Odotettu vieras

19. maaliskuuta 2006 klo 21.17
Luokat: Helmihulluus, Korukivet, Ostokset

Perjantaina ovikello soi. Helmihullu hypähtelee ovelle ja raottaa sitä varovasti. Oven takana oleva nuori mies näyttää hämmentyneeltä, kun helmihullun kiiluvat silmät tarkastelevat häntä ovenraosta.

Miehellä on Laatikko.

– Mitä sssillä on laatikossssa?
Helmihullun pitkät sormet kurottavat kohti pakettia. Nuori mies perääntyy hieman, puristaa tiukemmin laatikkoa ja työntää helmihullun eteen paperia.
– Jospa siihen yhdeksänteen kohtaan kirjoittaisit, mies kehottaa.
Helmihullu riipustaa nopeasti nimensä paperiin, tyrkkää sen alustoineen takaisin miehelle ja sieppaa ahneesti tämän ojentaman laatikon.

Mies lähtee alas portaita ja kuulee vielä ennen oven sulkeutumista vinkuvaa, onnellista kiljahtelua.

fmg170306-01 fmg170306-02
fmg170306-03 fmg170306-04
fmg170306-05 fmg170306-06

Sisällä asunnossa helmihullu raastaa paketin auki, hypistelee värikkäitä korukivinauhoja ja mutisee itsekseen.
– Aaarrre… Niin, niin.. aarrre…[*]

—–

[*] Helmihulluuteni ihan alussa olin juuri saanut jonkin ensimmäisistä tilauksistani VilliHelmestä ja istuin sohvalla helmiäni hypistellen, kun ystäväni Anna tokaisi: ”Sää olet ihan kuin Klonkku noiden helmiesi kanssa!” Pelkäänpä, että hän osui oikeaan.

Lisäys myöhemmin…
Siltä varalta, että ihmisiä kiinnostaa, kuvissa on seuraavanlaisia korukiviä:
– kalkkiturkoosia (sekä siruja että pyöreitä)
– serpentiiniä (kahta vihreän sävyä, punertavaa [kuvissa pikemminkin violettia] ja epämääräisen kuviollista vihertävää)
– punaista akaattia (sekä ”mukuloita” että pyöreitä)
– mustavalkoista akaattia
– sammalopaalia
– sinistä korallia
– ”red hair”-kvartsia (ei aavistustakaan suomennoksesta)
– ”afrikkalaista turkoosia” (joka on oikeasti värjättyä jaspista)

Korvakorupläjäys

16. maaliskuuta 2006 klo 21.51
Luokat: Hopea, Korukivet, Korvakorut, Swarovski

Tällä kertaa saatte tyytyä kuvapläjäykseen:

violetflower   redheart

jonquilflower   aquadrop

amethystchandelier   amatsoniittipisara

Saarenmaa

16. maaliskuuta 2006 klo 13.30
Luokat: Hopea, Kaulakorut, Lasihelmet

Teen harvoin luonnoksia koruideoista paperille. Oikeastaan tartun kynään ja paperiin tässä tarkoituksessa vain silloin, kun on pakko – eli kun ei ole aikaa tai mahdollisuutta ruveta toteuttamaan ideaa välittömästi, mutta pelkään unohtavani sen ennen kuin tilaisuus näpertelyyn tulee. Tässä taannoin oli kuitenkin niin mahdoton kiire muutaman työjutun ja muiden tärkeiden asioiden takia, että minun oli pakko tuhertaa ideani paperille.

Ennen kuin esittelen huikean tyylikkään luonnokseni, on syytä kertoa, mistä sain inspiraation kyseiseen koruun. Sitä ennen on kaikkien teidän kuitenkin pyhästi vannottava, että ette naura minulle saati millään muullakaan tavalla pilkkaa minua tämän romanttisen hempeilyn vuoksi. Kaikki lupaavat? Hyvä. (20 minuutin päästä postilaatikkoni täyttyy viesteistä, joissa minua nimitellään ties miksi höperöksi ja minua kehotetaan palaamaan 2000-luvulle…)

Minä rakastan Saarenmaan valssia. Siis sitä aitoa ja alkuperäistä (tai no, ei ihan alkuperäistä, vaan suomenkielistä), Georg Otsin laulamaa. Voisin kuunnella sitä kymmenen kertaa peräkkäin ja valssata kuvitelmissani tuoksuvassa juhannusillassa ympäri ja ympäri (kuvitelmani eivät onneksi välitä siitä tosiseikasta, että mitä tanssiin tulee, minulla on kaksi vasenta jalkaa – enkä sitä paitsi ole koskaan käynyt Saarenmaalla, joten minulla ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka kaunis sen kesäinen yö on).

smaaluonnos
Korun ensimmäinen vaatimus oli sirous: massiivisuus kun ei oikein tue ajatusta pyörähtelystä kesäillassa. Korun pohjaksi suunnittelin siis käyttäväni ohutta hopeaketjua.

smaa01
Jostain syystä tuntui siltä, että korun keskiosan pitäisi olla epäsymmetrinen. Sille minulla ei ole tarjota minkäänlaista järkevää selitystä – minusta ainoastaan tuntui siltä. Kuvassa valmiiksi leikatut ketjunpalaset, joista pisimmästä olen jo etsinyt langanpätkän avulla keskikohdan.

smaa02
Koruun tulevat värit olivat alusta asti selkeinä mielessä. Mitä muuta olisin voinut valita kuin vihreää ja valkeaa, kun laulun sanoissa puhutaan tuomipuista ja omenankukista? Varsinaisten helmien valitseminen kesti kuitenkin tovin penkoessani varastoistani mahdollisia vihreitä sävyjä. Lopulta löysin minulle ihan vahingossa päätyneitä pieniä vihreitä lehtihelmiä. Oivallista!

smaa03
Ta-dah!

”Siis pyöritä, lennätä pellavapäätä
kun silmissä leikkivät säkenet lyö,
niin kaunista muuall’ ei löytyä saata
kuin Saarenmaan nurmien kesäinen yö…”

Korvakorukoukun anatomia

15. maaliskuuta 2006 klo 17.50
Luokat: Korvakorut, Yleinen

Monikin on kaipaillut tänne Helmettiin merkintöjä, joissa olisi lopputuloksen lisäksi myös esitelty työvaiheita. Siksipä tällä kertaa on tarjolla kertomus hopealangan matkasta korvakorukoukuksi.

Olen oman WigJig Olympukseni kanssa tehnyt aika paljonkin korvakorukoukkuja, mutta en ole koskaan ollut erityisen tyytyväinen niihin. Ne ovat ihan sieviä, mutta eivät riittävän sieviä. Toisinaan olen silkkaa laiskuuttani ostanut Gemshow-onlinen valmiita koukkuja, jotka ovat sangen kauniita. Valmiita koukkuja käyttäessäni tunnen tosin jonkinlaista harmistusta siitä, etten ole itse tehnyt koukkuja, vaikka osaankin.

Koska minun itse asiassa olisi pitänyt aloittaa kahden seuraavan työjutun suunnittelu, minulla oli tietysti runsaasti aikaa käytettävänä tällaisiin sekalaisiin aikaasyöviin projekteihin (ahem…). Siispä päätin, että juuri tänään on se päivä, jolloin vihdoinkin opettelen tekemään kauniita korvakorukoukkuja.

earwire01
Pöytä muuttui hetken ajaksi epäonnistuneiden koukkuyritelmien hautausmaaksi, sillä jokainen sota vaatii uhreja. Nykyisillä hopean hinnoilla jokainen haaskuun mennyt senttimetri surettaa, mutta ihan kaikkeen testailuun ei yksinkertaisesti voi käyttää kuparilankaa, koska se ei käyttäydy samalla tavalla (eikä minulla sitä paitsi ollut tarvittavaa vahvuutta). Tarkoituksena oli löytää oikeanlaiset jigin tapit ja niiden oikea sijoittelu.

earwire02
Täydellinen tappien sijoittelu löytyi lopulta. Kuvasta ei kyllä vielä välttämättä uskoisi, että tuolla kuviolla saisi aikaiseksi kauniita koukkuja…

earwire03
Asiaan! Kuvassa 0.7 mm:n vahvuista puolikovaa hopealankaa, jonka alkupäähän on tehty pyöröpihdeillä keskisuuri p-silmukka. Lankaa ei ole katkaistu. 0.7 mm:n lanka on oikeastaan ihanteellisinta korvakorukoukkuihin, sillä se on riittävän vahvaa pysyäkseen kauniisti muodossaan vääntymättä, mutta ei kuitenkaan niin paksua, että koukun laittaminen korvaan tuntuisi ilkeältä.

earwire04
P-silmukan avulla lanka on aseteltu jigiin ja väännetty suunnitellun kuvion mukaiseksi. (Tiedättekö muuten, miten hemmetin hankalaa on yrittää ottaa tällaisia kuvia työskennellessään yksin?) Lanka on katkaistaan sivuleikkureilla hieman jälkimmäisen ohuen tapin jälkeen.

earwire05
Lanka on irrotettu jigistä, eikä tulos ei näytä järin hääviltä, eihän? Vaan eipä hätiä mitiä, vielähän tässä on monta työvaihetta jäljellä!

earwire06
Seuraavaksi p-silmukkaa käännetään pihtien avulla niin, että se asettuu kauniisti keskelle langan päätä…

earwire07
…näin!

Tässä välissä tapahtuu pieni hyppäys, jota kuvasarja ei esitä. Koukkuun on pujotettu ensin kahden millimetrin pyöreä hopeahelmi sekä pikkiriikkinen hopealankaspiraali, jonka olin suurta oveluutta osoittaen tehnyt jo etukäteen. Spiraalin tein kiertämällä 0.5 mm:n pehmeää hopealankaa 0.8 mm:n kuparilankapätkän ympärille. Koska korvakorukoukun paksuus on vain 0.7 mm, tuo ylimääräinen 0.1 mm takasi sen verran väljyyttä, että spiraalin sai helposti pujotettua koukkuun.

earwire08
Kun hopeahelmi ja spiraali ovat paikoillaan koukun alaosan silmukan yläpuolella, käänsin pihdeillä noin 45 asteen kulman heti spiraalin yläpuolelle…

earwire09
…minkä jälkeen koukku näytti tältä.

earwire10
Lopuksi muotoilin koukun sopivan muotoiseksi kynän avulla. Väänsin koukun piikkiosaa varovasti taaksepäin niin, että se meni itse asiassa ristiin koukun alaosan kanssa. (Puolikovan hopealangan kimmoisuus takaa sen, että piikki ponnahtaa sen jälkeen sopivasti takaisinpäin.)

earwire11
And there you have it!

Tai niin ainakin voisi luulla. Koukku ei kuitenkaan ole vielä valmis käytettäväksi, minkä huomaisi nopeasti yrittäessään pujottaa koukkua korvaansa. Piikin pää on sivuleikkureiden jäljiltä vielä terävä, joten yksi työvaihe on vielä jäljellä.

earwire12
Piikin kärkeä hiotaan varovasti metalliviilan avulla, kunnes se ei ole enää liian terävä.

Viimeiseksi on huomautettava, että käsieni asennot saattavat kuvissa näyttää hyvinkin oudoilta. En välttämättä ole työvaiheiden aikana oikeasti pitänyt käsiäni juuri noin, mutta kunnon kuvien saamiseksi oli tehtävä pieniä myönnytyksiä.

Koukku on sievä, vaikka itse sanonkin. Ja se on itse tehty, mikä tekee siitä entistäkin paremman. Gemshow-onlinella suunnilleen vastaavat koukut maksavat $1.09 per pari, ja kun lasketaan, kauanko minulla meni tuon yhden koukun tekemiseen… uh.. No, ei puhuta siitä.

Uskomaton lasku

14. maaliskuuta 2006 klo 18.55
Luokat: Yleinen

Olen niin ylpeä…! Näin taisi käydä ensimmäistä kertaa koko helmihulluuteni aikana!

visa

Minigrip-pussi poikineen

14. maaliskuuta 2006 klo 12.29
Luokat: Helmihulluus

Ostin kerran (tai itse asiassa kaksikin) minigrip-pusseja nettikaupasta. Tarkemmin sanottuna Helmimerestä. Helmihulluuteni alkuaikoina pienistä minigrip-pusseista tuntui aina olevan pulaa, kun esimerkiksi Sinooperista pikkuisissa rasioissa ostetut siemenhelmet oli saatava kätevämpään säilytystilaan.

Oi niitä aikoja! Muistelen niitä nyt kaiholla.

Olen täysin vakuuttunut siitä, että aloittelevan helmihullun tunnistaa juuri siitä, että hän ostaa onnellisena sata tai kaksisataa kappaletta pieniä minigrip-pusseja. Ai miksikö vain aloittelevan? Koska vähänkin pitempään helmi- ja korupuuhia harrastaneella tilanne on tällainen:

minigrip01
Jo kauniisti pinoon järjesteltyjä minigrip-pusseja, jotka on työnnetty pois tieltä helmilokerikon päälle odottamaan lopullista sijoituspaikkaansa.

minigrip02
Vielä pöydällä olevia mutta kuitenkin jo pinottuja minigrip-pusseja odottamassa lopullista sijoituspaikkaansa.

minigrip03
Työtasolla lojuvia, epämääräisen kokoisia ja vielä järjestelemättömiä minigrip-pusseja odottamassa lopullista sijoituspaikkaansa.

minigrip04
Cd-rom-hyllyllä kuin muina mieh pusseina hengailevia pieniä minigrip-pusseja. Arvatkaa, mitä ne odottavat?

minigrip05
Siemenhelmilokerikkoon maastoutuneita, niin kovin viattoman näköisiä minigrip-pusseja.

minigrip06
…apua!

Kunnon materiaaleja

10. maaliskuuta 2006 klo 15.27
Luokat: Korukivet, Ostokset

Vapise, Eni Oken! FedExin kuriiri toi FireMountain Gemsiltä tilaamani korukivet ja hopealangan tänään – tilasin nimittäin kunnolliset materiaalit tehdäkseni hopeisen version aiemmin testimielessä tekemästäni Eni Okenin rannerenkaasta. Kuvassa näkyy sea green -sävyistä serpentiiniä (sillä lienee joku virallinenkin suomenkielinen nimi, mutta en tiedä sitä…), ruusukvartsia ja tilaajalahjana saadut siniset simpukka(?)kiekot. Tilasin myös 6 x 5′ 26 gaugen hopealankaa.

Tarvitsen enää sopivia hopeahelmiä ja 28 gaugen lankaa, ja rannerenkaan teko voi alkaa…

FireMountain Gems 10-03-06

Kyselyntynkää

5. maaliskuuta 2006 klo 20.36
Luokat: Yleinen

Kun minä en kuitenkaan kirjoita tätä helmityöblogia ainoastaan itselleni vaan myös teille, rakkaat lukijat, niin ajattelin tiedustella, miten tätä blogia voisi parantaa. On vähän tylsää vain esitellä valmistuneita töitä, ja mielelläni tekisin tästä blogista sisällöltään vähän värikkäämmän, mutta en oikein tiedä miten se tapahtuisi.

Ehdotuksia otetaan kiitollisena vastaan, niin muilta helmihulluilta kuin muuten vain uteliailtakin.

Eni Okenin jalanjäljissä

5. maaliskuuta 2006 klo 17.12
Luokat: Korukivet, Rannekorut

Eni Oken tekee ehkäpä kaikkein upeimmat näkemäni helmikorut. Katselen hänen korujaan usein ja huomaan, että niiden kauneus saa minut lähes hengästymään. Korut ovat oikeita taideteoksia, joissa näkyy huikea luovuus ja taito.

Ostin muutama päivä sitten Eni Okenin maksullisen koruohjeen ja tartuin toimeen, vaikka sanat ”very advanced” minua hieman hirvittivätkin. Sopivien materiaalien löytäminen oli helmivalikoimastani vaikeaa (sillä omistan hyvin vähän isoja, pulleita helmiä), joten päädyin yhdistelemään vähän mitä sattuu. Valitsin myös halpaa metallilankaa hopean sijasta, koska kyseessä oli harjoituskappale.

Ohjeessa varoitettiin, että työn valmistuminen tulee kestämään 6-10 tuntia. Luulisin, että minulla kului yhteensä 11-12 tuntia, mutta tarkkaa aikaa en ottanut. Lopputuloksen näette alla.

Coiled bangle

Same ol’, same ol’

2. maaliskuuta 2006 klo 2.17
Luokat: Hopea, Rannekorut, Swarovski

Edellisen kiemurakorun lisäksi oli pakko saada tehdä toinenkin, mutta siihen halusin lisätä pikkuisia helmiriipuksia makeanvedenhelmistä. Korusta tuli jotenkin herkkä ja kaunis – olen oikein tyytyväinen. Harmi vain, että koru kieltäytyi poseeraamasta kameralle parvekkeella ja jouduin ottamaan kuvan sisällä.

Swirls & Pearls

Pahoittelut, jos blogi alkaa käydä korukuvien osalta yksitoikkoiseksi, mutta olen niin kovin, kovin ihastunut rannekoruihin, joissa on kierrettyjä linkkejä ja Swarovskin kristalleja. Niiden tekeminen on hypnoottisella tavalla mukavaa (ja kierteisten linkkien tekeminen on minusta edelleen haastavaa, vaikka se jo aika hyvin sujuukin) ja lopputulos miellyttää kovasti ainakin tekijän silmää.

Tällä kertaa laitoin koruun kristallien lisäksi myös pikkuisia Balin hopeahelmiä, mikä toi siihen uudenlaista ilmettä.

Fuchsia