (tein tämän sormuksen jo viikko sitten, mutta vasta tänään lisäsin kiven ja rummutin sormuksen valmiiksi…)

—–
* Paitsi että tarvisin sileämmän kankaan (lue: paidan) tuota tötteröä varten! Tuon näissä kuvissa käytetyn paidan kangas näyttää kauhean raidalliselta ja karkealta makrokuvissa.

Noin puolitoista viikkoa sitten foorumilla oli juttua helmikaupasta, johon joku oli netissä törmännyt. Pakkohan sitä sivustoa oli käydä katsomassa, enhän minä muuten mikään aito helmihullu olisi. GirlsFever.com herätti mielenkiintoni välittömästi: korukivet näyttivät todella kauniilta ja hinnat olivat alhaiset.

Hinnat olivat itse asiassa epäilyttävän alhaiset.

Joskus on otettava riski. Kivet olivat liian kauniita, että helmihullu olisi voinut sulkea selaimen tabin ja siirtyä muualle. Hiiren kursori ajautui kuin itsestään add to cart -painikkeelle ja kivet (ja yksi foliosisushelmisetti.. mikä ihana sana!) sujahtivat ostoskoriin. Hieman kyllä hirvitti.

Hyvää ja halpaa ei yleensä ole olemassakaan. Vanha englanninkielinen totuus kuuluu: “If something seems too good to be true, it usually is.” Kerran sormeni polttaneena suhtauduin GirlsFeveriin melkoisen skeptisesti ja odotin kivien olevan vähintäänkin puolet rumempia kuin kuvat antavat ymmärtää.

Perjantaina helmihullu piteli siis kädet täristen Hong Kongista tullutta pakettia ja keräsi rohkeutta sen avaamiseen. Seuraavat kuvat kertovat, mitä paketista löytyi:

Tilatut kivet ylittivät reilusti odotukseni muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Granaatit eivät ole erityisen hyvälaatuisia (mutta kuka oikeasti edes kuvittelee saavansa hyvälaatuisia granaatteja halvalla?) ja kuukivet näyttävät joltain mystiseltä jäljitelmältä eivätkä aidoilta kiviltä. Ne ovat täydellisen läpikuultavia ilman ensimmäistäkään sulkeumaa tai virhettä, eivätkä jotenkin vaikuta kiviltä. En tiedä miten aitoutta voisi testata, joten tyydyn kohauttamaan olkapäitäni. *shrug*

Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin erittäin tyytyväinen ja tulen varmasti tilaamaan kyseisestä paikasta tulevaisuudessakin.

Flunssasta huolimatta syntyi eilen tämä Avalon-setti: amatsoniittia, hopealankaa ja Balin hopeahelmiä. Kaulakorussa vihreä aventuriinilehti. Enpä muista, milloin olisin viimeksi ollut korusettiin yhtä tyytyväinen.

Snif. Voiko tämän ihanampaa palautetta koruja tekevä saada?

“Ja KIITOKSET ihan mielettömän paljon OIKEASTI MAAILMAN KAUNEIMMISTA KORUISTA!! Mulla tuli itku kun laitoin hääkorut päälle mekon kanssa! Eivät voisi olla kauniimmat!”

Tunnen kerrankin onnistuneeni.

I am teh winnar!*

Viime aikoina korujen kuvaaminen on tökkinyt oikein urakalla. Kuvista ei ole tullut kauniita vaikka olen yrittänyt melkein kaikkea mahdollista. Eni Okenin ohjeella tehdyistä sormuksistakaan en tainnut saada ensimmäistäkään onnistunutta kuvaa. Le sigh.

Vaan katsokaapas tänään ottamiani kuvia! Helmihullu on hyvin, hyvin onnellinen. Kerrankin kuvankutjakkeet onnistuivat lähes täydellisesti: ne ovat tarkkoja ja tasaisesti valaistuja ja väritkin näyttävät hyvältä. Eläköön!

Toinen versio muutamia päiviä sitten tekemästäni korusetistä, tällä kertaa käytin punaisia simpukankuorihelmiä (jotka ovat – kuten sinisetkin – nyt lopussa… sehän tarkoittaa sitä, että niitä pitää ostaa lisää, eikö?):

Pahoitteluni, jos sivupalkkiin ilmestynyt isohko nappi vaikuttaa liialliselta oman torven tööttäilyltä, mutta kommenttilaatikkoon säännöllisesti ilmestyneistä kyselyistä päätellen blogistani puuttuu tarpeeksi näkyvä linkki myytävien korujen sivuille.

—
* I am the winner

Sormenpäät ovat niin kipeät, että saatte tyytyä kuviin (jotka eivät edes onnistuneet – otin varmaan 50 kuvaa yhteensä, eikä niistä oikeastaan yksikään tee oikeutta sormuksille… Varsinkin tuo Swarovskin kristalli -sormus on oikeasti todella kaunis!).

Totesin sormuksia tehdessäni myös, että Eni Okenin Nest Bezel Ring ja minä emme ole ystäviä.

Viimeisessä sormuksessa oli käsittämätön työ, ja vasta tänään kunnollisessa päivänvalossa huomasin, että valitsemassani kuukivessä on pari pientä säröä. #¤@£$”#&//!!! Saa nähdä pitääkö tuo jättää kotiin…

Heinäkuun teemana Korujen vuosi -haasteessa on vesi. Sain idean koruun jo ajat sitten, mutta vasta tänään ehdin kaikessa rauhassa yrittää sen toteuttamista. Ja kas – lopputulos oli varsin onnistunut.

Karibia-kaulakorussa on pisaranmuotoinen hopealangasta muotoiltu ja vasaroitu riipus, johon on kierretty kolme sinertävänvihreää turmaliinia. Riipukselle on tehty ketju käyttämällä sekä valmista hopeaketjua että hopealankaan kierrettyjä pieniä kirkkaita Swarovskin kristalleja.

Olen tyytyväinen.

Ennen kuin esittelen tänään lopullisesti valmistuneen korusetin, sanon muutaman kauniin sanan HelmiQ-nimisestä suomalaisesta helmikaupasta. Tilasin kyseisestä nettikaupasta helmiä ensimmäistä kertaa tällä viikolla ja olen erittäin tyytyväinen asiakas. Helmet olivat edullisia, todella kauniita ja toimitus oli nopea. Aivan erityisen otettu olin selvästi huolella valitusta tilaajalahjasta. Tästä paikasta tilaan helmiä varmasti toistekin!

Tilaamani simpukankuorihelmet päättivät oikeastaan itse, miksi halusivat alkaa isona. Tuloksena alla näkyvä korusetti, jolle valitettavasti kuvat eivät tee lainkaan oikeutta. Kaulakoru on luultavasti yksi kauneimmista kaulakoruista, mitä olen tehnyt.

Yleisön pyynnöstä (huolimatta) lisää sormuskuvia!

Ensimmäiseksi taas yksi Red hair quartz -sekasotku, jossa mausteena HillTribe-hopeahelmiä.

Toisena hieman erilainen sormus, jossa tosin on edelleen samoja kiviä. Nuo Red hair quartz -kivet ovat kyllä jotenkin ihastuttavia kuvioineen.

Ostamieni turmaliinien mukana tuli ilmaisena lahjana kymmenkunta ovaalinmuotoista tummaa ametistia. Pahaksi onneksi tässä sormuksessa käytetystä kivestä lohkesi kappale (koska suurensin ilmeisesti hieman liian kovakouraisesti helmen reikää), ja tämä tapahtui tietysti vasta siinä vaiheessa, kun oli myöhäistä perääntyä haaskaamatta hopealankaa. Onni onnettomuudessa oli se, että pala lohkesi kiven alapuolelta, joten vika ei näy sormuksessa päällepäin.

Sokerina pohjalla on hopealangasta ja 14 karaatin kullalla pinnotetuista helmistä tehty siro ja todella sievä sormus, jolle kuva ei tee lainkaan oikeutta. Kullan ja hopean yhdistelmä näyttää ainakin minusta mukavalta, ja tämä on ensimmäinen koru, jossa olen koskaan käyttänyt tuota 14KGF-materiaalia.

Seuraavaksi suunnitelmissa olisi yrittää ehtiä kokeilla Eni Okenin Nest Bezel -sormuksen tekoa – ohjeen ostin jo hyvän aikaa sitten. Rohkea rotan syö.