Meta

Helmetissä ollaan nyt selkeästi kaulakorutuulella. Viime päivien aikana on syntynyt kolme erilaista kaulakorua, jotka kaikki haluaisivat jäädä minun luokseni…

Far beneath the Coral Sea

Tähän punamustaan kaulakoruun käytin elämäni ensimmäiset punaiset korallihelmet. En ole juuri muutenkaan ollut korallin kanssa tekemisissä, vaan olen ostanut sitä tähän mennessä vain kerran aiemmin (ja silloinkin helmet olivat sinisiä). Punainen ja musta on väriyhdistelmänä minusta upea ja voimakas, joten korallihelmien sekaan on siroteltu fasettihiottuja black swan -kiviä.

In the shade of Avalon

Thuja Designista tarttui mukaani aivan ihania makeanvedenhelmiä, ja niitä oli pakko saada käyttää heti. Tuloksena ylläoleva helmikaulakoru, jota koristaa Karen Hill Tribe -hopeinen risti kuten korallikoruakin.

African turquoise

Myös GemMallista tulleet afrikkalaiset turkoosit (mitä sitten lienevätkin) otin käyttöön heti ne saatuani, enkä päästänyt niitä laatikkoon pölyttymään. Urheasti käytin kerralla koko nauhan tekemällä kaulakorun ja siihen sopivat korvakorut. Tarkoittaakohan tämä, että NERIK-oireyhtymästä on mahdollista toipua?

Hopealevyharjoitukset jatkuvat. Tätä riipusmallia pyörittelin päässäni pari viikkoa, ennen kuin olin saanut kasaan riittävät työkalut sen toteuttamiseen. Voi olla, että joku on tehnyt tällaisen ennen minua (varmasti onkin), mutta olen silti naurettavan ylpeä juuri nyt :)

Tämän kullanmurun joudun luultavasti pitämään ihan itse, sillä en usko kykeneväni luopumaan siitä. Jahka olen saanut vähän enemmän taitoa ja varmuutta levyn kanssa työskentelyyn, tällaisia tulee varmaan myös kaupan puolelle.

Kara

Riipus sai nimensä inspiraationi lähteestä – uuden Battlestar Galactican Starbuckista. Kyseinen sarja on yksi hienoimmista televisiosarjoista, mitä olen ikinä nähnyt. Se on täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia hahmoja, joista yksi on Kara Thrace eli Starbuck.

Ostin jo syksyllä hopealevyä, mutta se on tähän asti pölyttynyt varastossa, kun ei minulla ole ollut oikein välineitä sen työstämiseen. Viikonloppuna ostin vihdoinkin Dremelin halpakopion hionta- ja kiillotussarjoineen, joten nyt alkaa levyn työstämisen opettelu! Viimeistelin joskus ajat sitten sahaamani levynpalaset naputtelemalla niihin punsseleilla sanat (ärh, että se osaakin olla vaikeaa!!!), hiomalla ne paremmin ja kiillottamalla ne sitten.

Sanon ihan ensimmäiseksi, että minusta nämä korut ovat selkeästi harjoitustöitä. Jokaisessa laatassa näen paranneltavaa, mutta kaiken kaikkiaan koruista tuli kuitenkin ihan sievät. Laitoin ne myyntiin, mutta huomioin hinnassa sen, etten ole levytyöskentelyyni täysin tyytyväinen.

Pakko on myös sanoa, että näitä koruja ei olisi ikinä syntynyt ilman Sister Blissin neuvoja. Suuret kiitokset opastajalle!

Sitten viime kuvapläjäyksen onkin syntynyt vaikka mitä uutta, ja osa on jo ehtinyt kadota kaupan puoleltakin. Kaikkea en aio tänne laittaa näkyviin, mutta jotain kumminkin.

Ihan ensimmäiseksi pitää esitellä wigjig.comin ohjeella tehdyt “paperiliitin”korvakorut, jotka onnistuivat yllättämään minut ihan täysin kahdella tavalla!

Päätin pitkästä aikaa käyttää rakasta wig jigiäni muuhunkin kuin korvakorukoukkujen tekoon ja lähdin etsimään jotakin kivaa korvakoruohjetta. Paperiliittimet viehättivät yksinkertaisuudessaan, joten pistin toimeksi. Ensimmäinen yllätys oli, ettei noiden korvakorujen tekeminen ollutkaan niin helppoa kuin olin kuvitellut. Sain väännellä ja muotoilla hyvän tovin, ennen kuin olin lopputulokseen edes suhteellisen tyytyväinen.

Toinen yllätys koitti peilin edessä: suhtauduin koruihin sangen skeptisesti, sillä ne ovat hyvin pelkistetyn näköiset, mutta ne näyttävätkin aivan ihastuttavilta korvissa! Tein siltä istumalta toisenkin parin, jossa käytin kristallien sijasta pyöreitä savukvartseja. Aion ehdottomasti tehdä vielä vähintään yhden parin myös itselleni, sillä ainakin minun silmääni tämä malli viehättää kovasti.

Elegia-korvakorut olivat huomattavasti pienempitöiset, ja niiden tekemisessä kaikkein työläintä olikin saada helmihullu uskomaan, että oli tullut aika luopua diamond cut -hopeahelmistä, jotka olivat odottaneet käyttöä jo ainakin vuoden. Ja tokihan ne helmet sitten näyttivätkin valmiissa koruissa paljon sievemmiltä kuin laatikon kätköissä…

Ystävänpäivän vuoksi piti eilen tietysti tarttua hempeisiin väreihin, ja niinpä ruusukvartsista, savukvartsista, makeanvedenhelmistä ja hopealisukkeista syntyi Smoky rose:

Olen täysin rakastunut brontsiittiin. Se voi pikavilkaisulla näyttää tylsältä, mutta kun kiviä katsoo tarkemmin, niistä löytyy ihanaa kullanhohtoa – ihan kuin niiden sisällä olisi kultahippuja! Satuhelmestä tilatut brontsiittinugetit oli pakko käyttää nopeasti, sillä muuten NERIK-laatikko olisi nielaissut ne ikiajoiksi:

Vaikka valokuva onkin kuvana ihan kelvollinen, ei se tee alkuunkaan oikeutta korulle – tai pikemminkin tuolle ihanalle kivilajille, jonka kimallus jää kuvassa täysin piiloon.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä kaulakoru, johon käytin enemmän valtamerijaspista kuin koskaan aikaisemmin yhteen koruun… Se oli tuskallinen prosessi, mutta lopputulos oli kärsimyksen arvoinen. Tämä on Treasure island:

Huomisen ystävänpäivän kunniaksi sekä tänään että huomenna kaikki sydämelliset korut ovat verkkokaupan puolella -15 % alennuksessa. Kuvassa eilen hopeasta, Balin hopeasta ja fasettihiotusta karneolista syntynyt Red Sonia.

Toivottelen tässä samalla kaikille lukijoilleni ihanaa ystävänpäivää, joka tosin on siis vasta huomenna!

Sain hiljattain pitkään himoitsemiani sinertävänsävyisiä posliinihelmiä, ja niistä piti tietysti päästä tekemään nyörikoruja. Ihastuin näihin koruihin kovasti ja aion ehdottomasti tehdä itsellenikin jotain samantapaista.

Tällaisen korun halusi myös äitini, joka oli täällä vierailulla maanantaiaamusta eilisiltaan, ja oikein mielelläni teinkin hänelle vastaavan.

27 mm:n donitsi ja 14 mm:n pyöreähköjä helmiä

Näissä kahdessa muussa donitsikorussa kokeilin kiinnittää donitsin niin, että sen yläpuolelle tuli tuollaista neljällä nyörillä punottua “köyttä”:

Lopuksi vielä taas yksi Jens Pind -kaulaketju, jonka tein tilaustyönä:

Tätä kaulakorumallia minulta on kyselty paljon, joten ajattelin laittaa tänne blogin puolelle tietoa korusta, niin säästän ihmisiltä erikseen kysymisen vaivan. Normaalimittaisesta (40-45 cm) Jens Pind -kaulaketjusta pyydän pituudesta riippuen 110–120 euroa. Jos tuo hinta tuntuu hurjalta, niin kannattaa pitää mielessä, että
1) korussa on reippaasti hopeaa – tuo ketju vie vajaa neljä metriä millin paksuista hopealankaa ja
2) ketjun tekeminen vaatii useamman tunnin työn :)

Tunnollinen yrittäjä sairastaa viikonloppuna. Heräsin aamulla vain todetakseni, että niskaa ja hartioita särki niin hirveästi, etten meinannut saada päätä ylös tyynystä. Siinä ei ollut kuulkaas itku kaukana, varsinkaan kun olin suunnitellut tälle päivälle kaikenlaista kivaa puuhaa. Elefantin annos Buranaa, yksi kuuma suihku ja kerros Mobilatia myöhemmin tilanne on hieman parempi, mutta edelleenkin särky pitää minulle seuraa.

On pakko hyväksyä se, ettei tänään voi tehdä kovin paljon. Televisiosta ei näin päiväsaikaan tule oikein mitään mielenkiintoista, mutta onneksi kannettava pitää minulle seuraa sohvalla. Jos vielä huomennakin on niska ja hartiat kipeät, pidän ihan suosiolla sairaslomaa – mikäli olen jotain oppinut lyhyen yrittäjyyteni aikana niin sen, että hartiasäryssä ei tehdä töitä, piste.

Perjantaina valmistui vain pienehköjä juttuja: muutamia korvakorupareja ja riipus.

Ihanat labradoriittinapit papuketjussa. Huomatkaa, että kerrankin labradoriitin jumalat olivat suopeita kuvaushetkellä!

Kaksiväriset kristallikorvakorut. Näistä tuli veikeät.

Näistä pitkähköistä korvakoruista tuli jotenkin kuninkaalliset, mutta en tiedä mikä sen vaikutelman tekee. Hopeaa ja litteät savukvartsibrioletit.

Yksinkertainen kaulakoru nahkanauhasta, hopeasta ja Balin helmestä. Kyseinen helmi on suurin Balin helmi, mitä olen tähän mennessä käyttänyt: melkein kaksisenttinen. Se näyttää todella hyvältä mustassa nahkanauhassa, vaikka itse sanonkin.