Kuvia on nyt päässyt kertymään melkoinen määrä, joten seuraavaksi pläjäys tilaustyökuvia:

Ruskavärinen makeanvedenhelmistä tehty kaulakoru, jonka lukossa on Hill Tribe -hopealehti.

Amatsoniitteja, Hill Tribe -sydän ja patinoitua hopeaa.

Rannekoru makeanvedenhelmistä ja kultadubleesta.

Lisää amatsoniitteja ja Hill Tribe -hopeaa…

Hääkorusetti hiekansävyisistä helmiäislasihelmistä.

Yksi helmihullun (beadus psycopathus) tyypillinen lajiominaisuus on voimakas kärsimättömyys. Tämä ilmenee erityisen selkeästi pakottavana tarpeena saada kaikki tilatut aarteet ihailtavaksi niin nopeasti kuin suinkin mahdollista.

Tyypillinen helmihullu alkaa odottaa ulkomailta tilattuja aarteitaan saapuviksi jo suurin piirtein siinä vaiheessa, kun luottokortti on hädin tuskin saatu työnnettyä takaisin lompakkoon. Epätoivoksi odotus muuttuu 3-4 vuorokauden kuluessa, jolloin kaikki vähänkin vaikeammat tapaukset ovat varmoja siitä, että tilauksen tekemisestä on kulunut jo “ikuisuus” tai “ainakin kaksi viikkoa” ja pelkäävät postin kadottaneen paketin.

Joskus yllättävät viivästykset ovat kuitenkin suorastaan erinomainen asia. Osallistuin maaliskuussa kimppatilaukseen, jonka yhteydessä tilaamieni aarteiden saaminen lykkääntyi ikävien sattumusten vuoksi sen verran, että ehdin jo unohtaa, mitä olin ylipäänsä tilannut.

Eilen tilaamani tuotteet lopulta kotiutuivat, ja ajoitus oli suorastaan täydellinen: sain käsittämättömän ihanan kasan jo aiemmin maksettuja korukiviä nyt, kun

a) olen persaukinen (kiitos hajonneen koneeni), eikä minulla ole todellakaan varaa tilata mitään tarpeetonta (tai välttämättä edes tarpeellista)
b) olen maassa (kiitos hajonneen koneeni)
c) olen tylsistynyt ja yksin (kiitos hajonneen koneeni ja Jannen työmatkan)

Seuraavaksi kuvia aarteista, joita oli yhteensä 18 nauhaa (kaksi jätin kuvaamatta, kun kamerasta alkoi olla akku tyhjä). Tällä kertaa ostoksista ei tullut edes krapulaa, sillä – taas kiitos hajonneen tietokoneeni – MINÄ OLEN TOTISESTI NÄMÄ ANSAINNUT! Mur!

Kuviin on Flickrissä lisätty Note-toiminnon avulla kivilajit, joten jos jokin jää epäselväksi, napsauta kuvaa ja käy kurkistamassa tekstit.

Kiitos tietokoneen hajoamisen, minulla on ainakin ollut aikaa kaiken maailman näpertelylle. Treenasin vaihteeksi juottamista ja uskaltauduin ensimmäistä kertaa kokeilemaan vähän hankalampiakin juttuja: sormuksia. Ei näilläkään kauneuskilpailuja voiteta, mutta ihan käyttökelpoisia sormuksia sain aikaan.

Kierretty pienten spiraalien koristama sormus. Tällaisia olen monien nähnyt tekevän ihan juottamattakin, mutta minä halusin sormuksen pysyvän muodossaan kävi miten kävi. Sormus on tehty 1,2 mm:n langasta.

Neljän spiraalin sormus. Tästä tuli aika iso ja jämäkkä tekele! Lanka on tässäkin 1,2 mm:n vahvuista.

Turmaliinisormus 16ga-langasta (eli melkein 1,3 mm:n vahvuisesta langasta). Tätä ei ole juotettu.

Juotetuista ja litteäksi vasaroiduista (sekä kevyesti kuvioiduista) renkaista tehty ranneketju, jossa on myös omatekoinen salpalukko. Olen hyvin tyytyväinen ranneketjuun, mutta pohdin vielä, pitäisikö se patinoida.

Tällaista tällä kertaa. Enemmänkin koruja on näytettävänä, mutta jospa nyt edes nämä laittaisin näytille ensi alkuun!

Valitettavasti tilanne on nyt se, että kaikki mahdollinen, mikä suinkin voi tietokoneen kanssa mennä pieleen, on mennyt pieleen. Janne on lähdössä seuraavalle työmatkalleen huomenna, joten tietokoneeton elo jatkuu vielä tämänkin viikon. Käytössä on toki kannettava, mutta… no, se on lähinnä välttävä työkalu.

Sen sijaan, että itkisin kiukusta ja turhautumisesta ja stressistä (mitä olen toki tänään tehnyt yllin kyllin), yritän nyt kiireesti Jannen avustuksella opetella a) purkamaan kuvat kamerasta tälle kannettavalle ja b) käsittelemään ne edes auttavasti.

Testinä tässä eräs viime viikolla valmistunut tilaustyö. Kuva ei ole niin hyvä kuin haluaisin, mutta tällä kertaa se ei ole minun syytäni – käytössä olevat työkalut ovat hyvin rajalliset.

Myytävien korujen sivuja en tule päivittämään, ennen kuin pääsen käyttämään omaa konettani. Uusia koruja kannattaa siis kysellä sähköpostitse (tai vaikka kommenttiosastolla), jos täällä blogissa näkyy jotain kiinnostavaa.

Janne on kaikesta päätellen elänyt jo melko pitkään helmihullun kanssa.

Istuin sohvalla kannettava sylissäni ja tarkastin sähköpostejani. Postien joukossa oli Brightlings Beadsin uutiskirje, jossa oli -15 % -alennuskuponki. Päästin pienen ilahtuneen “aah”-huokauksen.

Janne sanoi: “Jaha. Rahanmenoa. Tuo oli just sellainen ‘halpoja helmiä!’ -huokaus.”
Touché!

Mutta en minä varmaan mitään tilaa, paitsi jos jokin tarpeellinen on oikeasti lopussa. Mihinkään ylimääräiseen ei ole rahaa, kiitos tietokoneenkutjakkeeni.

Janne lähti työmatkalle, ja alle kaksi tuntia sen jälkeen tietokoneeni hajosi. Tällä viikolla ei siis ole luvassa ensimmäistäkään kuvallista blogimerkintää, ainakaan ennen viikonloppua, sillä kaikki, KAIKKI tarpeellinen on hajonneella tietokoneella – tällä Jannen vanhalla kannettavalla on lähinnä vain yhteydet ulkomaailmaan, joten onneksi sentään pystyn lukemaan sähköpostit, blogit ja foorumin…

Saa nähdä, millä rahalla minä koneeni korja(ut)an. Minun tuurillani siinä on hajonnut mahdollisimman kallis osa (emolevy, taatusti).

Masentaa. Pahasti.