Tutustuin vaihteeksi uuteen Robynin korumalliin – ”uusi” tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, etten ollut kyseistä mallia koskaan aiemmin kokeillut. Tulin siihen tulokseen, että niin kauniita kuin Robynin mallit ovatkin, minun ehkä kannattaisi pysyä erossa niistä… ainakin osasta. Jotkut malleista ovat yksinkertaisesti niin työläitä, että niitä tehdessäni sadattelen kuin merimies ja menetän hermoni vähintään kerran kymmenessä minuutissa.
Mietin jo, että ehkä minun pitäisi alkaa pitää tukkimiehen kirjanpitoa kirosanoista helmitöitä tehdessäni, ja laatia sen jälkeen jonkinlainen taulukko, josta voin myöhemmin katsoa, kannattaako minun enää koskea kyseiseen malliin uudestaan. Crowning glorya olen tehnyt muutamalle ystävälle tilauksesta, mutta luulenpa, että Princess necklaceen en tämän jälkeen enää koske.
Koru on kuvankaunis, eikä skannaus tee sille oikeutta… mutta jestas, että se oli työläs.

Toinen uusi koru on ilmaisen ohjeen mukaan (sivu on juuri nyt nurin, joten en saa linkkiä käsiini) tehty Tennis bracelet. En ole siihen täysin tyytyväinen, mutta tyytymättömyys ei mielestäni johdu tekemästäni työstä vaan joko alkuperäisestä ohjeesta tai sitten valitsemistani helmistä. Ohje vaatisi hieman muokkausta toimiakseen täydellisesti, imho, mutta joka tapauksessa lopputulos on ihan nätti.

Molemmat koruista löytyvät myytävistä koruista, jos jotakuta kiinnostaa.
Ostin Prahan linnan edustalta eräästä korukojusta itselleni charm braceletin – siis ranneketjun, jossa roikkuu melkein parikymmentä pientä metallista riipusta. Ihastuin koruun ikihyviksi ja olen käyttänyt sitä paljon. Siitä heräsi myös halu tehdä itse jotakin vastaavaa, ja kun minulle on nyt ehtinyt kasaantua aika hyvä valikoima noita pikkuisia riipuksia, päätin vihdoin kasata niistä rannekorun.

Alun perin koruun oli tyrkyllä 18 erilaista riipusta, mutta lopulta päätin kokeilla, miltä koru näyttäisi, jos valitsisin siihen vain muutamia suurimpia. Pidän lopputuloksesta kovasti. Pienemmistä riipuksista syntyy vielä pian toinen koru, veikkaan.
Odotellessani parempaa sahaa olen tehnyt lisää hopeajuttuja jigin avulla. Eilen valmistuivat kauniit (omasta mielestäni, siis) korvakorut, tänään toisen kuvan ranneketju. Tarvitsen pian lisää pehmeää lankaa…

Sain tänään VilliHelmestä tilaamani pehmeän hopealangan, ja jopas alkoi sujua! Pehmeä lanka toimii jigin kanssa selvästi puolikovaa paremmin, ja niinpä teinkin vähän aikaa sitten ensimmäisen oikean hopeakoruni (ainoastaan korun kaksi välirengasta ovat vain hopeoidut eivätkä sterlinghopeaa).
Myös karkkiväreissä loistavista sydämistä koottu koru valmistui tänään.

Eihän sitä toki sovi kokonaan helmiä unohtaa, vaikka äidin lihapatojen äärellä olisikin. Hätäpakkauksellinen helmiä kulki mukana tällä reissulla – lähinnä koska minulla oli yksi tilauskoru tehtävänä ja koska myös halusin kokeilla helmivirkkausta (vihdoin ja viimein), ja vain äidillä oli siihen sopivaa lankaa ja tarpeeksi pieni virkkuukoukku.
Taas kerran – kaikista aikomuksistani huolimatta – minä päädyin tekemään tilauksesta Crowning gloryn (Robynin malli). Korumalli on todella kaunis, mutta jostain syystä minä inhoan sen tekemistä nykyään. Varsinkin silloin, kun osa helmistä on liian ahtaita, grrr!
Helmivirkkaus oli itse asiassa selvästi helpompaa kuin olin kuvitellut. Ohessa työn tuloksia, tosin vielä kaipaavat päihin kalotteja ja lukkoja. Mustasta tulee kaulakoru minulle itselleni, kahdesta muusta (rannekoruja..) en vielä tiedä.
