Vaarallinen kristalliriippuvuus

19. huhtikuuta 2006 klo 23.07
Luokat: Helmihulluus, Swarovski

Täällä meillä on viime aikoina esiintynyt huolestuttavissa määrin erilaista huokailua ja ihastuneita voihkaisuja neljän eri lajitelmalaatikon äärellä. Mikä sellaista ääntä pitää? Helmihullupa tietysti. Ja mitäkö niissä nimenomaisissa lajitelmalaatikoissa on?

Swarovskin kristalleja.
Kauniita, suloisen säihkyviä, värikkäitä kristalleja.
Kaksoiskartioita, sydämiä, perhosia, pyöreitä, kukkia, brioletteja.

gemshow180406

Olen pohdiskellut taudin etenemistä ja saanut määriteltyä jonkinlaiset eri vaiheet tämän Swarovskin kristalli -riippuvuuden kehittymisessä:

Vaihe 1: Aloitteleva helmiharrastaja tilaa ensimmäiset Swarovskin kristallinsa. Hän valitsee edullisia kristalleja, koska Swarovskien yleinen hintataso tuntuu vielä siinä vaiheessa pöyristyttävältä. Ostoskoriin päättyy todennäköisesti neljän millin kaksoiskartioita muutamaa eri värisävyä, joiden valitsemiseen käytetään paljon aikaa – ostaja haluaa olla varma siitä, että on valinnut kaikkein kauneimmat sävyt.

Kun kristallit lopulta saapuvat, niitä ihastellaan pitkään ja hartaasti. Niitä hypistellään ja tiirataan valoa vasten. Niitä ei viikkokausiin raskita käyttää mihinkään koruprojektiin, koska ne ovat niin ainutlaatuisia.

Vaihe 2. Swarovskien hintataso ei enää vaikuta yhtä pahalta, sillä helmiharrastaja on jo oppinut, mitä maksavat todella hintavat helmet. Kristalleja aletaan varovasti käyttää koruissa ja niitä uskaltaudutaan tilaamaan lisää. Nyt saatetaan tilata jo hieman isompia kristalleja ja kokeilla eri muotoja, mutta edelleen pitäydytään harvoissa ja huolellisesti valitussa värisävyissä.

Vaihe 3. Swarovskia tilataan ihan surutta, jos siltä tuntuu. Valitaan kaikenlaisia kauniita värisävyjä ja käytetään niitä monenlaisissa koruissa. Kristallit ymmärretään muiden helmien tavoin käyttötavaraksi.

Vaihe 4. Helmihullu tajuaa yhtäkkiä, että Swarovskin kristalleja on omistettava mahdollisimman montaa eri värisävyä. Kristallien käytöstä siirrytään keräilyyn, ja ostaminen nopeutuu: enää ei tarvitse pohtia, mitkä värisävyt ovat kaikkein kauneimpia, vaan ostoskoriin mätetään niitä värisävyjä, joita ei vielä kokoelmasta löydy. Kristalleja ei enää oikeastaan haluta käyttää – ellei jonkin tietyn värisävyn kristalleja sitten satu olemaan runsaasti -, koska silloin jokin värisävy saattaisi loppua.

Vaiheessa 4 potilas käyttää runsaasti aikaa Swarovskiensa lajitteluun ja kaikenlaiseen ihasteluun ja saa monia värisävyjä katsellessaan pakonomaisia ”näitä en ikinä raski käyttää mihinkään” -ajatuksia. Kokoelma kattaa jo kymmeniä eri värejä.

Allekirjoittanut on saavuttanut vaiheen 4. En uskalla ajatella, mitä tapahtuu vaiheessa 5. Luultavasti vaihe 5 sisältää muun muassa spontaania kuolausta, jonka aiheuttaa yksinkertaisesti kristallin mainitseminen.

”Pistähän, Kauko, ne paremmat kristallilasit pöytään…”