Varoitus:

Tämän merkinnän lukeminen ja siihen liitettyjen kuvien katseleminen aiheuttaa todennäköisesti hillitöntä helmihimoa ja pakottavan tarpeen mennä ostamaan korukiviä. Allekirjoittanut vapauttaa itsensä kaikesta vastuusta koskien lukijoiden mahdollisia taloudellisia menetyksiä.

***

Helmihullulla on nyt ehkä kaikkien aikojen helmikrapula. Vain kahdessa päivässä korukivet valtasivat suunnilleen koko työhuoneen: uusia aarteita on niin paljon, ettei tiedä, mihin ne kaikki pistäisi. Ja tarvitsinko minä oikeasti mitään niistä? No enpä tietenkään – paitsi ne kapussit… *köh*

Pitemmittä puheitta:

Akvamariininauhoja, kolme kappaletta. Ihania, ihania, IHANIA!

Chalk turquoise (sininen ja fuksia), blue agate, chrysocolla, smoky quartz

Silver leaf jasper, Picasso jasper (Energiakeskus Indigosta), Moss opal, Chalk turquoise, Wood agate

Blue Pearl Larvikite, Garnet (8 mm:n granaatteja! Ovat muuten UPEITA!), crazy lace agate (pink & larimar blue)

Uskomattoman kauniita isoja Fancy jasper -laattoja

Isoja mustakuvioisia amatsoniittilaattoja

Fancy jasper -kapusseja

Muita kapusseja

Loput jutut on ostettu silmälläpitäen loppukesään sijoittuvaa tapahtumaa, jossa näillä näkymin olen myymässä korujani…

Donitseja

Lehtiä

Ristejä

Ja nyt ryömin jonnekin kivenkoloon häpeämään… :$

Tämä viikko on ollut todella kiireinen, eikä kiireelle näy toistaiseksi loppua. Koruja valmistuu siis lähinnä taukotöinä ja iltaisin television ääressä, jos vielä energiaa siinä vaiheessa riittää. Jotain pientä olen kuitenkin saanut aikaan.

Helmetissä (siis foorumin puolella) oli taannoin puhetta rukousnauhoista ja niiden rakenteesta. Niissä jokaisella helmellä on jokin tietty tehtävä. Tuosta keskustelusta saakka olen pyöritellyt tiettyä koruideaa mielessäni, ja nyt magsin tekemä rukousnauha antoi lopullisen sysäyksen sen toteuttamiselle.

Koska rukousnauhat ovat hyvin voimakkaasti katolisen kirkon piiriin kuuluva esine, eivät ne sellaisenaan erityisesti kosketa minua – minä kun olen luterilainen ja siinäkin huono. Halusin kuitenkin tehdä korun, jossa helmillä olisi jokin symbolinen merkitys, kuten rukousnauhassa.

Meillä ihmisillä on paha tapa pitää asioita itsestäänselvyyksinä. Ainakaan minä en muista aina ajatella kaikkea sitä, mikä minun elämässäni on hyvin, vaan ruikutan pikkuasioista. Päätin siis tehdä rannekorun, jossa on tietty määrä erilaisia helmiä. Jokaisen helmen tehtävä on muistuttaa jostakin kallisarvoisesta asiasta kantajansa elämässä: rakkaudesta, perheestä, ystävistä, terveydestä – mikä nyt kenellekin on tärkeintä. Koru on tarkoituksella yksinkertainen, jotta nuo muutamat erilaiset helmet nousevat pääosaan. Nimeä en ole vielä onnistunut korulle kehittelemään…

Rannekorusta oli hirveän hankalaa saada kaunista kuvaa, joten joudutte tyytymään tähän.

Bling Blingiäkin on syntynyt kolmen korvakoruparin verran. Ostin taannoin Thuja Designista isohkoja pyöreitä Swarovskin kristalleja, ja vasta viikonloppuna sain pakotettua itseni käyttämään niitä (pyöreät ja rondellit Swarovskit päätyvät usein NERIK-kategoriaan…):

Kello tuli juuri 23:00, joten kilpailuaika on päättynyt. Jos nyt oikein laskin, osallistujia oli 34. Kukaan ei saanut kaikkia oikein, mutta kaikille kristalleille löysi sentään joku oikean sävyn, eli yksikään kristalli ei jäänyt tunnistamatta. Minusta tulos on hieno, kun ottaa huomioon, että ihmiset ovat katselleet kuvaa kukin omalta näytöltään, eivätkä kuvan värisävyt välttämättä vastaa täysin todellisuutta.

Paras tulos oli vain kaksi väärin, ja siihen pääsi kaksi eri ihmistä (Sinikello ja Teeti). Päätin, että molemmat saavat pienen Swarovski-yllätyksen sen sijaan, että arpoisin julmasti toisen voittajaksi. Alla oikea rivi, suluissa tyypillisimmät väärät vastaukset:

1. Peridot
2. Aquamarine
3. Padparadscha (Light Siam)
4. Cantaloupe (Black Diamond, Crystal Silver Shade)
5. Olivine
6. Ruby (Fuchsia)
7. Erinite (Indicolite)
8. Peridot
9. Tanzanite
10. Light Sapphire
11. Light Rose Satin (Amethyst)
12. Sapphire (Capri Blue)
13. Indicolite (Blue Zircon)
14. Light Olivine (Khaki)

Vastausten perusteella selkeästi vaikeimmat tunnistaa olivat Cantaloupe, Erinite ja Light Rose Satin.
Onnittelut voittajille (olen yhteydessä sähköpostitse piakkoin) ja kiitokset osallistujille – vastauksia oli kiva lukea!

Gemshow-onlinen Swarovski-loppuunmyynti sai tietysti helmihullun lankeamaan, kuinkas muuten. Sen kunniaksi tällä kertaa pieni kilpailu.

Tunnista kuvan 13 eri värisävyä. Olen pyrkinyt ottamaan kuvan niin, että värisävyt näyttäisivät mahdollisimman totuudenmukaisilta. Parhaimmin vastannut saa pienen Swarovski-yllätyksen postitse. Jos useampi ihminen saa kaikki 13 sävyä oikein, yllätyksen saaja arvotaan. Vastaukset huomisiltaan (tiistai 22. 5. klo 23:00) mennessä sähköpostitse osoitteeseen helmetti miumau gmail piste com

Muokkaus: Huomaan tehneeni kuvassa virheen. Numerot 1 ja 8 ovat itse asiassa sama sävy. Uppistakeikkaa.

Muokkaus II: Kannattaa huomioida se, että vierustovereiden väri saattaa vähän heijastua noihin kristalleihin. Sen takia on hyvä verrata kristallia muihin samanvärisiin – jokaista värisävyä on kuvassa vähintään kaksi kappaletta.

Muokkaus III: Älkää hyvät ihmiset unohtako numeroa 14! Tekstissä lukee 13 värisävyä siksi, että numerot 1 ja 8 ovat vahingossa samat.

Sitä luulisi, että kun viidettä kertaa tekee tuttua ketjumallia, ei tekisi enää virheitä. Luulisi. Jens Pind pakotti minut taas eilen nöyrtymään. Vaikka ketjumalli on kuinka tuttu, ja vaikka kuinka hyvin tiedän, miten sitä tehdään, ylimielisyys kostautuu joka kerta. Löysin valmiista ketjusta virheet kolmesta eri kohdasta. Mur. Lopulta ketju kuitenkin valmistui, enkä löydä siitä enää yhtään virhettä, vaikka miten etsin.

Tämän kullanmurun minä laitan myyntiin, kun vihdoinkin saan – sain nimittäin tänään TUKESilta virallisen todistuksen ja kortin leimausoikeuksistani. Yippee! Voin muuten vakuuttaa, että leimojen napauttaminen millin langasta tehtyyn kolmen millin renkaaseen ei ole helppoa. Pitänee hankkia 1,3 mm:n pantalankaa leimarenkaiden tekoa varten.

Tässä vielä tilaustyönä tehdyt “rypäs”korvikset, joista tuli sangen suloiset. Leimasin koukut ihan onnessani…

…jättiläismäinen harppaus helmihullulle.

Minä onnistuin vihdoinkin, VIHDOINKIN käärimään pyöröhiotun kiven eli kapussin hopealankaan jotakuinkin kauniisti. Se on taito, josta olen haaveillut jo pitkään – kauniita kapussiriipuksia kun näkyy amerikkalaisilla nettisivuilla alvariinsa. Viime yönä joskus puolenyön aikaan päätin taas kerran ilottomasti kokeilla, vaikka olinkin suhteellisen varma epäonnistumisesta, ja kas: en epäonnistunutkaan.

Riipuksessa on toki paljon paranneltavaa (esimerkiksi reunoihin jäänyt liiallinen tyhjä tila), mutta olen silti pahuksen ylpeä ja onnellinen.

Minä tiedän erinomaisen hyvin, miksi onnistuin tässä operaatiossa juuri eilen enkä esimerkiksi muutama kuukausi sitten: sen vuoksi, että turhautuneena myin melkein kaikki kapussini pois jokin aika sitten! Nyt kun minulla ei ole enää juurikaan kiviä joilla harjoitella, piti tietysti tämänkin mennä onnistumaan. Ja te tiedätte, mitä se tarkoittaa.

On ostettava uusia kapusseja!

Tämän päivän toisestakin esiteltävästä korusta olen ylpeä. Siitä tuli kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta jotenkin ihanan naisellinen ja.. öh, hienostunut. Saanko esitellä – ensimmäinen organzanauhasta tehty koruni:

Lopuksi vielä kuva postinkantajan tämänpäiväisistä tuomisista, joiden ansiosta olen edelleen ihan täpinöissäni:

Siinä ne nyt olla möllöttävät. Minun. Minun! Vielä kun käyttämään oppisi…

Taas on jotain pientä sentään valmistunut, kaiken muun kiireen keskellä.

Pienille morsiustytöille tilauksesta suloiset rannekorut makeanvedenhelmistä ja Swarovskin kristalleista. Molemmissa on samat värisävyt mutta eri järjestyksessä:

Lähemmäs 90-vuotiaalle isoäidilleni tein äitienpäivälahjaksi tällaiset pienet ja suloiset korvakorut – toivottavasti ovat saajalleen mieluisat.

Omalle äidille menevä lahja tulee näkyville vasta äitienpäivän jälkeen, sillä lahjan saaja seuraa tätä blogia satunnaisesti.

Tämä kaulakoru syntyi ihan muuten vain, ja lopputulos on mielestäni ihana. Swarovskin helmiä, kristalleja ja hopeaa:

Siitä asti, kun ostin Ullalta aikoinaan erän Rose Alabaster -sävyisiä Swarovskin kristalleja, on tämä rannekoru ollut mielessäni. Kesti varmaan lähemmäs vuoden, ennen kuin sain korun toteutettua. Kirsikkapuut kukkivat ja muistuttivat siitä, että tämä koru oli yhä tekemättä:

Ja viimeinenkin koru uunista… öh, tai siis.. kamerasta ulos. Tai jotain.

Tämä kuva toimi samalla myös kuvausharjoituksena, kun yritän epätoivoisesti kehittää kuvaustaitojani.

Jo pitkään on tehnyt mieli käyttää hopeisia aakkoshelmiä jossakin korussa, mutta kun äitikorut eivät todellakaan ole minun juttuni (eivät olisi siinäkään tapauksessa, että minulla olisi lapsia…), piti odotella sopivaa ideaa. Ja tulihan se sitten sieltä. Simply Beads -lehti auttoi hiomaan idean loppuun ja löytämään sopivan solmutyypin helmien kiinnittämiseen. Kolmaskin koru on valmiina, mutta se odottaa päivänvaloa ja kuvaamista.

Kalkkiturkoosia, hopeaa & puuvillanyöriä

Pinkkejä perun opaaleja, hopeaa & puuvillanyöriä