Janne on vihdoin kotona, ja minua alkaa vähitellen vaivata jonkinlainen korukrapula – on ilmeisesti tullut tehtyä niin paljon kaikenlaista tällä viikolla. Tässä kuitenkin vielä pari valmista työtä.

Rakenteeltaan samanlainen kaulakoru kuin edellisen merkinnän fancy jasper -koru. Tässä on käytetty 6 mm:n sateenkaarifluoriittikuutioita ja riipuksena on Karen hill tribe -risti. Tälle korulle ei tekijänsä mielestä mikään kuva tee oikeutta – koru on nimittäin aivan uskomattoman sievä.

NERIK-syndroomani oireilee vielä melko voimakkaasti, mitä Balin hopeaan tulee, joten yritin aloittaa varovasti: käytin pieniä Balin helmiä.

Ei liene salaisuus, että helmihullu pitää melkein yli kaiken fancy-jaspiksesta. Niinpä oli taas ostettava yksi nauha lisää, kun joku sellaista halvalla kaupitteli foorumilla (aivan kuin niitä ei ennestään olisi ollut noin viittätoista nauhaa). Eilen saapunut nauha 6 mm:n fancy-jaspiksia oli todella kaunis, joten olen itsekin hämmästynyt siitä, että raskin käyttää suurimman osan kivistä saman tien.

Yksinkertaista, mutta ah, niin kaunista! Kierteisiä linkkejä, fancy-jaspista ja Karen hill tribe -sudenkorento. Aivan ihana koru, jos saan itse sanoa.

Nyörikoru, jossa on kahta lajia fancy-jaspista. Tämä koru on yli 90 cm, joten sitä voi käyttää kaksinkertaisena.

Karen hill tribe -perhonen ja fancy-jaspista paksuhkossa nahkanauhassa.

Olen ihastunut nyörikoruihin. Niitä on mukava tehdä: saa ensin mallailla sopivia värejä ja valita kiviä ja sen jälkeen voi vaikka television ääressä näperrellä. Solmutyyppiä voi vaihtaa, jos yksi alkaa kyllästyttää, ja koruista voi tehdä monenlaisia variaatioita. Valmiit korut ovat suhteellisen yksinkertaisia mutta kauniita.

Sammalakaatteja

Ametisteja

Amatsoniitteja, pari Balin hopeahelmeä ja Karen Hill Tribe -meritähti

Taas tulee lähinnä kuvia, sillä näytettävää on sen verran, etten mitenkään tässä välissä ehdi tarinoida kaikista.

Inkun kanssa jutellessa kävi ilmi, että kummallakin oli suunnitteilla samanlaiset korvakorut. Minä ehdin jo toteuttaa omani, mutta Inkun blogissa nähdään toivottavasti pian hänen luomuksensa. Käytin korvakoruissa samoja renkaita kuin aiemmin esittelemässäni rannekorussa. Sister Blissin blogistakin löytyy samalla idealla toteutetut mutta muuten erilaiset (ja tosi sievät) korvakorut, ja vastaavia on myös Sirpalla.

Sitriiniä

Vuorikristallia

Peridoottia

Granaattia

Kordieriittia

Ihastuin tähän korvakorumalliin, kun sovitin yhtä paria: korut ovat kevyet olematta minimaaliset ja kauniit olematta kuitenkaan liian harmaat tai liian juhlavat.

Seuraavaksi kaulakoruja:

Tämä onnistui yli odotusten. Hill Tribe -hopealehti, makeanvedenhelmiä ja hopeanväristä (liekö hopeoituakin?) koruvaijeria. Riipuksettoman version tällaisesta korusta näin ensimmäisen kerran joskus aikoinaan Pian blogissa.

Kaulakoru kambaba-jaspiksesta ja mustasta ja vihreästä puuvillanyöristä

Pitkä kaulakoru punaisesta ja mustasta puuvillanyöristä ja karneoleista. Tämä koru on riittävän pitkä käytettäväksi kaksinkertaisena.

Tämän merkinnän korut ovat kaikki vapaana, sillä yksikään niistä ei ole tilaustyö.

Kuvia on nyt päässyt kertymään melkoinen määrä, joten seuraavaksi pläjäys tilaustyökuvia:

Ruskavärinen makeanvedenhelmistä tehty kaulakoru, jonka lukossa on Hill Tribe -hopealehti.

Amatsoniitteja, Hill Tribe -sydän ja patinoitua hopeaa.

Rannekoru makeanvedenhelmistä ja kultadubleesta.

Lisää amatsoniitteja ja Hill Tribe -hopeaa…

Hääkorusetti hiekansävyisistä helmiäislasihelmistä.

Yksi helmihullun (beadus psycopathus) tyypillinen lajiominaisuus on voimakas kärsimättömyys. Tämä ilmenee erityisen selkeästi pakottavana tarpeena saada kaikki tilatut aarteet ihailtavaksi niin nopeasti kuin suinkin mahdollista.

Tyypillinen helmihullu alkaa odottaa ulkomailta tilattuja aarteitaan saapuviksi jo suurin piirtein siinä vaiheessa, kun luottokortti on hädin tuskin saatu työnnettyä takaisin lompakkoon. Epätoivoksi odotus muuttuu 3-4 vuorokauden kuluessa, jolloin kaikki vähänkin vaikeammat tapaukset ovat varmoja siitä, että tilauksen tekemisestä on kulunut jo “ikuisuus” tai “ainakin kaksi viikkoa” ja pelkäävät postin kadottaneen paketin.

Joskus yllättävät viivästykset ovat kuitenkin suorastaan erinomainen asia. Osallistuin maaliskuussa kimppatilaukseen, jonka yhteydessä tilaamieni aarteiden saaminen lykkääntyi ikävien sattumusten vuoksi sen verran, että ehdin jo unohtaa, mitä olin ylipäänsä tilannut.

Eilen tilaamani tuotteet lopulta kotiutuivat, ja ajoitus oli suorastaan täydellinen: sain käsittämättömän ihanan kasan jo aiemmin maksettuja korukiviä nyt, kun

a) olen persaukinen (kiitos hajonneen koneeni), eikä minulla ole todellakaan varaa tilata mitään tarpeetonta (tai välttämättä edes tarpeellista)
b) olen maassa (kiitos hajonneen koneeni)
c) olen tylsistynyt ja yksin (kiitos hajonneen koneeni ja Jannen työmatkan)

Seuraavaksi kuvia aarteista, joita oli yhteensä 18 nauhaa (kaksi jätin kuvaamatta, kun kamerasta alkoi olla akku tyhjä). Tällä kertaa ostoksista ei tullut edes krapulaa, sillä – taas kiitos hajonneen tietokoneeni – MINÄ OLEN TOTISESTI NÄMÄ ANSAINNUT! Mur!

Kuviin on Flickrissä lisätty Note-toiminnon avulla kivilajit, joten jos jokin jää epäselväksi, napsauta kuvaa ja käy kurkistamassa tekstit.

Kiitos tietokoneen hajoamisen, minulla on ainakin ollut aikaa kaiken maailman näpertelylle. Treenasin vaihteeksi juottamista ja uskaltauduin ensimmäistä kertaa kokeilemaan vähän hankalampiakin juttuja: sormuksia. Ei näilläkään kauneuskilpailuja voiteta, mutta ihan käyttökelpoisia sormuksia sain aikaan.

Kierretty pienten spiraalien koristama sormus. Tällaisia olen monien nähnyt tekevän ihan juottamattakin, mutta minä halusin sormuksen pysyvän muodossaan kävi miten kävi. Sormus on tehty 1,2 mm:n langasta.

Neljän spiraalin sormus. Tästä tuli aika iso ja jämäkkä tekele! Lanka on tässäkin 1,2 mm:n vahvuista.

Turmaliinisormus 16ga-langasta (eli melkein 1,3 mm:n vahvuisesta langasta). Tätä ei ole juotettu.

Juotetuista ja litteäksi vasaroiduista (sekä kevyesti kuvioiduista) renkaista tehty ranneketju, jossa on myös omatekoinen salpalukko. Olen hyvin tyytyväinen ranneketjuun, mutta pohdin vielä, pitäisikö se patinoida.

Tällaista tällä kertaa. Enemmänkin koruja on näytettävänä, mutta jospa nyt edes nämä laittaisin näytille ensi alkuun!

Valitettavasti tilanne on nyt se, että kaikki mahdollinen, mikä suinkin voi tietokoneen kanssa mennä pieleen, on mennyt pieleen. Janne on lähdössä seuraavalle työmatkalleen huomenna, joten tietokoneeton elo jatkuu vielä tämänkin viikon. Käytössä on toki kannettava, mutta… no, se on lähinnä välttävä työkalu.

Sen sijaan, että itkisin kiukusta ja turhautumisesta ja stressistä (mitä olen toki tänään tehnyt yllin kyllin), yritän nyt kiireesti Jannen avustuksella opetella a) purkamaan kuvat kamerasta tälle kannettavalle ja b) käsittelemään ne edes auttavasti.

Testinä tässä eräs viime viikolla valmistunut tilaustyö. Kuva ei ole niin hyvä kuin haluaisin, mutta tällä kertaa se ei ole minun syytäni – käytössä olevat työkalut ovat hyvin rajalliset.

Myytävien korujen sivuja en tule päivittämään, ennen kuin pääsen käyttämään omaa konettani. Uusia koruja kannattaa siis kysellä sähköpostitse (tai vaikka kommenttiosastolla), jos täällä blogissa näkyy jotain kiinnostavaa.

Janne on kaikesta päätellen elänyt jo melko pitkään helmihullun kanssa.

Istuin sohvalla kannettava sylissäni ja tarkastin sähköpostejani. Postien joukossa oli Brightlings Beadsin uutiskirje, jossa oli -15 % -alennuskuponki. Päästin pienen ilahtuneen “aah”-huokauksen.

Janne sanoi: “Jaha. Rahanmenoa. Tuo oli just sellainen ‘halpoja helmiä!’ -huokaus.”
Touché!

Mutta en minä varmaan mitään tilaa, paitsi jos jokin tarpeellinen on oikeasti lopussa. Mihinkään ylimääräiseen ei ole rahaa, kiitos tietokoneenkutjakkeeni.

Janne lähti työmatkalle, ja alle kaksi tuntia sen jälkeen tietokoneeni hajosi. Tällä viikolla ei siis ole luvassa ensimmäistäkään kuvallista blogimerkintää, ainakaan ennen viikonloppua, sillä kaikki, KAIKKI tarpeellinen on hajonneella tietokoneella – tällä Jannen vanhalla kannettavalla on lähinnä vain yhteydet ulkomaailmaan, joten onneksi sentään pystyn lukemaan sähköpostit, blogit ja foorumin…

Saa nähdä, millä rahalla minä koneeni korja(ut)an. Minun tuurillani siinä on hajonnut mahdollisimman kallis osa (emolevy, taatusti).

Masentaa. Pahasti.