Kuinka taaperon äiti sai korvakorut

23. maaliskuuta 2010 klo 17.20
Luokat: Korvakorut, Swarovski, Yleinen

eli Miksi housut ovat usein hyvä idea.

Varoitus: tämä tarina käsittelee mm. haisevia eritteitä.

Olin hetkeä aiemmin saanut kuvattua uusimman, eilen illalla valmistuneen korvakoruparin ja istuin käsittelemässä kuvaa tietokoneellani keittön pöydän ääressä, kun lastenhuoneesta alkoi kuulua vinku. Poikanen heräsi päiväuniltaan ihan liian varhain.

Hain pojan keittiöön aikomuksenani antaa tälle lounasta, mutta silloin puhelin soi. Laskin poikasen vaipassa ja puserossa lattialle leikkimään ja vastasin. Jonkun minkä lie webinfon edustaja soitti kertoakseen, ettei yritykseni löydy googlella niillä hakusanoilla, joita hän käytti. Helmihullua tuskastutti jo puhelun alussa, koska heti oli selvää, mihin suuntaan keskustelu etenisi, eikä yhdelläkään pienyrittäjällä ole varaa moisiin palveluihin Рsiinä määrin hintavia ne ovat.

Tädin selittäessä ja jaaritellessa keittiöön levisi tanakka aromi. Mukula oli turauttanut vaippaansa. Yritin hienovaraisesti päästä eroon puhelinmyyjästä, että pääsisin vaihtamaan poikasen vaipat. Täti jaaritteli. Haju voimistui.

Kun puhelu lopulta oli ohi, nousin hakeakseni lattialla leikkiv√§n lapseni. Sivusilm√§ll√§ havaitsin lapsen vieress√§ lattialla jotakin… ruskeaa. Ehdin ajatella, ett√§ vaippa on hieman falskannut jalantiest√§√§n, ennen kuin silm√§ni rekister√∂iv√§t katastrofin. Kyll√§, tavaraa oli tursunnut vaipan sis√§lt√§ lattialle, mutta ei siin√§ kaikki.

Mukula oli kaapinut sitä käsillään pitkin lattiaa.

Samalla kun tajusin, ett√§ lapseni pikkuiset k√§det olivat aivan kakassa, ep√§toivoiset aivoni ymm√§rsiv√§t t√§m√§n leikkiv√§n onnellisena jollain pienell√§ ja kiilt√§v√§ll√§. PIENELL√Ą JA KIILT√ĄV√ĄLL√Ą!

Olin unohtanut uudet korvakoruni tuolille, jonka päällä ne olin kuvannut! Toinen niistä oli puristuneena pieneen kakkaiseen kouraan, toinen ties missä. Ja arvatkaa huviksenne, halusiko pieni harakkalapseni luopua aarteestaan? Ennen kuin tahmea ja haiseva korvakoru oli saatu takavarikoitua, sen koukku oli vääntynyt muodottomaksi.

Niin että ehkä minä pidän kyseisen korvakoruparin ihan itse.
Mikäli saan sen vielä puhtaaksi.

Swarovski drop earrings
Kuvan korvakorupari ei liity tapahtumiin millään tavalla.

 

 

J√§tetty 15 kommenttia »

  1. tiina, 23.3.2010 klo 17.28

    :D no niissä korvakoruissa olisi ainakin tarina kerrottavanaan. :)


  2. Pape, 23.3.2010 klo 17.41

    Jahas, olipas näillä paskamainen loppu :D


  3. Burana, 23.3.2010 klo 17.44

    Jos et saa puhtaaksi niin myyt? :-D


  4. Outi, 23.3.2010 klo 18.24

    Burana, ei kun sitten en käytä edes itse :P

    Jeah, paskaisesti p√§√§ttyi t√§m√§ tarina :D S√§√§stin sent√§√§n lukijat tarinan jatkolta – siit√§, miten tuo kaikki siivottiin…


  5. Katri, 23.3.2010 klo 21.10

    Korvikset kokivat kovan kohtalon, kauniit killuttimet käyttökelvottomat. Kakara keventynyt käsityöläisen kälättäessä kännykkään. Kakka kaiketi katkaisi kauppaamisen, kukapa kakitut korviinsa kiskoisi.

    Junnulle terkkuja. Tällaista ei voi sattua kuin lapsiperheissä.


  6. Merja, 23.3.2010 klo 22.14

    Ha, ha, onneksi se ei ollut WINTER-riipus! :D

    Katrin k-keromus kans kiva… :)


  7. Kipa, 23.3.2010 klo 23.08

    Hih, tuttu juttu. Ei kai napero maistellut? Niin kävi aikanaan meillä molempien kanssa, kun annoin lattialla ilmakylpyjä, kunnes haju paljasti ja ennen kuin ehdin hätiin, sitä lapattiin suuhun, yäk, yäk, yäk. Kivat muistokorvikset saat niistä:)


  8. Outi, 23.3.2010 klo 23.37

    Katrin kommentti on kyllä ihan loistava :D

    Joo, onneksi ei ollut Winter-riipus tai olisin pulassa :P

    Kipa, oli sill√§ valitettavasti tavaraa my√∂s toisessa suupieless√§, en tied√§ oliko ehtinyt suuhunkin asti. Luultavasti. En halua edes ajatella… :E


  9. Anne, 24.3.2010 klo 14.28

    Onneksi muillakin tenavat tekevät samoja juttuja kuin minulla aikoinaan, eli leikkivät kakallaan. Varohan ettei tenava työnnä nenäänsä helmiä, jos niitä joskus lattialta löytyy. Minulla tyttäreni työnsi aikoinaan nenänreikäset täyteen mustikoita. No se oli helppo homma, otin nenästä kiinni ja puristin ja sanoin, että niistäpä ne mustikat tuohon.Sosettahan sieltä tuli ja mukavat naurut saatiin. Näitä juttuja on sitten muisteltu mm. tyttären valmistumisjuhlapuheessa. Se on sitä elämää lasten kanssa.:-)


  10. Simavi, 24.3.2010 klo 20.00

    Me vaaditaan että saadaan nähdä kakkakorvikset!! :D Niillä onkin sitten ihan oma merkitys sun korulippaassa :D
    Ylelliset nämä tämän postauksen korvikset <3


  11. Maikki, 25.3.2010 klo 8.52

    Outi, alahan tomeraksi puhelinmyyjien kanssa. Vaikka muuten olenkin aika lässy, niin niille (pronominin valinta tahallinen) olen opetellut sanomaan heti kun asiansa selviää, että enostakiitos! ja pistän puhelimen kiinni. Säästyypä heidän sekä omaa aikaa.


  12. Akvamarin, 25.3.2010 klo 9.25

    Tenavataidetta! Onneksi sait pienet osat pois taiteilijalta!


  13. Mimi, 25.3.2010 klo 13.08

    Taaperoiden kanssa saa olla silmät takamuksessakin, kokemuksellavoin sanoa, mutta silti tää neljäskin on jo kissanruokaakin ehtinyt syömään ja kakkia on meillä myös maisteltu. Helmet ja korut ovat toistaiseksi vielä saaneet olla rauhassa, kun ovat riittävän korkealla.


  14. Heluna, 26.3.2010 klo 22.34

    Kuulostaapa tutulta ja just niin lapsiperheeseen sopivalta :D Silm√§t saa olla seli√§skin eik√§ siltik√§√§n kaikelta voi v√§ltty√§. Onneksi asioille voi -ainakin j√§lkik√§teen- nauraa…


  15. Ninde, 29.3.2010 klo 12.33

    Luin t√§m√§n postauksen ehk√§ liian pikaisesti, sill√§ kun menin katsomaan myyntikorujasi, niin katsoin ensin ett√§ ei hemmetti, nyt se helmihullu laittoi ne ”kakkakorvakorut” myyntiin :D

    Kuvan korvakorut ovat kauniit, kuten varmaan ne kakkiaisetkin olisivat olleet :)


Kommenttisi

Voit käyttää kommentissasi näitä koodeja:
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

Tämän merkinnän kommenttien RSS-syöte | TrackBack URI