Janne palasi tänään työmatkaltaan Seattlesta. Samalla matkalla hän poikkesi parin päivän ajan Kanadan puolelle Vancouveriin tapaamaan ystäväpariskuntaa.
Ja mitä minä sainkaan Kanadan-tuliaisina! Nämä! Ja tämän kirjan! Minusta oli ihanaa, että sain erikoisia helmiä – tavallisia pyöreitä ja särmikkäitä kun saa joka paikasta.
Minulla on maailman paras mies.
Helmihulluille vielä pari kuvaa helmikaupasta, josta tuliaiset ovat peräisin. Minä haluan ehdottomasti vielä joskus käydä siellä, jos lähdemme yhdessä moikkaamaan ystäviä.
Kuva 1
Kuva 2
Kuva 3
Foorumilla oli esillä RAW-rannekkeita, ja sain inspiraation kokeilla vaihteeksi tuota korumallia minäkin – tosin tein kahdella neulalla kuten aiemminkin, sillä se tuntuu jotenkin selkeämmältä. Käytin eräästä aiemmasta työstä tuttua väriyhdistelmää: savunharmaata siemenhelmeä ja oliivinvihreitä nelimillisiä. Yhdistelmä miellyttää ilmeisesti silmiäni…
Ensimmäistä kertaa kokeilin tehdä RAW-rannekkeeseen “reunukset” (tässähän niitä reunuksia ei siis ole) ja olin erittäin tyytyväinen tulokseen. En taatusti ole itse keksinyt tätä ideaa, mutta en äkkiseltään muista sitä missään nähneenikään.
Melkein koko päivä on tullut tuherrettua jotain korujuttuja. Ilman niitä olisin luultavasti ikävystynyt hengiltä: ulkona sataa ropisee taukoamatta eikä televisiostakaan tule mitään kelvollista (varsinkaan kun unohdin Salaiset kansiot…).
En tiedä miksi, mutta minulle tuollaisen wrapped-elementin teko on aina kauhistus. Niistä ei tahdo tulla kauniita millään. Sen vuoksi pakotin itseni tänään tekemään sellaisia peräti kahteen koruun – harjoituksen kun pitäisi tehdä mestari…
Ja vielä yksi! Tämä koru on ajelehtinut pitkin pöytiä keskeneräisenä jo pari viikkoa, mutta nyt otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja viimeistelin sen.
Pari vaijerikorua:
Cheery rainy day oli ihan vain kokeilu. Halusin testata, millainen koru tulee, jos helmiä laittaa harvakseltaan vaijeriin kiinnityshelmillä.
Tämän toisen korun tein yhtenä iltana, kun Pitäisi-mennä-nukkumaan kohtasi arkkivihollisensa Mitähän-näistä-helmistä-syntyisi:n…
Tämä ketju on itse asiassa Jens pind, vaikkei sitä heti uskoisi – se kun on tehty täysin vääränlaisilla renkailla… Kuvassa ketju on kierteellä, koska se näyttää minusta kivalta. Ketjun tekeminen opetti minulle ainakin sen, että Jens pind vaatii selvästi jämerämmät renkaat näyttääkseen hyvältä…
Sain aikaiseksi toisenkin ketjun, jota tosin oli lähes mahdotonta saada skannattua. Lopputulos ei näytä erityisen hyvältä, vaikka yritin ties miten montaa eri keinoa. Itse ketju on kyllä ihan sievä.
Ensimmäinen hopeaketjuni on valmis. Sen eteen vuodatettiin sekä hikeä että verta – jälkimmäistä sen vuoksi, että sahasin itseäni sormeen yrittäessäni saada aikaiseksi noita isompia renkaita. Luulen, että langasta kierretty spiraali oli liian löysä, sillä isompien renkaiden sahaaminen oli ihan selkeästi vaikeampaa kuin pienempien.
Joka tapauksessa, ensimmäinen ketju on vihdoin valmis. Jousilukkoa lukuunottamatta tein kaiken itse. Halkean ylpeydestä. Mallin näin Ullan sivuilla, kuulemma niitä saa tehdä kun ovat ihan yleisiä ketjumalleja. (Skannaus ei kyllä tee korulle oikeutta, sanon minä…)
Jotain siroa ja herkkää: vaaleanpunaisista, kirkkaista ja mustista helmistä koottu hopeinen kaulakoru, joka kuuntelemani soundtrackin mukaan nimettiin Amelieksi. Sormenpäät ovat ihan hellinä, mutta ainakin lopputulos oli vaivan arvoinen. Korusta puuttuu vielä lukko, koska en omista sterlinglukkoja, enkä haluaisi tehdä kaulakoruun hakamallista lukkoa. Odottelen siis, että FireMountainGemsiltä tilattu paketti saapuu…
Jotain hieman erilaista tällä kertaa. Minulla on ollut muutamia pieniä pussillisia kissansilmähelmiä jo pitkän aikaa, mutta en ole vielä kertaakaan käyttänyt niitä mihinkään. Nyt kaivoin helmet esiin ja päätin, että niistä on synnyttävä jotain.
Ja syntyihän niistä. Nyt yritän miettiä, onko minulla sydäntä laittaa lopputulosta myyntiin, vai pitäisikö minun pitää se itselläni…
