Tyhjä pää

4. huhtikuuta 2006 klo 23.27
Luokat: Yleinen

Maailmassa on paljon taiteilijoita, jotka saavat inspiraationsa ympärillään näkemästään kärsimyksestä ja pahuudesta, maailman rumuudesta, kivusta. Vaikka en itseäni minään erityisenä taiteilijana pidäkään, huomaan tarvitsevani inspiraatioon kauneutta1. Ikävät asiat tukahduttavat luomistarpeeni ja saavat mielikuvitukseni solmuun.

Inspiraatioon tarvittava kauneus voi olla monenlaisia asioita: luonto kaikessa moninaisuudessaan, rakkaus, musiikki… tärkeintä on, että jokin koskettaa. Jos otan esimerkiksi musiikin, voi inspiraatio tulla jostakin kappaleesta kokonaisuudessaan, sen melodiasta tai sen tarinasta, jostakin yksittäisestä kohdasta sanoitusta tai yksinkertaisesti tunnelmasta, jonka laulussa aistin.

Tänään minulla ei ole mitään näytettävää. Lukuunottamatta yksiä lahjaksi tehtyjä korvakoruja en ole onnistunut pusertamaan itsestäni irti mitään kaunista. Kädet ovat korupuuhissa suostuneet ainoastaan tylsiin rutiineihin kuten korvakorukoukkujen tekoon. Pää on ollut ideoista tyhjä.

Keskustelin tänään erään ihmisen kanssa asioista, jotka liittyvät yhteiseen – joskin kaukaiseen – menneisyyteemme. Kuulin asioita, jotka tekivät minut hirveän surulliseksi. Tajusin ahdistuvani ihmisten käytöksestä; siitä, miten helposti ihmiset lyövät lyötyä… siitä, miten helppoa joillekin on (usein vielä perusteettomassa) ylemmyydentunnossaan polkea toinen maanrakoon, katsoa nenänvarttaan pitkin kuin jotenkin vähempiarvoista ja aiheuttaa joskus korjaamatontakin tuhoa. Minua ahdistaa se, että joillekin asioille en voi mitään, vaikka kuinka haluaisin.

Ja lopuksi: olen perhanan kyllästynyt know-all-peikkoihin.2

—–
1 Tämä koskee koruja – kuvat ovat eri asia. Parhaat Poser-kuvani tein surullisena ja maailman murjomana.
2 Eräs know-all peikko kävi toisessa blogissani ilmoittamassa suurin piirtein, että olen eläinrääkkääjä, kun juoksutan hiirtä lattialla juoksupallossa. Just.

Yllätyslahja

3. huhtikuuta 2006 klo 22.44
Luokat: Ostokset

Viime viikolla Jannelta tuli eräänä päivänä tekstiviesti: ”Ostin sulle yllätyslahjan.”

Yllätyslahja! Ihan noin vain, ilman mitään erityistä merkkipäivää tai mitään. Ja millainen lahja! Kuulkaas tytöt, ei tämän parempaa miestä voi ollakaan. Ei puhettakaan, että olisin saanut kukkia tai suklaata tai pehmolelun tai mitään vastaavaa söpöä mutta tarpeentonta. Janne oli ostanut minulle kuvassa näkyvän kapistuksen:

helper

Ja te takarivin pervot, lakatkaa hihittämästä. Ei sitä käytetä lääkärileikkeihin tai mihinkään muuhunkaan moraalisesti arveluttavaan toimintaan.

Kuvassa on siis suurennuslasilla varustettu ”kolmas käsi” avuksi korujuttujen tekoon. Minun ihana mieheni antoi sen minulle, hymyili kiltisti ja sanoi: ”Mä ajattelin, että siitä voisi olla sulle hyötyä.”

Voitte vain kuvitella, miten paljon iloa minulle oli tuosta suurennuslasista tänään, kun sivuleikkurilla tein 1 mm x 2 mm -kokoisia hopealankaspiraaleja korvakorukoukkuja varten. Miten minä olen tullut toimeen ilman tuota ihanaa kapistusta?

Pinkki riipus

2. huhtikuuta 2006 klo 18.30
Luokat: Kaulakorut, Lasihelmet

Jos löydät jostain hienon riipusohjeen, johon tarvitaan hopealankaa ja helmiä, säntää ihmeessä heti tekemään sitä hopealangasta! Ei kannata kokeilla halvemmilla materiaaleilla ensin, sillä sellainen varovaisuus on pelkurimaista.

Huokaus.

Hopealangasta aloitettu riipus meni ihan pipareiksi, mutta onneksi halvemmasta metallilangasta tehty riipus näyttää ihan sievältä. Käytin Eni Okenin ohjetta hieman improvisoiden.

princess-pendant