Meta

Sain toisenkin tekemistäni hopeasaviriipuksista käytettyä. Sekin halusi osaksi siroa ja suhteellisen yksinkertaista korua. Jotenkin ei tee mieli tunkea korua täyteen kaikkea mahdollista, kun kuitenkin haluan sen hopeasavesta vaivalla väkerretyn charmin olevan pääosassa! Se ihana puoli on näissä hopeasavijutuissa, että ainakin taatusti voi kokea korun olevan uniikki, sillä vaikka tekisin samalla tekniikalla lisää vastaavia riipuksia, niistä on luultavasti mahdotonta saada täysin samanlaisia kuin edellisistä.

Hopeasaven seurana korussa on larimar-sävyisiä villipitsiakaatteja, joita olen pitkään hautonut NERIK-laatikossa. Tässä on Cloudy blue:

Olen tehnyt muutaman harakan aarteen lisää, mutta esittelen niistä tällä kertaa vain yhden – tämä korumalli kun on ehtinyt näkyä täällä blogissa jo N kertaa. Tämänkertainen koru pääsee näytille siksi, että onnistuin vihdoin käyttämään Swarovskin vintage rose -sävyisiä kristalleja, vaikka olin kovin pettynyt tuohon värisävyyn nähdessäni sitä luonnossa ensimmäistä kertaa. Se näytti kuvissa todella ihanalta mutta todellisuus oli mielestäni ihan muuta. No, oikeassa seurassa sekin näyttää mielestäni nyt sievältä! On tosin pakko todeta, että ottamassani kuvassa kristallit näyttävät enemmän violeteilta kuin mitä ne oikeasti ovat – kuvassa on siis himpun verran liikaa sinistä.

Lopuksi vielä vihertävästä turkoosista (arvatenkin värjättyä howliittia, sillä se ei näytä kalkkiturkoosilta) tehdyt tilauskorvakorut, joista tuli kaikessa yksinkertaisuudessaan oikein kivat:

Kumpikaan tämänpäiväisistä kaulakoruista ei ole mitenkään erityisen monimutkainen tai vaikean näköinen kokonaisuus. Silti olen molemmista ylpeä, sillä näissä koruissa on taatusti käsityötä:

Symphony on papuketjua ja makeanvedenhelmiä. Tällä kertaa kuitenkin myös papuketju on täysin omatekoista – omin pikku kätösin sahasin renkaat puolipyöreästä langasta ja punoin ketjuksi.

Asian heart on eilen valmistunut hopeasaviriipus patinoituna ja kiinnitettynä juotettuun ja taottuun renkaaseen. Tykkään kovasti!

Ensimmäistä kertaa hopeasavea kokeillessani tein riipuksiin reiät tikulla jo saventyöstövaiheessa, mutta en ollut lopputulokseen sitten täysin tyytyväinen. Päätinkin jo silloin, että jos joskus vielä teen hopeasavesta jotain, poraan reiät jälkikäteen. Näin teinkin, ja ratkaisu oli kyllä erinomaisen hyvä.

Muistan kyllä sanoneeni, ettei hopeasavi taida olla minun juttuni, mutta kun sitä nyt sattui lojumaan nurkissa, päätin tehdä siitä jotain. Tällä kertaa työskentely sujui paremmin, kun osasin karttaa ensimmäisen kerran sudenkuoppia. Savi kuivuu kuitenkin edelleenkin ihan liian sukkelasti, joten saalis jäi aika vähäiseksi: ehdin tehdä viisi charmia, ja sen jälkeen loppu savi oli pakattava pois pikkiriikkisen vesihippusen kanssa, koska se oli liian kuivaa työstettäväksi. Kuvassa kolme pientä charmia, joista yhden olin vahingossa polttaa pilalle. Onneksi se ei näy.

…ja vähän muutakin. Mutta ensin Botswanan akaattia, johon alan pikku hiljaa rakastua. Onneksi sitä on tulossa pian lisää!

Marion-kaulakoru onnistui oikeastaan ihan nappiin, sillä siitä tuli juuri sellainen kuin halusinkin. Botswanan akaattia (sekä normaalia että pinkkiä), makeanvedenhelmiä ja hopeaa. Herkkää ja kaunista, ainakin minusta.

Marionin pariksi sopisi – vaikkakaan en mitenkään tarkoituksella ollut tekemässä yhtenäistä settiä – samaten Botswanan akaatista ja makeanvedenhelmistä tehty Aura-rannekoru, jossa tosin on valkeiden helmien sijasta persikansävyisiä. Somisteena on pieni sydänkuvioinen laatta.

Aura-rannekoruja syntyi useampia; kahdessa käytin Botswanan akaattia ja tässä kolmannessa Brasilian kivettynyttä puuta. Sanokaa mitä sanotte, mutta minusta se on ihan samaa tavaraa kuin FMG:n wood agate.

Koska olen vihdoin saanut sahattua itselleni renkaita, olen myös tehnyt pitkästä aikaa vähän “ketjuisampia” rannekoruja:

Fasettihiottuja labradoriitteja ja kahdenkokoisia hopearenkaita. Isommat olen juottanut umpeen.

Valtamerijaspista ja hopeaa. Tuo litteä ovaali oli mahdollisesti kaunein valtamerijaspis, mitä minun varastoistani löytyi.

Hiihaa! Posti toi vihdoin myös lukon vastakappaleita, pieniä papukaijalukkoja ja pieniä Karen Hill Tribe -hopeacharmeja. Kaksi korusarjaa sai siis pitkän odottelun jälkeen jatkoa:

Magpie’s precious (amethyst)

Magpie’s precious (blue)

Thai charms: plain hearts

Thai charms: sun hearts

Muutamia tilaustöitäkin on päiviini mahtunut:

Kaulakoru hopeasta ja Swarovskin helmistä

Rannekoru rainbow onyx -helmistä ja hopeasta

Ystävillä on tapana vitsailla, että minun kannattaisi palkata kaukoidästä halpaa työvoimaa toteuttamaan korujani, niin saisin itse keskittyä ideointiin ja suunnitteluun. Tuollaisia kommentteja voi odottaa sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät ole käsillätekijöitä – se korujen tekeminenhän on (useimmiten) ihanaa! Jos minä johonkin kaipaisin sitä halpaa työvoimaa, niin korujen pakkaamiseen ja postittamiseen. Saan kyllä itse hoidettua tylsimmätkin rutiinihommat: sahaan renkaat, vääntelen ja viilaan monta metriä lankaa korvakorukoukuiksi jne., mutta pakkaaminen ja postilaatikolla ravaaminen on ihan rehellisesti tylsää. Elän toivossa, että naapuriin rakennettava vanhusten palvelutalo toisi lähtevän postin laatikon lähemmäs…

Pitkä ja tuskastunut odotus on vihdoin päättynyt: postimies on kantanut minulle yhteensä 30 metriä hopealankaa, neljä nauhaa kiviä ja laatikollisen Balin hopeaa. Eläköön! Vielä kun saisin pieniä papukaijalukkoja ja lukon vastakappaleita, elämä hymyilisi todella kirkkaasti…

Olen nyt ihan virallisesti luovuttanut korupiikkien suhteen – ainakin toistaiseksi. En tiedä, miksei niiden tekeminen enää onnistu, kun se jossain vaiheessa oli niin helppoa. Tuntuu, että jokainen lankaerä käyttäytyy ihan eri tavalla, vaikka kyse on aina samasta vahvuudesta ja sterlinghopeasta. Tilaamieni Balin hopeisten korupiikkien hinnaksi tuli noin 0,11 euroa per kappale, kun vastaava lankamäärä maksaisi minulle noin 0,07 e. Itse tehdyillä korupiikeillä aikaiseksi saatu säästö ei siis ole kovin suuri otettaessa huomioon se hillitön kiukku ja turhautuminen, jonka kuoppaiset ja rumat korupiikit minussa aiheuttavat.

Ostetut korupiikit tietysti alentavat lopullisen korun “itsetekoisuusprosenttia”, mutta ainakin lopputulos on enemmän omaa silmää miellyttävä, kun pallot ovat tasakokoisia ja sileitä:

  

Uskaltauduin käyttämään elämäni ensimmäiset (ja toistaiseksi ainoat) kuutiolliset zirkoniat. Hyvä isä että osasivat olla kauniita pallukoita! Nämä kaunokaiset (vaikka itse sanon…) menivät jo kaupaksi, mikä onkin hyvä, sillä minulla oli hirvittävä kiusaus pitää ne itselläni…

Roikkuvat ketjukorvakorut tein myös fluoriittipisaroista:

Pitkästä aikaa tartuin myös vermeil-osiin ja tein muutamia korvakorupareja. Vermeil ei materiaalina kauheasti minua innosta, mihin voi olla toisaalta syynä sekin, että – ollakseni brutaalin rehellinen – se ei kerta kaikkiaan myy. En tiedä, onko vika sitten koruissa, niiden hinnassa vai materiaalissa, mutta vermeil ei vain yksinkertaisesti “liiku”. Yhtä kaikki näistä korvakoruista tuli mielestäni ihan sieviä, joten saapa nähdä tuleeko vermeilin huonoon menekkiin yhtään muutosta.

Pietersiittiä

Swarovskin helmet

Punaista tai violettia -vaiheeni ei ilmeisesti ole vielä päättynyt, sillä tulin taas tarttuneeksi ametisteihin. Tuloksena niistä ja hopeasta tehty siro mutta silti näyttävä rannekoru:

Pääsin vihdoin jatkamaan myös With love -sarjaani, kun sain niitä kaivattuja Balin välihelmiä.

  

  

Korvakoruja syntyy pari toisensa jälkeen – olen siis ehdottomasti korvakorutuulella. Niitä on mukavaa tehdä, sillä se on nopeaa ja suhteellisen yksinkertaista, joten samana päivänä ehtii tehdä juttuja vaikka minkälaisista helmistä. Jostain syystä olen viime aikoina tuntunut tarttuvan muita helpommin ametisteihin ja punaisiin materiaaleihin, en tiedä miksi. Ehkäpä ihmispolo kaipaa voimakkaita värejä tasapainottamaan ulkona vallitsevaa kamalaa sateista harmautta..?

Olin ihan varma, ettei tämänpäiväisistä kuvista tulisi yhtään mitään, sillä päivänvaloa ei ollut nimeksikään. Kamerani näyttäisi kuitenkin kykenevän ihmeisiin – eläköön!

Botswanan akaattia, hopeaa ja Balin hopeaa

Pitkään NERIK-laatikossa maanneita 8 mm:n pyöreitä Swarovskin kristalleja (peridot satin)

Swarovskin kristallibrioletit. Sirpan kauniissa briolettikorvakoruissa on usein brioletin yläpuolella hopearenkaita, joten kokeilin vähän samantapaista ratkaisua, mutta laitoin ainoastaan kaksi rengasta ja koristelin ne hopeahelmillä. Renkaat saa pujotettua koruista pois, jos haluaa käyttää brioletteja ilman niitä.

Uusi pari aiemmin kehittelemääni korvakorumallia, tällä kertaa käytin ihanan pulleita valkeita helmiä.

Tässä on sitten lisäksi vielä muutama eilen valmistunut korvakorupari:

Ametisteja, Balin hopeaa ja Swarovskin kristallit. Näistä tuli jotenkin söpöt!

Jaspista ja Balin hopeaa

Larvikiittia ja Black diamond -sävyiset Swarovskin kristallit

Ja ihan viimeiseksi kaikkien näiden korvakorujen jälkeen…. rannekoru! Savukvartsia, hopeahelmiä, pikkuisia turmaliineja:

Savukvartsia en oikein osaa käyttää yksinään – se on sen verran vaisun värinen kivi, että kaipaa rinnalleen jotain muuta päästäkseen kunnolla oikeuksiinsa. Turmaliineja olen tähän tehtävään käyttänyt kerran aiemminkin.

Tuntuu, että koko korutuotanto on täysin rampautunut, kun muutamat perustarvikkeet ovat lopussa. Kaikkein karuinta on luultavasti pienten Balin välihelmien puute, sillä tarvitsen niitä melkein kaikkeen (tai siltä ainakin vaikuttaa…). Liian moni hopealankavahvuus on myös lopussa, samoin lukon vastakappaleet ja 9 mm:n papukaijalukot. Ahristaa! Onneksi apu on jo tulossa – kaikkea muuta olen saanut tilattua paitsi hopealankaa, ja senkin tilaaminen on edessä.

Viimeiset Balin välihelmeni söi tämä tilauskorusetti, joka tulee koristamaan nuorta neitosta vanhojenpäiväntansseissa:

Uusin Sideways-koru on tehty mustasta onyxista, karneolista ja punaisesta lasista:

Koru oli suorastaan pirullisen hankala kuvattava, joten kuvassa on nyt olosuhteiden pakosta myös kuvaajan räpylä.

Yksinkertaisia mutta nättejä kivirannekoruja on valmistunut kaksi:

Ihania pietersiittinappeja, sterlinghopeaa ja Balin hopeaa

Feldspath-helmiä (joita Gemmall myy nimellä Silkworm jasper), sterlinghopeaa ja Balin hopeaa

Korvakoruja olisi esitellä enemmän kuin tarpeeksi, mutta päätin rajoittaa kuvatarjonnan tällä kertaa vain muutamaan korvakorupariin:

Ametisteja, Balin hopeaa, hopeaa. Näistä tuli todella ylellisen näköiset, vaikka itse sanonkin.

Kevyet ja kivat korvakorut hopeasta ja Balin hopeasta

Hopeaa ja makeanvedenhelmiä

Kaikki loput korvakorut ovat esillä Flickr-galleriassani.

Kerrankin varastossa on hopeaketjua sen verran, ettei sen käytössä tarvi kauheasti kitsastella. On jo pitkään tehnyt mieli tehdä ihan yksinkertaisia hopeisia kaulakoruja, joissa on lähinnä ketjua ja jokin pieni juttu (kuten joulun alla tehdyt Juliet ja Willow). Eilisen näpertelyn tuloksena ovat Natalia, Sonia ja Minea:

Natalia

Sonia – harjatun Balin sydämen lisäksi ihana fasettihiottu ametisti

Minea – Balin hopeaa ja suloinen valkea makeanvedenhelminappi

Tällä viikolla tuli piipahdettua ensimmäistä kertaa helmikauppa NaNan liikkeessä. Rahaa paloi alle 15 euroa, joten aika maltillisesti tein ostoksia. Lasihelmiä käyttävälle liikkeellä on luultavasti enemmän tarjottavaa kuin minulle, mutta oli siellä tarjolla myös kauniita korukiviä ja makeanvedenhelmiä, joista ainakin osa oli juuri nyt puoleen hintaan. Mineassa käytetty helminappi on näitä tarjoushelmiä.

Näin joulun jälkeen voi turvallisesti esitellä pukinkonttiin päätyneitä koruja. Tänä vuonna niitä ei ollut kovin montaa, koska.. no, minulle yksinkertaisesti tuli liian kiire. Kaikista koruista ei ole edes kuvia: Jannen siskolle tekemääni rannekorua (hopeaa, Balin hopeaa ja vuorikristalleja) en ehtinyt kuvata, eikä kuvaa ole myöskään tarjolla anopin saamasta kultadubleisesta Jens Pind -ranneketjusta.

Jotain kuitenkin on näytettävänä:

Jannen veljen vaimo sai korvarenkaat, joihin voi itse pujottamalla vaihtaa toisenväriset kristallit. Pidän korvakorumallista kovasti, ja minulla on kuvan korujen kaltaiset renkaat tälläkin hetkellä korvissani.

Äiti sai vihdoin kaulakorun ja korvakorut kaveriksi edellisenä jouluna saamalleen ametistikoristeiselle romanov-ranneketjulle:

Kaulakoru on tosin selkeästi jämäkämpää tekoa kuin ranneketju: kaulakorussa on käytetty millin paksuista lankaa kun taas ranneketjun punoin 0,7 mm:n langasta.

Ilman korulahjoja ei jäänyt helmihullu itsekään, sillä anopin antamasta paketista paljastui tällainen ihana sormus, jonka anoppi on aikoinaan saanut omalta anopiltaan:

Appivanhempani arvelivat, ettei sormuksen rahallinen arvo liene kovin korkea, mutta tunnearvoa sillä on sitten sitäkin enemmän – ja olen kyllä ehdottomasti tästä samaa mieltä! Sormuksessa on kaiverrus vuodelta 1943, joten se on ehtinyt nähdä jo monta vuosikymmentä.

Pidin niin paljon taannoin tilaustyönä tekemistäni Jens Pind -kaulakoruista, että tein itselleni joululahjaksi samanlaisen:

Dream-renkaan tehtävänä on muistuttaa kantajaansa unelmien tärkeydestä, sillä minulla ei juurikaan ole unelmia – olen kai liian arkirealisti tai jotain. Yritän tehdä parannuksen.

Viimeisenä on kaulakoru, jonka ostin itselleni isoäidiltäni saadulla joulurahalla. Tunnistatteko?

Ta-dah! Vanamo-kääty! Minulla on ollut sarjan korvakorut ja kolmirivinen rannekoru jo pitkään, mutta kaulakorua en ole raskinut ostaa. Haaveilin siitä kaikkein runsaimmasta kaulakäädystä, vaan a) se on ihan liian kallis että ikinä viitsisin ostaa sitä ja b) en varmaankaan osaisi käyttää niin näyttävää korua.

Tässä olivat joulunajan aarteet. Nyt on aika palata arkeen ja työn touhuun!