Meta

Nyt on ollut taas muutaman päivän ajan hiljaista täällä korurintamalla. Osittain syynä on ollut väsymys, mutta toisaalta näytettävää on vähän siksikin, että yritän lehti kerrallaan väkertää Varvaran mallin mukaista syksyistä lehtikorua (joka ei taida tämän ruskan aikana valmistua – on se sen verran työläs, vaikka ohjeen mukaan pitäisi valmistua 10-15 tunnissa…).

Tänään tuli kuitenkin tehtyä yksi kännykkäkoru lisää. Aloitin myös toisenlaisen projektin, kun päätin kerrankin tehdä helmistä (ja vähän muustakin) jotain muutakin kuin koruja. Joku nokkela varmasti arvaakin, mitä yritän kyhätä…

Sitten viime korupäivityksen on tullut tehtyä lisää kännykkäkoruja, jotka ovat siitä mukavia, että ne valmistuvat nopeasti. Tänään kyhäsin kasaan myös kuvan korvakorut.

Sarda Importsilta tilaamani korukivet tulivat tänään. Ihanaa saada heti aamusta pieni kuorellinen kauniin värikkäitä kivihelmiä! Hinnat olivat edulliset ja toimituskin suht nopea, mutta… no, siinä firmassa on aika erikoinen käsitys tuuman pituudesta. Viidessä yhdeksästä tilaamastani nauhasta mainittiin erikseen pituudeksi 16 tuumaa, muissa pituutta ei ollut erikseen mainittu. Jos useimpien kivinauhojen pituus sivuilla on 16 tuumaa, niin mielestäni sivu antaa silloin olettaa, että ne kaikki ovat, ellei toisin mainita.

Joka tapauksessa: 16 tuumaa = 40,64 cm. Kuvan nauhojen pituudet, ylimmäisestä alimmaiseen, ovat seuraavat:
- 37,8 cm
- 33 cm
- 28 cm
- 37 cm
- 38 cm
- 36 cm
- 36 cm
- 36,5 cm
- 37 cm

Toisin sanoen yksikään nauhoista ei ollut edes viittätoista tuumaa, ja kaiken huippuna oli tuo garnet-nauha, jonka pituus oli surkeat 28 cm. Mietin, pitäisikö minun valittaa asiasta. Mieli tekisi.

Mitä muut edellä, sitä minä perässä. Tein tänään ensimmäiset kännykkäkoruni, kun vihdoinkin pääsin töiltäni ja muilta kiireiltäni helmien ääreen. Niistä tuli oikeastaan ihan kivoja.

Sainpa vihdoin käytettyä johonkin keltaisia “crackle”-lasihelmiänikin. Helmet ovat mahdottoman kauniita, enkä ole oikein raskinut käyttää niitä mihinkään. Välillä pitää ihan muistuttaa itseään siitä, että noita helmiä ei todellakaan ole hankittu hypisteltäväksi vaan käytettäväksi.

Korvakoruista tuli minun makuuni ehkä turhankin massiiviset, joten ne päätynevät myyntiin. Ihan mukavaa oli silti kokeilla jotain tällaistakin.

Tämä koru ei ehkä olisi saanut toimivaa muotoa ilman Jannea. Ensimmäinen versio ei laskeutunut lainkaan kauniisti, ja ilmassa alkoi tuntua turhautuneisuuden käryä. Janne kuitenkin ehdotti, että kokeilisin laittaa ketjun eri tavalla… ja kas vain – tulos on kaunis! Helmet ovat aitoa helmiäistä, charm on peräisin Sayilasta.

Minulla on ihana mies! Tämänkertainen työmatka suuntautui Liettuaan, mistä minulle löytyi tuliaisiksi kuvassa näkyvät kaksi nauhallista meripihkasiruja. Jeeeeeeeeee!

Tänään valmistuivat nämä kaunottaret – juuri muuhun ei energiaa sitten riitäkään, kun pää on täynnä räkää ja olo on muutenkin viheliäinen. Sterlinghopeaa, 4 mm:n ruusukvartseja ja lasiset sydämet.

Teen enimmäkseen arkikoruja – sellaisia, joita voi käyttää ilman erityistä syytä. Nyt kuitenkin poikkeuksellisesti tein tarkoituksella juhlavampia koruja, sillä on mukavaa ajatella, että juhlapäivänä on varaa valita, mitkä korut ottaa. Periaatteessa tämä korusetti on älyttömän yksinkertainen, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaankin siitä tuli mielestäni upea – ja Jannen kehuista päätellen en ollut ainoa, joka oli sitä mieltä.

Huomionarvoista on myös, että käytin ensimmäistä kertaa koko helmityöharrastukseni aikana kullattuja koruosia.

Luulen tehneeni tämän korun ihan oman mallini mukaisesti. Ainakaan en ole missään nähnyt samanlaista korua, enkä eilen korua suunnitellessani / tehdessäni käyttänyt kenenkään toisen ohjeita. Toisaalta koru on niin.. peruskoru, että takuulla joku muu on tehnyt samanlaisen ennen minua.. mutta ehkä hieman eri menetelmällä? Aion nyt kuitenkin ylpeästi pitää tätä omana mallinani. Skannausjälki ei taaskaan ole kovin onnistunutta.