Palaset

8. marraskuuta 2006 klo 22.17
Luokat: Ketjut

En vielä tänäänkään ehtinyt niin pitkälle, että olisin saanut tehtyä koruja (paitsi yhden tilaustyö-Suerten), mutta jotain hyödyllistä koruihin liittyvää sain sentään tehtyä:

aloituspalaset

Jotkut ketjumallit saattavat olla helppoja (tai edes siedettävän selkeitä) punottavia, mutta todella pirullisia aloitettavia. Niinpä tein tänään kuparilangasta aloituspalasia, joilla noita vaikeita ketjuja pääsee jatkossa vaivattomasti tekemään ihan hopeastakin.

Renkaiden napsiminen sivuleikkureilla on jotain niin julmaa, että se on mielestäni melkein rikos metallilankoja kohtaan, mutta koska nyt ketjun ulkonäöllä ei ollut niin paljon merkitystä, tein poikkeuksen. Sivuleikkureilla sain tarvittavat renkaat tehtyä nopeasti ja vaivattomasti – sahaamisessa sen sijaan on aina oma työnsä.

Kuvan ketjut ja rengaskoot ovat ylhäältä alas:
Jens Pind (3 mm, lanka 1 mm)
Half Persian 3:1 (3 mm, lanka 0.8 mm)
Half Persian 3:1 (4 mm, lanka 0.8 mm – eri puoli päälle päin kuin edellisessä)
Half Persian 4:1 eli käärmeketju (4 mm, lanka 0.8 mm)

Sanon ihan suoraan, että käärmeketju oli hirvittävän vaikea aloittaa. Jos Jens Pindiä pidetään hankalana aloitettavana, on käärmeketju kymmenen kertaa vaikeampi. Kun eilen elämäni ensimmäistä kertaa aloitin Half Persian 3:1 -ketjua, minulta kesti melkein tunnin saada ketju alkuun – ja käärmeketju on vielä tuota 3:1-ketjua selvästi inhottavampi saada kulkemaan.

Parikymmentä minuuttia renkaiden kanssa tuherrettuani totesin, että ilman apukeinoja ketjun aloittaminen ei ainakaan minulta onnistu. Kokeilin kiinnittää renkaat korkkitauluun nuppineuloilla, mutta ensimmäistä neljää rengasta kauemmas en silläkään konstilla päässyt.

Lopulta keksin ratkaisun, joka toimi kuin unelma. Ketjun aloittaminen onnistui suhteellisen hyvin tuon keksinnön jälkeen, vaikkakin ensimmäisten ”poikittaisrenkaiden” kiinnittäminen vaati melkoista tarkkuutta.

Koko homman avain oli perinteinen Bostikin sinitarra. Länttäsin pöydän pintaan peukalonpään kokoisen palan sinitarraa ja painoin ketjun alkuun tarvittavat suljetut renkaat limittäin pystyyn sinitarraan. Ne pysyivät siinä nätisti sen aikaa, että sain riittävän monta poikittaista rengasta kiinnitettyä.

Vähänkö olen ylpeä.