Karsintakriteerit

7. helmikuuta 2007 klo 13.45
Luokat: Helmihulluus, Ostokset

Viimeinenkin tammikuussa tehdyistä tilauksista kotiutui tänään. Kivinauhoja hypistellessäni tulin ajatelleeksi, että helmien karsiminen on oikeastaan sellainen aihe, mikä olisi hyvä ottaa esiin täällä blogissakin.

Ainakin korujaan myyvät helmeilijät epäilemättä käyvät jossain vaiheessa läpi ostamansa helmet ja karsivat niistä pois käyttökelvottomat (tai myytävään koruun kelpaamattomat). Riippuu ihan kunkin omista mieltymyksistä, missä vaiheessa tämä karsinta tehdään. Jotkut säilyttävät helmiä käyttöön asti nauhassa ja suorittavat karsinnan vasta korua tehdessään. Siitä, että helmet ovat tässä vaiheessa vielä nauhassa, on yksi kiistaton etu: aivan erityisen kauniit yksilöt on helppo paikantaa.

Tämä helmihullu suosii kuitenkin karsinnan tekemistä heti helmien kotiuduttua. Tällöin saa samalla lisättyä helmet materiaalilaskuriin ja laskettua niille todellisen kappalehinnan (johon vaikuttavat paitsi postikulut, myös se, paljonko nauhasta joudutaan karsimaan).

Makeanvedenhelmet käyvät läpi selvästi tiheämmän seulan kuin kivet. Niissä pitää ottaa huomioon monta eri tekijää, joista yhdenkin heikkous voi tehdä koko helmestä – ainakin tämän helmihullun silmissä – käyttökelvottoman. Omasta mielestäni tärkeysjärjestys on seuraava:

1. Kiilto. Jos helmi on samea, sitä ei pelasta mikään. Kiilloton helmi on täysin käyttökelvoton, piste.
2. Pinta. Pienet pintavirheet (esimerkiksi hennot renkaat) ovat siedettäviä, mutta jos pinta on pahasti renkainen, möykkyinen tai kuoppainen, joutaa helmi karsittujen kasaan.
3. Värjäys. Tämä koskee tietysti vain värjättyjä helmiä (no kidding!). Värjäyksen on oltava siisti, eikä helmessä saa olla selkeästi erottuvia epämääräisiä väriklönttejä tai läiskiä.
4. Muoto. Muodossa saa olla pientä vaihtelua, sillä tavallisella harrastajalla ei taatusti ole varaa kauniin pyöreisiin helmiin, jotka maksavat tähtiä. Liian paljon helmi ei saa muotonsa puolesta poiketa kumppaneistaan.

Vastaavasti kivihelmien ominaisuuksien tärkeysjärjestys näyttää tältä:

1. Pinta. Kiven pitää olla pinnaltaan sileä ja ehjä. Ei halkeamia, ylimääräisiä reikiä, kuoppia, ei minkäänlaisia pintavirheitä. Reiän ympärillä saa olla pientä rosoisuutta, kaikki muu on paha, PAHA asia!
2. Pinta. Kohtaa 1 ei voi tarpeeksi korostaa.
3. Pinta. Ai miten niin tuli jo selväksi?

4. Kiilto, kirkkaus ja mahdolliset erityisominaisuudet.
kiilto: kauniin kiven pinta on kiiltävä. Huono kiilto ei kuitenkaan tee kivestä käyttökelvotonta, toisin kuin makeanvedenhelmestä, jos pinta on muuten kaunis.
kirkkaus: läpikuultavilla kivillä kirkkaus on toivottua, mutta käytännössä ainakin pieniä sulkeumia tuppaa kivissä olemaan melkein aina, paitsi kaikkein edullisimmissa kivissä (esim. savukvartsi). Jos haluat esimerkiksi superkauniita ametisteja tai granaatteja ilman sulkeumia, varaudu maksamaan itsesi kipeäksi – tämä on ainakin minun kokemukseni…

erityisominaisuudet: joillakin kivillä on hienoja erityisominaisuuksia, kuten valkeassa kuukivessä ja labradoriitissa esiintyvä välkehdintä. Näihin erityisominaisuuksiin lasken tässä myös ocean-jaspiksen huikeat värit ja kuviot.

On makuasia, miten korkealle arvottaa nämä erityisominaisuudet. Haluatko mieluummin vähemmän välkähtelevää mutta edullista labradoriittia, vai todella komeasti leiskuvaa kalliimpaa labradoriittia? Allekirjoittaneen kanta on selkeä: on ihan yhtä tyhjän kanssa, vaikka labradoriitti välkkyisi niin, että naapurin setäkin tarvii aurinkolaseja, jos kivi on pinnaltaan huono. Kauneimmatkin ocean-jaspiksen kuviot menevät haaskuun, jos kivessä on lohkeamia. Pitäisi olla jokin laki, joka kieltää myymästä erityisominaisuuksiltaan upeita kiviä, joiden pinta on kelvoton – mikään ei helmihullua harmita yhtä raskaasti kuin se, että pinnaltaan pilalla ovat aina nauhan kauneimmat yksilöt, eivätkä ne tylsän yksiväriset mokkulat.

Ja nyt onkin sitten hyvä todeta, että sain tänään aika kivan nauhan labradoriittia. Nämä pyöreät 10 mm:n helmet eivät ole välkkeeltään erityisen hyviä, joskin useimmista helmistä sen välähdyksen kyllä erottaa, jos helmeä pyörittelee. Nauha maksoi kuitenkin vain $6.25, ja karsittavaa on vähän. Vertailun vuoksi sanottakoon, että taannoin FMG:ltä ostamani labradoriittinauhan hinta ennen paljousalennuksia oli $15.58, ja nauhasta joutui karsimaan noin puolet helmistä – ja lopuistakin osa sai jäädä lähinnä säälistä. Välke oli kyllä komea, mutta paljonkos siitä iloa on siellä karsittujen pussissa?

070207-labradorite
Labradorite

070207-bpl
Blue Pearl