Krokotiili

16. elokuuta 2007 klo 18.35
Luokat: Hopea, Ketjut

hope-trust

Parin tilaustyönä tehdyn Jens Pindin jälkeen päätin kokeilla ylijäämärenkailla jotain uutta ketjumallia (kukaan ei kohta muuten edes usko, että osaan tehdä jotain muutakin kuin Jens Pindia!). Hoodoon eli krokotiiliketjun AR on 3.0 (eli se sopi mainiosti sahaamilleni renkaille), joten päätin kokeilla sitä.

Ketju oli minusta pirullinen aloitettava, eikä ensi alkuun ollut helppo ymmärtää, miten ketju lähtee rakentumaan. Kun juonesta oli päässyt selville, krokotiiliketjun malli oli kyllä selkeä, mutta ketju eteni käsittämättömän hitaasti.

Minä punoin…

…ja punoin…

…ja punoin.

Ketju valmistui lopulta noin viiden tunnin urakan jälkeen, ja totesin, että vaikka ikinä ei pitäisi sanoa ’ei ikinä’, en kyllä kovin todennäköisesti ryhdy krokotiiliketjun punontaan toista kertaa. Hirveä punottava, vaikkakin näyttävän näköinen valmistuessaan…

hoodoo01

hoodoo02

hoodoo03

Ketju on minun makuuni ehkä turhan massiivinen, joten en ole vielä päättänyt, mitä sillä tekisin. Kun koru painaa melkein 20 grammaa ja siinä on tuntikausien työ, en ole ihan varma siitäkään, menisikö se kaupaksi haluamallani hinnalla!

Krokotiiliketju opetti kyllä minulle ainakin sen, etten ole oikein ketjuihminen. Minusta on periaatteessa mukava päästä kokeilemaan uutta ketjumallia, mutta surullinen totuus on, että kyllästyn ensimmäisen kahden sentin jälkeen, kun olen todennut päässeeni jyvälle mallista. Ja koska kahden sentin ketjunpätkillä ei tee oikeastaan yhtään mitään, on minun joko hammasta purren jatkettava ketjua rannekorumittaiseksi tai purettava se pari senttiä. Pöh.

Minulle on ystävällisesti useammaltakin taholta myönnetty Rockin’ Girl Blogger -nappi ja myös Best Blog Friend -nappi, ja kiitänkin kunniasta! Noita nappeja on nyt näkynyt niin monessa paikassa (ja niin monella ihmisellä), etten oikeastaan tiedä, kenelle itse niitä myöntäisin. Jätän asian hautumaan.

Pikapäivitys

24. toukokuuta 2007 klo 14.18
Luokat: Hopea, Ketjut, Korukivet, Korvakorut, Rannekorut, Swarovski

Tämä viikko on ollut todella kiireinen, eikä kiireelle näy toistaiseksi loppua. Koruja valmistuu siis lähinnä taukotöinä ja iltaisin television ääressä, jos vielä energiaa siinä vaiheessa riittää. Jotain pientä olen kuitenkin saanut aikaan.

Helmetissä (siis foorumin puolella) oli taannoin puhetta rukousnauhoista ja niiden rakenteesta. Niissä jokaisella helmellä on jokin tietty tehtävä. Tuosta keskustelusta saakka olen pyöritellyt tiettyä koruideaa mielessäni, ja nyt magsin tekemä rukousnauha antoi lopullisen sysäyksen sen toteuttamiselle.

Koska rukousnauhat ovat hyvin voimakkaasti katolisen kirkon piiriin kuuluva esine, eivät ne sellaisenaan erityisesti kosketa minua – minä kun olen luterilainen ja siinäkin huono. Halusin kuitenkin tehdä korun, jossa helmillä olisi jokin symbolinen merkitys, kuten rukousnauhassa.

Meillä ihmisillä on paha tapa pitää asioita itsestäänselvyyksinä. Ainakaan minä en muista aina ajatella kaikkea sitä, mikä minun elämässäni on hyvin, vaan ruikutan pikkuasioista. Päätin siis tehdä rannekorun, jossa on tietty määrä erilaisia helmiä. Jokaisen helmen tehtävä on muistuttaa jostakin kallisarvoisesta asiasta kantajansa elämässä: rakkaudesta, perheestä, ystävistä, terveydestä – mikä nyt kenellekin on tärkeintä. Koru on tarkoituksella yksinkertainen, jotta nuo muutamat erilaiset helmet nousevat pääosaan. Nimeä en ole vielä onnistunut korulle kehittelemään…

remember-r
Rannekorusta oli hirveän hankalaa saada kaunista kuvaa, joten joudutte tyytymään tähän.

Bling Blingiäkin on syntynyt kolmen korvakoruparin verran. Ostin taannoin Thuja Designista isohkoja pyöreitä Swarovskin kristalleja, ja vasta viikonloppuna sain pakotettua itseni käyttämään niitä (pyöreät ja rondellit Swarovskit päätyvät usein NERIK-kategoriaan…):

alane-lrose-kr

alane-lime-kr

alane-lilac-kr

Ensimmäiset leimat

18. toukokuuta 2007 klo 17.31
Luokat: Hopea, Ketjut, Korvakorut, Swarovski

Sitä luulisi, että kun viidettä kertaa tekee tuttua ketjumallia, ei tekisi enää virheitä. Luulisi. Jens Pind pakotti minut taas eilen nöyrtymään. Vaikka ketjumalli on kuinka tuttu, ja vaikka kuinka hyvin tiedän, miten sitä tehdään, ylimielisyys kostautuu joka kerta. Löysin valmiista ketjusta virheet kolmesta eri kohdasta. Mur. Lopulta ketju kuitenkin valmistui, enkä löydä siitä enää yhtään virhettä, vaikka miten etsin.

jenspind

Tämän kullanmurun minä laitan myyntiin, kun vihdoinkin saan – sain nimittäin tänään TUKESilta virallisen todistuksen ja kortin leimausoikeuksistani. Yippee! Voin muuten vakuuttaa, että leimojen napauttaminen millin langasta tehtyyn kolmen millin renkaaseen ei ole helppoa. Pitänee hankkia 1,3 mm:n pantalankaa leimarenkaiden tekoa varten.

Tässä vielä tilaustyönä tehdyt ”rypäs”korvikset, joista tuli sangen suloiset. Leimasin koukut ihan onnessani…

helmiryppaat-kr

Pitkästä aikaa aikaa

1. helmikuuta 2007 klo 23.28
Luokat: 14KGF, Ketjut, Rannekorut

gf-jenspind

Vihdoinkin oli aikaa ja energiaa ihan vain korunäpertelyyn! Sahaaminen tökki ja pahasti, mutta sain onneksi – hampaitani kiristellen – sahattua tarpeeksi renkaita tähän ranneketjuun. Jens Pind, lankana 0,8 mm:n puolikova 14K Gold Filled (ja renkaat on tehty 2,5 mm:n veivillä). Soma kuin sika pienenä, vaikka itse sanonkin.

Minun on täytynyt kehittyä ketjujen tekemisessä, kun tämä ranneketju syntyi parissa tunnissa (siis punomisen osalta) entisen neljän-viiden tunnin sijasta. Enkä tällä kertaa tehnyt ensimmäistäkään virhettä!

Voi olla, että tämä koru jää ihan vain omaan käyttöön – en ole nimittäin ihan varma, olisiko kukaan valmis maksamaan ketjusta niin paljon, kuin mitä siitä pitäisi langan hinnan ja työmäärän huomioon ottaen pyydettävä. Saa nähdä.

Yrityksen kirjanpitoa varten olen vihdoin saanut kasattua jonkinlaisen Excel-pohjan, mutta tammikuun tapahtumista on suurin osa vielä kirjaamatta. Pääasia, että käytännön asiat alkavat vähitellen olla hanskassa, jotta minulla on lähitulevaisuudessa aikaa ja virtaa tehdä enemmän koruja. Wahey!

Palaset

8. marraskuuta 2006 klo 22.17
Luokat: Ketjut

En vielä tänäänkään ehtinyt niin pitkälle, että olisin saanut tehtyä koruja (paitsi yhden tilaustyö-Suerten), mutta jotain hyödyllistä koruihin liittyvää sain sentään tehtyä:

aloituspalaset

Jotkut ketjumallit saattavat olla helppoja (tai edes siedettävän selkeitä) punottavia, mutta todella pirullisia aloitettavia. Niinpä tein tänään kuparilangasta aloituspalasia, joilla noita vaikeita ketjuja pääsee jatkossa vaivattomasti tekemään ihan hopeastakin.

Renkaiden napsiminen sivuleikkureilla on jotain niin julmaa, että se on mielestäni melkein rikos metallilankoja kohtaan, mutta koska nyt ketjun ulkonäöllä ei ollut niin paljon merkitystä, tein poikkeuksen. Sivuleikkureilla sain tarvittavat renkaat tehtyä nopeasti ja vaivattomasti – sahaamisessa sen sijaan on aina oma työnsä.

Kuvan ketjut ja rengaskoot ovat ylhäältä alas:
Jens Pind (3 mm, lanka 1 mm)
Half Persian 3:1 (3 mm, lanka 0.8 mm)
Half Persian 3:1 (4 mm, lanka 0.8 mm – eri puoli päälle päin kuin edellisessä)
Half Persian 4:1 eli käärmeketju (4 mm, lanka 0.8 mm)

Sanon ihan suoraan, että käärmeketju oli hirvittävän vaikea aloittaa. Jos Jens Pindiä pidetään hankalana aloitettavana, on käärmeketju kymmenen kertaa vaikeampi. Kun eilen elämäni ensimmäistä kertaa aloitin Half Persian 3:1 -ketjua, minulta kesti melkein tunnin saada ketju alkuun – ja käärmeketju on vielä tuota 3:1-ketjua selvästi inhottavampi saada kulkemaan.

Parikymmentä minuuttia renkaiden kanssa tuherrettuani totesin, että ilman apukeinoja ketjun aloittaminen ei ainakaan minulta onnistu. Kokeilin kiinnittää renkaat korkkitauluun nuppineuloilla, mutta ensimmäistä neljää rengasta kauemmas en silläkään konstilla päässyt.

Lopulta keksin ratkaisun, joka toimi kuin unelma. Ketjun aloittaminen onnistui suhteellisen hyvin tuon keksinnön jälkeen, vaikkakin ensimmäisten ”poikittaisrenkaiden” kiinnittäminen vaati melkoista tarkkuutta.

Koko homman avain oli perinteinen Bostikin sinitarra. Länttäsin pöydän pintaan peukalonpään kokoisen palan sinitarraa ja painoin ketjun alkuun tarvittavat suljetut renkaat limittäin pystyyn sinitarraan. Ne pysyivät siinä nätisti sen aikaa, että sain riittävän monta poikittaista rengasta kiinnitettyä.

Vähänkö olen ylpeä.

Patinoitu Jens Pind

14. lokakuuta 2006 klo 21.27
Luokat: Hopea, Kaulakorut, Ketjut, Rannekorut, Swarovski

Nyt pääsen näyttämään eilen kameraan loukkuun jääneet kuvat valmiista Jens Pind -ranneketjusta:

jenspind-small-done01

jenspind-small-done02

Olen todella tyytyväinen tuohon ketjuun – se onnistui hienosti, ja patinoinnistakin tuli juuri sellainen kuin halusin. Puhkun ylpeyttä!

coinpearls

Tässä vielä kokonaisuudessaan tilaustyösetti, josta aiemmin näytin pienen kuvan. Setistä tuli ihastuttava, mutta kuva ei valitettavasti tee sille oikeutta.

Siro Jens Pind

13. lokakuuta 2006 klo 20.30
Luokat: Hopea, Ketjut, Rannekorut

Tilaustöitä olisi vieläkin jonossa odottamassa vuoroaan, mutta aina ei jaksa. Tässä ohimennen pari juttua, jotka olen tehnyt tilauksesta:

jm-sulkatynnyri
Noin tonnin painava 100 cm:n kaulakoru 8/0-kokoisista siemenhelmistä ja isoista lamppuhelmistä.

helmitabletit
Tämän korun helmitabletit lähetti asiakas itse – toivoi niistä jotain naisellista ja juhlavaa. Yhdistin helmitabletteihin hopeaa ja kirkkaita kristalleja, ja tulos on ainakin tekijän itsensä mielestä todella kaunis. Kuvassa vain pieni osa korua – koko setistä otettua kuvaa en ole saanut vielä kamerasta ulos (akku lopussa, pah!)

Vaihteluna tilaustöille tein pitkästä aikaa jotain ihan tarkoituksella itselleni – samalla kokeillakseni, miten tuttu ketjumalli onnistuisi erilaisista renkaista. Tein itselleni Jens Pind -ranneketjun, mutta käytin tällä kertaa 2,5 mm:n renkaita 0.8 mm:n langasta. AR on tällöin 3.125, vaikka Jens Pindin ihanne-AR on 3 – ketju on siksi normaalia löysempää, ja punoessa piti olla todella tarkka, ettei tehnyt virheitä. Punoessa tuli myös hyvin selväksi, että Jens Pind ei onnistuisi, jos AR olisi enää yhtään tuosta suurempi.

Joku joskus toivoi ketjukuvaa ennen ja jälkeen rummutuksen. Nyt sellainen on vihdoin tarjolla. Molemmilla kerroilla ketjut on kuvattu täsmälleen samassa paikassa, samassa valaistuksessa ja samanlaisilla kameran asetuksilla:

rummutus02
Käsittelemätön kuva. Rummutettu ketju ylhäällä, rummuttamaton alhaalla (ikään kuin te ette sitä huomaisi!).

rummutus01
Sama kuin yllä, mutta nyt valkotasapaino, kirkkaus ynnä muut seikat on korjattu kuntoon.

jenspind-small01
Valmis (niinhän minä ensin luulin) ketju kokonaisuudessaan

jenspind-small02
Ketju minun nakkisormissani, että korun todellinen sirous selviäisi myös lukijoille – tuo ei todellakaan ole mikään massiivinen ketju, vaikka Jens Pindin voi tehdä hyvinkin muhkeaksi.

jenspind-small03
Ja vielä ranteessa!

Mutta mutta… minä olen jostain syystä huono käyttämään säihkyvän kirkkaita koruja arkisin. Todella kirkkaat hopeakorut eivät jotenkin tunnu luontevilta ihan arkivaatteiden kanssa, joten:

jenspind-small-ox

Ennen kuin joku alkaa parkua minun pilanneen kauniin ketjun, voin vakuuttaa, ettei ketju jäänyt tuollaiseksi. Kameran akku vain ehti liian tyhjäksi ennen kuin ehdin kuvata ketjun täysin valmiin version. Lopullinen kuva siis seuraa hieman myöhemmin. Pitää myös tunnustaa, että vielä patinoinnin jälkeenkin löysin ketjusta yhden virheen. Onneksi se oli vain 12 renkaan päässä lukosta, joten sain sen korjattua suhteellisen pienellä vaivalla!

Enin donitsiriipus

12. elokuuta 2006 klo 19.16
Luokat: Hopea, Kaulakorut, Ketjut, Korukivet, Rannekorut, Sormukset, Swarovski

Tässäpä sitten niitä edellisessä merkinnässä lupailtuja kuvia:

jenspindx2

Kouluaikaisen kaverin häitä varten tehdyt Jens Pind -ketjut sekä morsiamelle että sulhaselle. Neliapilat ovat mukana tuomassa onnea.

rosaline-sormus-kk

Tilaustyönä tehty setti, jossa on käytetty Rosaline-sävyisiä Swarovskin helmiä. Minulla oli edellisestä setistä myynnissä enää tuollaiset korvakorut, ja niiden ostaja halusi kovasti myös kaulakorun ja sormuksen. Tällaiset niistä tuli – kuva tosin ei ole kauhean hyvä.

aventuriinidonitsi

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä on Eni Okenin ohjeella tehty donitsiriipus ketjuineen. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen (siitä tuli upea, vaikka itse sanonkin!), joskin donitsin kanssa meinasi välillä usko loppua. Korussa on käytetty tummanvihreitä 6 mm:n ja vaaleanvihreitä 4 mm:n aventuriineja, erilaisia hopealankoja, hopeahelmiä, Balin hopeaa… ja tietysti siinä on mukana myös tuo iso aventuriinidonitsi.

Materiaaleiltaan tämä kaulakoru on ehkä kallein tähän mennessä tekemistäni koruista. En ole vielä päättänyt, laitanko korun myyntiin vai en – laskujeni mukaan hopean määrä jää hitusen alle 10 gramman, joten saisin kyllä myydä sen… saa nähdä.

Piina on ohi… ei kun valmis!

27. maaliskuuta 2006 klo 12.23
Luokat: Hopea, Ketjut, Rannekorut

Valmis Jens Pind. Voi että olen ylpeä. Vielä kun olisi se kiillotusrumpu!

jenspind-done

Piinaa kerrakseen

26. maaliskuuta 2006 klo 23.10
Luokat: Hopea, Ketjut, Korvakorut, Swarovski

Tänään minulla oli tarkoituksena tarjoilla rakkaille lukijoilleni verta, hikeä ja hopeapölyä tihkuvia kuvia siitä, miten kovalla työllä sahasin tänään ison kasan hopearenkaita niin 0.8 millimetrin kuin 1.0 millimetrinkin langasta.

Kuvia työvaiheista ei kuitenkaan ole tarjolla, sillä kamerankutjakkeeni oli taas sitä mieltä, että akku on tyhjä. Sanon taas, koska latasin akun juuri pari päivää sitten. Saa nähdä, onko akku kuolemassa kokonaan. Mur.

Tänään minulla oli myös tarkoituksena saada aikaan vaikka mitä korujuttuja, joita voisin sitten täällä blogissani esitellä kuin ylpeä äiti. Vaan toisin kävi – siitä piti huolen Jens Pind -ketjumalli, joka Suomessa kulkeekin osuvalla nimellä piina.

Olin ihmetellyt, miksi joidenkin ihmisten oli niin hankalaa hahmottaa Jens Pind -ketjun rakentumista. Sehän on helppo kuin mikä! Tyytyväisenä vihellellen rupesin punomaan ketjua ihan sitä varten tehdyistä renkaista. Vai muka vaikeaa. Hah!

Puolen tunnin päästä hymy oli hyytynyt, kun tajusin tehneeni virheen ketjussa. Tai ehkä kaksikin. Kolmekaan ei ole mahdoton ajatus. Purin ketjun ja aloitin alusta. Tällä kertaa tarkistin huolellisesti ohjeista, miten renkaat on sijoitettava. Kaikki sujui hienosti… kunnes tajusin, että ketjusta ei vieläkään tule oikeanlaista.

Tässä vaiheessa olin tuhertanut ketjua yhteensä jo useita tunteja, kärsin melkoisesta nälkäkiukusta ja olin muutenkin tappiomielialalla. Vaan eipä hätää: rakas avopuolisoni ruokki minut kuhafileellä, siitakesienillä ja riisillä, ja ruokaa saatuani purin ketjun. Taas. Ja aloitin alusta. Taas.

Lopussa kiitos seisoo. Ketjua ei ole vielä kovin pitkästi, mutta ainakin se näyttää kauniilta ja tasaiselta.

jenspind

Tässä myös näyte toisesta keskeneräisestä ketjusta, jota teen ohuemmilla renkailla (0.8 mm:n lanka, renkaiden sisähalkaisija 3 mm):

verkkoketju

Lopuksi vielä muutama pienempi viikonlopun aikana valmistunut työ:

wrapped-amethyst
Todellisuudessa kovasti kaunis ametistikoru, jolle kuva ei tee oikeutta. Kivet näyttävät kauhean tummilta kuvassa.

hearts-siam
Korvakorut muinaisketjunpätkästä ja Swarovskin sydämistä…

hearts-indicolite
…ja toiset samanlaiset, mutta erilaisin sydämin.