Meta

Taas on valmistunut kaikkea uutta, kun olen hampaat irvessä yrittänyt käyttää pitkään säilömiäni materiaaleja enkä vain hautoa niitä!

Angel-laatta on nyt saanut päihinsä reiät ja ympärilleen Jens Pindia. Tilaustyö.

Makeanvedenhelmiä, Swarovskin kristalleja, hopeaa ja Hill Tribe -riipus

Toisetkin Balin hopeiset korvakorut noista ihanista punaisista makeanvedenhelmistä

Ihanat nappikorvakorut Balin hopeisista kukkanapeista ja karneoleista…

…ja tummanvioleteista makeanvedenhelmistä.

Patinoitu kaulakoru, johon ihastuin itse niin kovasti, että oli täysi työ ja tuska laittaa se kaupan puolelle… Hopeaketjua, isohko Karen Hill Tribe -hopealehti ja fancy jasper -helmiä.

Akvamariinia, Balin hopeaa, sterlinghopeaa

Punaista akaattia, Balin hopeaa, sterlinghopeaa

Lähikuva edellisestä

Tiikerinsilmää kukkina ja pyöreinä helminä, Balin hopeaa ja sterlinghopeaa

Postipoika toi tänään odotetun kirjan:

Scott David Plumlee: Handcrafting Chain and Bead Jewelry

Ja arvatkaas mitä kirjan sisällä on?

WAHEY!

Kirjan sisällöstä ei tässä kiireessä sen enempää. Käykää ihmeessä tutustumassa Scottin sivuihin!

Postipoika toi minulle myös elämäni ensimmäisen hopealevyn palasen. Olen kuullut monien säilöneen ensimmäistä levyään puoli ikuisuutta uskaltamatta käyttää sitä mihinkään, joten tartuin itse sahaan mahdollisimman nopeasti, etten ehtisi epäröidä. Tulokset? No… kaksi kelvollista ja kaksi säälittävää charmia, joihin tosin pitää vielä ehtiä porata reiät.

Jostain syystä nuo charmit näyttävät kyllä kuvassa selvästi tummemmilta kuin oikeasti. Hmph. Kaikki ovat 6-7 mm leveitä ja 23-27 mm pitkiä.

Tänään valmistui myös yksinkertainen amatsoniitista ja mustasta onyxista tehty rannekoru, johon on sinne tänne siroteltu myös sterlinghopeaa ja Balin hopeaa:

Ja nyt ruokaa laittamaan! *viuh*

Hämmentävää mutta totta: olen vuorokauden sisällä tehnyt peräti kaksi korua ihan vain itselleni. Toisen tarkoituksella, toisen puoliksi vahingossa.

Ensin kuitenkin pari muuta juttua:

Checkers: tsekkiläisiä fasettilasirondelleja, Balin välihelmiä ja hopealankaa.

Forest Pathin ostajalle tilauksesta myös yhteensopivat korvakorut.

Hyvin yksinkertainen tilaustyö: yksi musta onyxpisara hopeaketjussa.

Ja sitten ne ihan ikiomat jutut. Pk-seudun Helmettiläisten kuukausittaisessa tapaamisessa pääsin valikoimaan isosta pussista itselleni valtamerijaspiksia kappalehintaan. Kerrankin sai valita isosta kivimäärästä vain ne yksilöt, jotka eniten miellyttivät! Jei! Valituista kivistä päätin tehdä jotain ihan vain itselleni, että saisin pitää kaunottaret hyvällä omallatunnolla aina luonani (ilman että ne pölyttyisivät NERIK-laatikossa). Siispä:

ja toisesta kulmasta:

Minun! Minun! MINUN!

Toinen koru tuli tosiaan vähän puolivahingossa. Oili-ketjusta jäi reilusti renkaita yli, joten päätin kokeilla telaketjun (caterpillar) tekemistä. Erehdyin sovittamaan valmista ketjua, eikä se enää halunnut tulla pois ranteestani. Ihastuin tähän ketjumalliin ikihyviksi: se on isohko ja jämäkkä olematta mummomalli ja litteytensä ansiosta se asettuu upeasti ranteeseen.

Jäljellä on oikeastaan vain yksi pulma. En halua luopua ketjusta, mutta en oikeastaan osaa käyttää mitään säihkyvän kirkkaita isoja ranneketjuja. Pitäisiköhän ketjun siis pulahtaa hetkeksi rikkimaksaliuokseen?

Monenlaista on taas ehtinyt valmistua, joten ajattelin hämärän ukkosaamun ajanvietteeksi pläjäyttää kuvat esille tänne pirtin puolelle:

Blood drops -korvakorut, jotka tein pariksi edellisen merkinnän sudenkorentokorulle

Oili-ranneketju, jollaisen olen jo pitkään halunnut tehdä. Oili on siitä kummallinen ketjumalli, ettei se minusta näytä kuvissa oikein miltään. Sen kauneuden ymmärtää vasta sitten, kun sellaisen näkee ihan omin silmin.

Pinkit “jade”brioletit ja patinointi

Amatsoniittibrioletit ja patinointi

Onyxbrioletit… ja patinoidut nämäkin

Bailey’s: makeanvedenhelmiä, hopealankaa ja Karen Hill Tribe -riipus. Kuva ei ole paras mahdollinen, koska tänään on harvinaisen pimeä ilma ja jouduin käyttämään lamppuja kuvaamisessa.

Forest Path: sylinterin muotoisia African jade -helmiä, Swarovskin kristalleja, hopeaa ja Karen Hill Tribe -hopealehti. Kuvauksessa samat ongelmat kuin edellisenkin korun kanssa.

Tässä muutama päivä sitten – lieneekö ollut perjantaina? – minun olisi pitänyt tehdä tilaustyötä, mutta unohduin taas kerran tekemään Enin nest ring -ohjeella sormuksia. Keksin nimittäin yhtäkkiä, että minulla oli varastossa isoja jumalaisen kauniita tummanvioletteja makeanvedenhelmiä, jotka saattaisivat sopia kyseiseen sormusmalliin. Siispä tuumasta toimeen!

Ja katso – helmet tosiaan sopivat tuohon sormukseen erinomaisesti! Ensimmäistä kertaa teki kovasti mieli pitää itselläni tuollainen sormus (tuo alempi noista sopisi sormeeni kuin valettu), mutta todennäköisesti unohtaisin kuitenkin käyttää sitä. Molemmat menivät siis putiikin puolelle.

Kolmannessa sormuksessa on kahdeksanmillinen larvikiitti, jossa tietystä kulmasta näkyy kaunis välkähdys. Sain siitä onneksi kuvaankin aavistuksen.

Kalanruotoketjun tein iät ja ajat sitten, mutta vasta tänään sain aikaiseksi ottaa siitä kunnollisen kuvan kauppaa varten. Tämä ketju taisi olla ensimmäinen vähänkään vaativampi ketjuni, mutta ennen leimausoikeuksien hankkimista en tietenkään ole voinut laittaa sitä myyntiin. Nyt ranneketjussa on asianmukaiset leimat.

Ja viimeiseksi upouusi kaulakoru! Tätä korua varten minun oli julmasti katkaistava helminauha, joka on jo pitkän aikaa majaillut NERIK-laatikossa. Teko kuitenkin kannatti, sillä kaulakorusta tuli mielestäni kaunis. Helmet ovat suorastaan upean verenpunaisia ja niiden kiilto on todella hieno.

Tuli muuten tuosta riipuksesta vielä mieleeni:

Vaikka olen monessa korussa käyttänyt erilaisia sudenkorentoriipuksia, en itse asiassa lainkaan pidä sudenkorennoista! Ne ovat kauniita vain, jos niitä ja minua erottaa vähintään kaksi metriä ilmaa tai vaihtoehtoisesti kunnollinen ikkunalasi. Tämän helmihullun mielestä pitäisi olla jokin direktiivi tai laki, joka kieltäisi mitään hyönteistä kasvamasta pienlentokoneen kokoiseksi…

Tilasinpa tässä taannoin FMG:ltä hopeisia sormuspohjia, joissa oli valmis “tappi” puoliporattua helmeä varten. Ajattelin, että niistä saisi kivoja ja yksinkertaisia sormuksia ihan itsellekin, ei vain kaupan puolelle. Tilasin samalla tietysti myös ne puoliporatut helmet.

Pakko sanoa, että aika harvoin olen FMG:n ostoksiini ollut yhtä tyytymätön kuin näihin sormuksiin:

Ne ovat kyllä nättejä, ei siinä mitään. Sitä minä vaan ihmettelen, että jos kuvauksessa lukee “adjustable for different finger or toe sizes”, niin eikös noiden pitäisi sopia muillekin kuin ala-asteikäiselle? Vaikka kuinka olisivat “adjustable”, niin sitä kokoa voi säätää sangen vähän ilman että sormuksen ulkonäkö kärsii merkittävästi. Ja tuollaisenaan – niin, arvatkaapas, paljonko niiden koko on?

Neljätoista ja puoli milliä. Aivan käsittämätöntä!

Eivät !¤#@£#¤%” mene edes pikkusormeen meikäläiselle! AARGGGHHHH!!!!!!! Saisivat tunkea adjustable-sormuksensa sinne minne ei päivä paista.

***

Ja lopuksi tänään valmistunut tilaustyökaulakoru…

Parin tilaustyönä tehdyn Jens Pindin jälkeen päätin kokeilla ylijäämärenkailla jotain uutta ketjumallia (kukaan ei kohta muuten edes usko, että osaan tehdä jotain muutakin kuin Jens Pindia!). Hoodoon eli krokotiiliketjun AR on 3.0 (eli se sopi mainiosti sahaamilleni renkaille), joten päätin kokeilla sitä.

Ketju oli minusta pirullinen aloitettava, eikä ensi alkuun ollut helppo ymmärtää, miten ketju lähtee rakentumaan. Kun juonesta oli päässyt selville, krokotiiliketjun malli oli kyllä selkeä, mutta ketju eteni käsittämättömän hitaasti.

Minä punoin…

…ja punoin…

…ja punoin.

Ketju valmistui lopulta noin viiden tunnin urakan jälkeen, ja totesin, että vaikka ikinä ei pitäisi sanoa ‘ei ikinä’, en kyllä kovin todennäköisesti ryhdy krokotiiliketjun punontaan toista kertaa. Hirveä punottava, vaikkakin näyttävän näköinen valmistuessaan…

Ketju on minun makuuni ehkä turhan massiivinen, joten en ole vielä päättänyt, mitä sillä tekisin. Kun koru painaa melkein 20 grammaa ja siinä on tuntikausien työ, en ole ihan varma siitäkään, menisikö se kaupaksi haluamallani hinnalla!

Krokotiiliketju opetti kyllä minulle ainakin sen, etten ole oikein ketjuihminen. Minusta on periaatteessa mukava päästä kokeilemaan uutta ketjumallia, mutta surullinen totuus on, että kyllästyn ensimmäisen kahden sentin jälkeen, kun olen todennut päässeeni jyvälle mallista. Ja koska kahden sentin ketjunpätkillä ei tee oikeastaan yhtään mitään, on minun joko hammasta purren jatkettava ketjua rannekorumittaiseksi tai purettava se pari senttiä. Pöh.

Minulle on ystävällisesti useammaltakin taholta myönnetty Rockin’ Girl Blogger -nappi ja myös Best Blog Friend -nappi, ja kiitänkin kunniasta! Noita nappeja on nyt näkynyt niin monessa paikassa (ja niin monella ihmisellä), etten oikeastaan tiedä, kenelle itse niitä myöntäisin. Jätän asian hautumaan.

Ropecon on nyt lusittu, joten ehdin taas bloggaamaankin. Ropeconissa oli periaatteessa ihan mukavaa ja kauppakin kävi perjantaita lukuunottamatta hyvin, mutta 16 tuntia istumista pöydän takana oli lievästi uuvuttavaa – varsinkin, kun pohjalla oli valmiiksi mitä melkoisin väsymys häiden jäljiltä!

Tänään olen päivittänyt kauppaan Ropeconin jäljiltä käsiin jääneitä koruja (lähinnä yksinkertaisia kiviriipuksia ja sormuksia), enkä millään jaksa laittaa tänne näytille kaikkia noin miljoonaa riipusta, joten tyydyn esittelemään vain viisi uutta Lohikäärmeen aika -sarjan sormusta:

Veren valta

Matka vuorille

Metsän varjossa

Kosken partaalla

Hyökkäys kylään

Että minä rakastan noita kiviä! <3

10.-12.8. 2007 (tai mahdollisesti vain 10.-11.8. jaksamisesta riippuen) olen myymässä koruja Ropeconissa Espoon Dipolissa. Tervetuloa sinne!

Hyvin väsynyt helmihullu ylpeänä esittää: väsyneenä ja pikaisesti otettu, ei kovin edustava kuva Tärkeistä Koruista:

Burgundy-sävyisiä Swarovskin kristalleja ja helmiä, Cream-sävyisiä Swarovskin helmiä ja Balin hopeaa. Kyllä, seassa on yksi sininen kristalli. Ja ei, en ole tullut värisokeaksi.

Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua, jotain sinistä.
Tuo kristalli oli minun siniseni.
Eilen.