Meta

Hyvät Helmetin asiakkaat!

Haluaisin laittaa kauppaani oman sivunsa asiakkaiden palautteille, jotta mahdolliset uudet asiakkaat voisivat lukea, mitä mieltä ihmiset ovat ostoksistaan olleet. Siksipä pyydänkin, että jos olet ostanut minulta korun/koruja ja haluat osallistua, lähetät minulle kommenttisi joko ihan sähköpostitse osoitteeseen outi miumau helmetti piste fi (viestin aiheeksi “Palaute”) tai käyttämällä kaupan valmista yhteydenottolomaketta.

Palautteista osa julkaistaan kaupan sivuilla. Kenenkään koko nimeä ei luonnollisesti julkaista, vaan toivoisin palautteiden allekirjoitukseksi vaikkapa yhdistelmää etunimi & paikkakunta. Koska tarkoituksenani on luonnollisesti edistää myyntiä, julkaisen ainoastaan tähän tarkoitukseen soveltuvat palautteet MUTTA negatiivistakin palautetta ilman muuta saa lähettää, jos sellaista on. Luen kaikki palautteet ja yritän ottaa opikseni :)

Porkkana: kaikista palautetta (niin myönteistä kuin kielteistäkin) lähettäneistä kaksi eniten onnettaren suosimaa saavat kaupastani vapaavalintaiset korvakorut. :) Varmistathan siis, että palautteesi mukana on toimiva sähköpostiosoite.

Muokkaus: AIKATAULU unohtui. Aikaa palautteiden jättämiseen ehtiäkseen mukaan arvontaan on elokuun loppuun asti :)

***

Loppuun kuva eilen syntyneestä Lumous-kaulakorusta. Hohtavan valkeat makeanvedenhelmet ja syvän viininpunaiset granaatit ovat kertakaikkisen lumoava yhdistelmä :) Keskellä korua on suloinen kuvioitu Karen Hill Tribe -hopeinen sydänhelmi.

Päivän teemana ovat pienet hopeajutut, joissa kuitenkin oli suhteellisen paljon työtä.

Joskus ties koska tekemäni hopeasaviriipukset pääsivät vihdoin koruiksi asti: toinen ihan vain ketjuun yksinään, toinen sen sijaan sai jotain kaverikseenkin.

Aiemmin kokeilin riveting-tekniikkaa eli nk. niittaamista ja tein tämän seuraavan riipuksen. Pelkän Balin hopeisen “lumihiutaleen” kanssa riipus kuitenkin näytti kauhean tylsältä ja tyhjältä, joten naputtelin siihen sanoja ja patinoin koko komeuden. Olen lopputulokseen paljon tyytyväisempi kuin alkuperäiseen riipukseen.

Myös vesivalukoruja New life -sarjaan on syntynyt muutama lisää. Ensimmäisessä on koristeena upea musta spinellibrioletti, toisessa pikkuruinen kuutiollinen zirkoniabrioletti. Molemmat ovat varsin suloisia koruja, vaikka itse kehunkin.

Nämä ja muutamia muita uutuuksia on päivitetty kaupan puolelle, tervetuloa katsomaan. :)

Chrysolite-sävyiset Swarovskin kristallikuutiot

Vesivaluriipus koristeenaan fasettihiottu savukvartsi ja stardust-hopeahelmiä

Vesivaluriipus koristeenaan rose-sävyinen kuutiollinen zirkonia

Värjättyjä kalkkiturkooseja ja/tai howliitteja

Punaiset säröakaatit ja pisaran muotoon väännellyt ja taotut Balin hopeiset renkaat

Hopealevystä tehty sormus, jossa on teksti “ikuisesti optimisti”

Simpukankuorihelmiä, hopeaa ja Balin hopeaa

Ruusukvartsia, granaattia ja hopeaa

Valtamerijaspiksia ja hopeaa

Tekstisormukset ovat olleet pitkään to do -listalla – hidasteena on toiminut se, että inhoan sormusten tekemistä hopealevystä, koska levyn leikkaaminen siististi on niin hankalaa. No, sarvesta härkää… Ensimmäisessä tekstisormuksessani lukee “dream big”, ja siitä tuli sangen nätti, vaikka juotoskohta aiheuttikin harmaita hiuksia. En luultavasti ikinä onnistu juottamaan sormusta niin, että saumasta tulisi lopulta näkymätön. Huoh.

Toukokuussa saamani (tai siis huhtikuussa ostamani ja toukokuun puolella postitse saamani…) kuutiolliset zirkoniabrioletit ovat kuiskutelleet kovasti, joten ne ovat päässeet osalliseksi jo kaksiin korvakoruihin. Ihania pikkuisia pulleroita nuo brioletit… iih!

Lisäksi ostin yhdeltä foorumilaiselta nauhan värjättyjä särövuorikristalleja, jotka ovat todella herkullisen kauniita. Niistä syntyi jo muutamat korvakorut, joista toiset ovat tällaiset:

Olen myös saanut aikaiseksi yhden omasta mielestäni sangen kauniin kaulakorunkin, mutta se on vielä kuvaamatta. Toinen tekstisormuskin on jo melkein valmis… Alan ilmeisesti vähitellen päästä taas vauhtiin! :D

Joskus muinoin luokittelin kivenistutuksen sellaiseksi puuhaksi, joka on syytä jättää ammattilaisille. Tai vähintäänkin paljon minua edistyneemmille.

Mutta sitten alkoi yhdessä jos toisessakin blogissa näkyä onnistuneita kivenistutuksia. Ja mitä enemmän minä niitä näin, sitä enemmän minua alkoi nyppiä oma osaamattomuuteni. Lopulta tilasin hampaat irvessä sopivat työkalut ja materiaalit ja päätin, että jos kerran “kaikki muutkin” ovat oppineet ja osanneet, niin kyllä sitten taatusti minäkin.

Tämän ensimmäisen kanssa mentiin vielä siitä, missä aita on matalin, mutta kyllä se silti on ihan kelpo saavutus. Minusta. :)

Yli kuukauden hiljaisuus selittyy helmihullun sairauslomalla, joka jatkunee vielä viikon verran. Mitään uusia koruja ei ole syntynyt useampaan viikkoon, joten blogikin on ollut kovin hiljainen. Eilen sain kuitenkin vihdoin laitettua tukusta tulleita helmiä kaupan puolelle – osa jäi toki itselleni, mutta ylimääräiset ovat myynnissä periaatteella “niin kauan kuin tavaraa riittää”.

Kaupasta löytyy mm. tällaisia ihanuuksia:

10 mm:n käärmeennahkajaspiksia

Upeita ruosteenpunaisia keishihelmiä

Todella sieviä karneoliriipuksia

Suloisia pieniä vuorikristallibrioletteja

Sain vihdoin järjestettyä työpöydälleni kunnollisen kaiutinsysteemin, johon saa iPodin kiinni. Se tarkoittaa, että voin kuunnella musiikkia korupöytäni äärellä – jippii! Jos jotain olen kaivannut, niin musiikkia työnteon taustalle.

Ja niinpä vain mieleen alkoi tulvia koruvisioita, kun kuuntelin onnellisena soittolistaani. CMX:n Kainin kertosäe (“Ei virtaa mikään, kaikki jähmettyy, ei veden kalvo heijasta kuin pimeää…”) loi heti mielikuvan tietyistä materiaaleista yhdessä, ja sormet innosta täristen aloin penkoa helmilokerikkoja.

Siispä: säröakaattia, akaattia, sateenkaariobsidiaania, vuorikristallia, runsaasti hopeaa… Tämä on Kain.

Nämä kaksi muuta korua ovat syntyneet ihan ilman musiikkia ;) Ensimmäinen on yksi With love -rannekoru lisää, toisen tein uusimman helmipakettini aarteista…. mmm, verenpunaista granaattia ja säihkyviä vuorikristalleja…. :D

Koko viikko on kärsitty karmeasta räkätaudista, joka edelleen piinaa niin minua kuin junioria. Siispä nyt on luvassa vain kuvia ilman sen kummempaa loruilua – muuhun ei riitä energia:

Botswanan akaattia, Swarovskin helmiä, Balin hopeaa

Siro piina 0,8 mm:n langasta

Raidallista jaspista, mustaa onyxia, Karen Hill Tribe -hopeaa ja Balin hopeaa

Lähes mustia makeanvedenhelmiä, hopeaa ja Balin hopeaa

Korvarenkaat ovat aina olleet melkoinen kompastuskivi tälle helmihullulle. Aina kun yritin moisia tehdä, lopputulos oli soikea tai jotenkin muuten vinksallaan, tai renkaita ei saanut kunnolla kiinni tai jotain muuta. Joitain päiviä sitten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja OPETELLA tekemään niitä pahuksen renkaita – ja kyllähän se sitten onnistui, kun aikansa pähkäili parasta tekniikkaa.

Kuvassa yhdet viidestä tekemästäni korvarengasparista. Ihanan kevyet ja ylellisen hohtavat, vaikka itse sanonkin.

Ja yhdestä voitosta rohkaistuneena päätin myös opetella tekemään perussormuksia – ei sellaisia langasta kieputettavia kivikoristeisia, joita olen tehnyt iät ja ajat, vaan juotettuja perussormuksia. Ahdistelin upeita sormuksia tehnyttä Silbiin Pikkumyytä lukuisin kysymyksin Facebookissa, ja aherruksen tulokset (ensimmäiset niistä) näyttävät tältä:

Sormusten sisäpinta ei kyllä oikeasti ole niin tuhruisen ruma kuin miltä se kuvassa näyttää vaan ihan nätti, mutta kaiken kaikkiaan nuo sormukset ovat toki vain harjoituskappaleita, joista löytää masentavan helposti juotoskohdan. Toinen sormuksista on kevyesti kuvioitu pallopäävasaralla, ja ne kuviot heijastavat todella kauniisti valoa.

Kolme seuraavaa sormusta on jo työn alla, mutta nähtävästi joudun ostamaan itselleni toisenkin Dremel-kopion… Tarvitsin sormuksien viimeistelyä varten satinointiharjaa, mutta se pahuksen harja vaati koneeseen pienemmän istukan. Vaihdoin istukan pienempään, mutta satinoinnin tehtyäni en saanut sitä pientä istukkaa enää irti. Millään. Sormivoimat eivät riitä, pihdeillä ei voi kiskoa (menee lyttyyn…). Siispä on ilmeisesti ostettava Clas Ohlsonilta toinen samanlainen työkalu, jossa on sitten se isompi istukka. Huokaus.

Lopuksi kuva korvakoruista, jotka eivät liity tähän merkintään mitenkään, mutta jotka haluan esitellä ihan siitä syystä, että KERRANKIN labradoriitti suostuu näyttämään edes osan välkkeestään myös valokuvassa…

Helmihullu on onnistunut kehittämään itselleen kivuliaan tenniskyynärpään. Veikkaan syypääksi MotSeja, sillä niiden tekeminen on vaatinut melko intensiivistä Dremelin käyttöä, mikä on pitemmän päälle aika raskasta käsivarrelle. Särkevä käsivarsi on sen verran ikävä kaveri, että MotSien teossa tulee luultavasti kunnon tauko, jahka vielä keskeneräiset on saatu viimeisteltyä. Harmi, sillä nautin näiden korujen tekemisestä kovasti!

Tässä on nyt melkoinen satsi MotSeja – kolme niistä on jo kaupan puolella ja loput laitan myyntiin joko tänään tai viimeistään huomenna, riippuen vähän taaperon touhuista.

In between dark and light

A heart full of soul

Until the sun comes up

Down by the seaside

Far beneath the coral sea

Dance in the dark of night