“Voi taivas, taasko olet mennyt tilaamaan? Tuohan on jo sairaus!” Näin loihe helmihullun äiti äsken lausumahan, kun kuuli tyttärensä saaneen ison läjän korukivinauhoja. Jatkoi sen jälkeen: “Saat vielä kasikymppisenä mummonakin väsätä helmiä ja perikunta aikanaan mainoo…”

Äitee on luultavasti ihan oikeassa.

Pääsin mukaan todella kannattavaan kimppatilaukseen, jonka ansiosta rikastuin tänään neljällätoista korukivinauhalla. Suomessa olisin joutunut maksamaan kivistä mansikoita, hunajaa ja tähtiä, mutta valtameren takaa kivet irtosivat yhteensä hieman alle 70 eurolla. Tili huutaa tyhjyyttään, vaan helmihullu kokee tehneensä erinomaiset kaupat.

Saamani kivet ovat todella kauniita ja pääasiassa hyvälaatuisia. Kuvia ottaessani en ollut vielä karsinut nauhoista pintavirheellisiä kiviä, joten sellaisiakin voi alla näkyä… Kuvien yhteydessä on kivien englanninkieliset nimet, koska en kaikkien suomenkielisiä nimiä tiedä (jos niitä ylipäänsä edes on).

Amazonite

Crazy lace agate

Fancy jasper (kolme eri nauhaa – rakastan tätä kivilajia!)

Labradorite

Labradorite (kaikki kivet eivät pinnaltaan tai muodoltaan kovin priimaa, mutta katsokaa mikä hohde!)

Moonstone (lievä pettymys – kuvittelin helmien olevan isompia…)

Ocean jasper (kaksi eri nauhaa)

Picasso jasper (kauniita kiviä, mutta en FMG:n kuvan perusteella kuvitellut saavani enimmäkseen melkein mustia helmiä…)

Pietersite

Sesame jasper

Tourmalinated quartz

Vaikka nykyään käytän enimmäkseen kristalleja, makeanvedenhelmiä ja korukiviä, on tällä kertaa näytettävänä lasihelmistä tehtyjä koruja. Around the World -rannekorusarja syntyi ihanien värikkäiden isojen lasihelmien innoittamana. Kaikissa koruissa on käytetty lasihelmien lisäksi hopealankaa ja Balin välihelmiä:

Micronesia

Siberia

Mexico (joka vilahti blogissa jo aiemmin)

Aruba

Palau

Näitä koruja oli mukavaa tehdä ja lopputulos on ihanan raikas ja pirteä. Tykkään kovasti!

Vaihteeksi taas lähinnä kuvia – eiköhän tuossa eilisessä kolmiosaisessa saarnassa ollut taas tekstiä vähäksi aikaa tarpeeksi…

Peridoottikorvakoruni herättivät sen verran kiinnostusta, että niistä tilattiin punasävyinen patinoitu versio. Korut onnistuivat hyvin, ja niistä tuli suorastaan yllättävän kivan näköiset.

Muutama päivä sitten valmistui myös kaksi paria muita korvakoruja:

Hematiittirenkaat, capri blue -sävyinen Swarovskin kristalli ja hopeaa

Hematiittirenkaat, lime-sävyinen Swarovskin kristalli ja hopeaa

Koska nuo granaattikorvakorut vaativat patinointia, enkä viitsinyt pelkästään niiden takia alkaa läträtä rikkimaksaliuoksen kanssa, tuhersin taas patinoitavaksi muutamia sormuksia:

Spiraalisormuksia tein kaksi hieman eri kokoista, tässä niistä toinen

Green tourmaline -sävyinen Swarovskin kristalli

Garnet-sävyinen Swarovskin kristalli

Cantaloupe-sävyinen Swarovskin kristalli, joka kuuluu värinvaihtajiin – tämä kristalli siis vaihtaa väriään valaistuksen mukaan

Korujen huono esittely on luultavasti yksi pahimmista mokista, mitä voi tehdä yrittäessään myydä koruja.

Suomen kielen koulutuksen saaneena en voi tarpeeksi korostaa sitä, miten paljon vahinkoa voi omille korusivuilleen tehdä huolimattomalla kielellä. Minusta näyttää todella nololta, jos perusyhdyssanat on kirjoitettu väärin ja sivuilla on myynnissä esimerkiksi helmi korva koruja tai hopea kaula koru, jossa on kristalli sydän. Moiset tekstit eivät todellakaan luo vaikutelmaa huolellisesta ja pätevästä korumyyjästä. Jos oikeakielisyys ei ole vahva alueesi, pyydä jotakuta toista tarkistamaan tekstisi. Sillä voi välttyä monelta traagiselta kömmähdykseltä.

Korujen materiaalikuvaus ei saa olla ylimalkainen. Minä ainakin lähden oletuksesta, että ostaja haluaa tietää, mitä on mahdollisesti ostamassa – niinhän minä itsekin haluaisin! Kumpi näistä esittelyistä sinusta on vakuuttavampi?

1. Korun kaikki metalliosat ovat sterlinghopeaa. Lisäksi korussa on käytetty kahdenlaisia korukiviä (ametisteja ja vuorikristallia) ja valkeita lasihelmiä.
2. Tää koru on tehty jostain metallilangasta ja helmistä, joiden materiaalista en ole ihan varma mutta Sinooperista ne on kuites ostettu.

Niinpä.

Kuvauksen yhteydessä on tietysti syytä myös selkeästi mainita korun koko- ja hintatiedot. Ei pidä unohtaa, että koruissa käytettyjen helmien koko vaikuttaa myös korun ympärysmittaan: jos esimerkiksi rannekorussa on isoja helmiä, sen pitää olla selkeästi pitempi kuin ohuen ja pienihelmisen korun ollakseen sopiva.

Ehkä kaikkein eniten vahinkoa teet koruillesi kuitenkin huonoilla kuvilla. Jos korusi eivät näytä kuvissa kauniilta, luuletko ostajan automaattisesti olettavan, että korut kuitenkin luonnossa ovat hyvin kauniita?

“Mutta kun minä en osaa ottaa hyviä kuvia koruistani!” Ei kukaan muukaan osannut, ennen kuin opetteli! Jos haluaa myydä korujaan menestyksekkäästi, pitää olla valmis näkemään sen verran vaivaa, että opettelee kuvaamaan korunsa edes kohtalaisesti. Olen aiemmin kirjoittanut merkinnän, joissa on esitelty yksi tapa kuvata koruja – siitä voi etsiä vinkkejä niin halutessaan.

Tässä on sama koru neljässä eri kuvassa. Jos nämä kuvat eivät kerro, miksi hyvät valokuvat koruista ovat pahuksen tärkeitä, niin sitten ei mikään:

Koru on suorastaan murhattu. Se on kuvattu kaukaa, salamaa käyttäen ja huonolla alustalla, eikä kuvaa ole edes rajattu.

Väkivaltaa on tehty tässäkin. Edelleen huono alusta, edelleen vääränlainen valotus. Kuva ei myöskään ole tarkka, joskin plussaa on se, että kuva on edes rajattu.

Yritystä on, mutta tulos on silti huono. Tällä kertaa kuva on tarkka, mutta se on pilattu liiallisella pakkauksella, jonka vuoksi lopputulos on tuhruinen. Myös kuvan värisävyt ovat pielessä, koska kuvaa ei ole vaivauduttu editoimaan.

Vasta tämä kuva tekee korulle oikeutta.

Nyt lopetan esitelmöinnin ja palaan helmien ääreen.
Pahoittelut, jos tämä vaikutti liialliselta saarnaamiselta.

Koska itse en ole korujani oikeastaan myynyt muualla kuin netissä, kirjoituksenikin koskee lähinnä nettimyyntiä.

Jos haluat myydä koruja netissä, hanki niille hyvä paikka sitä varten. En tuomitse ketään, joka korujaan laittaa myyntiin huuto.netiin, mutta kerron kyllä auliisti, miksi huuto.net ei ole hyvä idea:

1. huuto.netiin mennään sillä asenteella, että mitä sitten ostetaankin, sen pitää irrota halvalla. Harva huuto.netin kävijöistä on kiinnostunut maksamaan työstäsi edes melko kohtuullista korvausta.

2. huuto.netissä työsi hukkuvat massaan. Sivustolla on ihan käsittämätön määrä kohteita huudettavana, joten kovinkaan moni ei viitsi pitkään korusivuja selailla. Tälläkin hetkellä esimerkiksi hopeakorujen kategoriassa on yli tuhat kohdetta, rihkamakoruissa yli 2500. Rihkamakorujen kohteista yli 2000:lla ei ole vielä ensimmäistäkään huutajaa. Haluatko tosiaan helmikorusi myyntiin tuonne?

Bloginsa kautta voi ilman muuta yrittää myydä töitään. Ongelmaksi saattaa muodostua palveluntarjoajan asettamat käyttöehdot: palvelua ei välttämättä saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin. Silloin mahdollisuudeksi jää oikeastaan vain pyytää kiinnostuneita ottamaan yhteyttä sähköpostitse. Blogin kautta korujen myymisessä on myös se ongelma, että koko valikoimaa on vaikea saada helposti selattavaksi.

Jos teet korujasi varten omat nettisivut, investoi ihan kunnon kotisivutilaan. Ilmaiset nettisivutilat tuppaavat olemaan täynnä mainoksia ja ponnahdusikkunoita sun muuta, mikä luultavasti ärsyttää vierailijoitasi. Tee sivusta selkeät ja tyylikkäät ja varmista, että tuleva ostaja löytää helposti tarvitsemansa tiedot.

Monella koruharrastajalla tuntuu olevan kiire päästä myymään korujaan, monet ovat myyneet niitä jo jonkin aikaa hyvällä menestyksellä ja monilla korut eivät tunnu menevän kaupaksi yrityksestä huolimatta. Tämä kirjoitus on suunnattu lähinnä ensimmäiseen ja kolmanteen ryhmään kuuluville – teille, jotka hyvällä menestyksellä korujanne jo myytte, tämän kirjoituksen sisältö tuskin tarjoaa mitään uutta.

Haluan korostaa, että tätä kirjoitusta (tai sen seuraajia) ei ole todellakaan suunnattu kenellekään erityisesti, eikä tarkoituksenani ole loukata tai tahallaan tuottaa huonoa mieltä kenellekään. Joskus vain en osaa olla hiljaa.

Helmi- ja koruharrastajapiireissä näkee nykyään paljon tietynlaista – minusta hieman pelottavaakin – asennetta nimenomaan aloittelijoilla. Kun on saatu ensimmäinen (tai toinen tai kolmas) koru valmiiksi, muille esitetty kysymys ei ole suinkaan “Mitä voisin tehdä paremmin?” vaan “Paljollako tämän voisi myydä?”. Taustalla on ilmeisesti se (harha)käsitys, että korujen tekeminen on helppo ja nopea tapa tehdä rahaa, eikä siinä kiireessä ehditä harrastaa ensin edes sen vertaa, että perustaidot ja -tekniikat olisivat hanskassa.

Esimerkkinä tekniikan harjoittelemisesta voisin mainita sormukset, joita viime aikoina olen tehnyt paljon. Minulla ei olisi käynyt mielen vieressäkään laittaa myyntiin ensimmäisiä tekemiäni sormuksia – ei edes niitä, jotka alkoivat jo näyttää suhteellisen kelvollisilta. Vaati pahuksenmoista sinnikkyyttä ja paljon kipeytyneitä sormenpäitä, ennen kuin olin saanut aikaan myytäväksi kelpaavia sormuksia. Tein useita kymmeniä sormuksia kuparilangasta, ennen kuin siirryin hopealankaan – ja hopeisia sormuksiakin syntyi ainakin tusina, ennen kuin aloin olla tyytyväinen tuloksiin.

Työnsä jälkeä – oli kyseessä sitten perinteiset helmityöt tai hopealankakorut – kannattaa heti alusta asti opetella tarkastelemaan kriittisesti. Onko lukko kiinnitetty kauniisti? Onko langat päätelty huolellisesti? Hallitsenko solmusuojien käytön? Onko koru varmasti tarpeeksi kestävä? On myös hyvä miettiä (asettuen sellaisen ihmisen asemaan, joka ei koruja tee itse), olisiko itse valmis maksamaan kyseisestä korusta ja olisiko koruun tyytyväinen, jos sen olisi ostanut.

Jos tarkoituksena on ainoastaan ansaita hieman helmirahaa, voi tietysti laittaa korun myyntiin sillä ajatuksella, että kokeilee, meneekö se kaupaksi. Jos menee, hieno homma. Jos ei, voi voi.

Tilanne on kuitenkin toinen, jos korujaan haluaisi myydä tulevaisuudessa enemmänkin ja muutenkin kuin pienen helmirahan toivossa. Kun haaveena on arvostus koruntekijänä ja tavoitteena on oppia koko ajan enemmän, täytyy hommaan myös panostaa paljon enemmän. Minä olen myynyt aktiivisesti korujani vuoden verran mutta tunnen silti itseni monissa asioissa vielä täysin tumpeloksi aloittelijaksi. Korumaailmassa en ole oikeastaan kukaan, enkä osaisi itseäni kutsua vielä miksikään korutaiteilijaksi. Minä olen harrastelija, joka yrittää kehittyä koko ajan vähän paremmaksi.

Ostin sitten kuvausrekvisiitaksi satiinia. Nöyryyttävää huomata, että saan parempia kuvia vanhan valkean t-paidan kanssa. Ranneketjusta satiinin kanssa otettu kuva sentään onnistui suhteellisen hyvin.

Tein muutaman kristallisormuksen patinoitavaksi, kun muutenkin oli pakko alkaa taas läträtä rikkimaksaliuoksen kanssa. Sormukset onnistuivat todella upeasti: patinointi ja kimaltelevat kristallit ovat todella kaunis yhdistelmä.

Rose-sävyinen kristalli, jossa on satin-pintakäsittely. Yksi sievimmistä sormuksista, mitä olen ikinä tehnyt.

Jonquil

Aquamarine

Ja lopuksi vielä tuttu juttu:

Gemshow-onlinelta tilaamani hopeajutut päätyivät tulliin. Ensimmäistä kertaa koko helmihulluuteni aikana jouduin siis noutamaan lähetyksen erikseen tullista ja manasin typeryyttäni. En ollut tajunnut laskea tulleja ja alvia tarpeeksi tarkasti tajutakseni, että yhteissumma ylittää juuri ja juuri sen maagisen kymmenen euroa.

Etsin tarvittavat TARIC-koodit ja hortoilin pääpostille noutamaan lähetystäni. Työnsin tilauslistan tullivirkailijalle ja valmistauduin selittämään, mitä tuotteet olivat ja mitä niistä minun mielestäni pitäisi maksaa tullia. Virkailija vilkaisi lähetyksen arvoa, näppäili jotain taskulaskimeensa ja tokaisi: “Eihän tuosta mitään tarvi maksaa.” Olin jo avaamassa suutani sanoakseni, että kyllähän lähetyksen tulli- ja alv-maksut yhteensä ylittävät kymmenen euroa, kun tajusin, että moisella hetkellä kannattaa pysyä hiljaa.

Voin vakuuttaa, että harvat eläinlajit ovat nopeampia kuin helmihullu, joka säntää kärpän lailla tullista ulos pakettinsa kanssa peläten tullivirkailijan huomaavan erehdyksensä.

—

Kamera hyytyi taas kesken kuvauksen ja vaati laturia, joten tarjolla on vain muutama kuva:

Rannekoru vaaleanpunaisista simpukkalaatoista

Rannekoru ruskeista simpukkalaatoista

Kokonaan käsintehdyt (no, kristalleja, hopeahelmiä ja korupiikkejä lukuunottamatta) korvakorut, joissa on Swarovskin Indian red -sävyisiä kristalleja

Elokuun teema on kesämuistoja, ja se oli ainakin minulla pahuksen vaikea teema. Päähän ei tullut ensimmäistäkään toteuttamiskelpoista ideaa, vaikka kuinka mietin. Olisin halunnut rakentaa tämän teemakoruni kesäkuisen kihlauksen ympärille, sillä se on kesän aikana tapahtuneista asioista tietysti se suurin juttu, mutta ideani olisivat vaatineet 14KGF-lankaa, jota minulla ei ollut. Möks.

No, päätin lähestyä teemaa toisella tavalla: kiitos tämän älyttömän kuivuuden, kaunis ja vehreä luonto on lähinnä muisto vain.

Puuriipus ei ole oma ideani, valitettavasti. Niitä on näkynyt vähän siellä sun täällä Internetissä, joten en edes tiedä, kenen idea tuo riipus alun perin on.

Tänään valmistui kaikenlaista muutakin, mutta en ole ehtinyt kuvata juuri mitään. Puuriipuksen lisäksi esittelen siis vain nämä korvakorut, joissa on hopeaa, pieniä peridootteja ja Swarovskin peridootinvihreä kristalli.

Käsi ylös kaikki te, jotka luulitte, että en ikinä raskisi käyttää monivärisiä turmaliinejani mihinkään?

(Helmihullu kohottaa varovaisesti myös oman kätensä…)

HAH! Olitte väärässä!

Siinä niitä nyt killuu, monin kappalein.

Savukvartseja ja Balin hopeaa olevat kalotit

Pulleat pisarat sinistä pitsiakaattia. Vähän hassussa asennossa ovat tuossa kuvassa tosin…

Kauniit vihertävän siniset amatsoniittipisarat

Solmukiemurahässäkät, joissa on ihanat punamustat akaatit