Meta

Chrysolite-sävyiset Swarovskin kristallikuutiot

Vesivaluriipus koristeenaan fasettihiottu savukvartsi ja stardust-hopeahelmiä

Vesivaluriipus koristeenaan rose-sävyinen kuutiollinen zirkonia

Värjättyjä kalkkiturkooseja ja/tai howliitteja

Punaiset säröakaatit ja pisaran muotoon väännellyt ja taotut Balin hopeiset renkaat

Hopealevystä tehty sormus, jossa on teksti “ikuisesti optimisti”

Simpukankuorihelmiä, hopeaa ja Balin hopeaa

Ruusukvartsia, granaattia ja hopeaa

Valtamerijaspiksia ja hopeaa

Tekstisormukset ovat olleet pitkään to do -listalla – hidasteena on toiminut se, että inhoan sormusten tekemistä hopealevystä, koska levyn leikkaaminen siististi on niin hankalaa. No, sarvesta härkää… Ensimmäisessä tekstisormuksessani lukee “dream big”, ja siitä tuli sangen nätti, vaikka juotoskohta aiheuttikin harmaita hiuksia. En luultavasti ikinä onnistu juottamaan sormusta niin, että saumasta tulisi lopulta näkymätön. Huoh.

Toukokuussa saamani (tai siis huhtikuussa ostamani ja toukokuun puolella postitse saamani…) kuutiolliset zirkoniabrioletit ovat kuiskutelleet kovasti, joten ne ovat päässeet osalliseksi jo kaksiin korvakoruihin. Ihania pikkuisia pulleroita nuo brioletit… iih!

Lisäksi ostin yhdeltä foorumilaiselta nauhan värjättyjä särövuorikristalleja, jotka ovat todella herkullisen kauniita. Niistä syntyi jo muutamat korvakorut, joista toiset ovat tällaiset:

Olen myös saanut aikaiseksi yhden omasta mielestäni sangen kauniin kaulakorunkin, mutta se on vielä kuvaamatta. Toinen tekstisormuskin on jo melkein valmis… Alan ilmeisesti vähitellen päästä taas vauhtiin! :D

Korvarenkaat ovat aina olleet melkoinen kompastuskivi tälle helmihullulle. Aina kun yritin moisia tehdä, lopputulos oli soikea tai jotenkin muuten vinksallaan, tai renkaita ei saanut kunnolla kiinni tai jotain muuta. Joitain päiviä sitten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja OPETELLA tekemään niitä pahuksen renkaita – ja kyllähän se sitten onnistui, kun aikansa pähkäili parasta tekniikkaa.

Kuvassa yhdet viidestä tekemästäni korvarengasparista. Ihanan kevyet ja ylellisen hohtavat, vaikka itse sanonkin.

Ja yhdestä voitosta rohkaistuneena päätin myös opetella tekemään perussormuksia – ei sellaisia langasta kieputettavia kivikoristeisia, joita olen tehnyt iät ja ajat, vaan juotettuja perussormuksia. Ahdistelin upeita sormuksia tehnyttä Silbiin Pikkumyytä lukuisin kysymyksin Facebookissa, ja aherruksen tulokset (ensimmäiset niistä) näyttävät tältä:

Sormusten sisäpinta ei kyllä oikeasti ole niin tuhruisen ruma kuin miltä se kuvassa näyttää vaan ihan nätti, mutta kaiken kaikkiaan nuo sormukset ovat toki vain harjoituskappaleita, joista löytää masentavan helposti juotoskohdan. Toinen sormuksista on kevyesti kuvioitu pallopäävasaralla, ja ne kuviot heijastavat todella kauniisti valoa.

Kolme seuraavaa sormusta on jo työn alla, mutta nähtävästi joudun ostamaan itselleni toisenkin Dremel-kopion… Tarvitsin sormuksien viimeistelyä varten satinointiharjaa, mutta se pahuksen harja vaati koneeseen pienemmän istukan. Vaihdoin istukan pienempään, mutta satinoinnin tehtyäni en saanut sitä pientä istukkaa enää irti. Millään. Sormivoimat eivät riitä, pihdeillä ei voi kiskoa (menee lyttyyn…). Siispä on ilmeisesti ostettava Clas Ohlsonilta toinen samanlainen työkalu, jossa on sitten se isompi istukka. Huokaus.

Lopuksi kuva korvakoruista, jotka eivät liity tähän merkintään mitenkään, mutta jotka haluan esitellä ihan siitä syystä, että KERRANKIN labradoriitti suostuu näyttämään edes osan välkkeestään myös valokuvassa…

eli Miksi housut ovat usein hyvä idea.

Varoitus: tämä tarina käsittelee mm. haisevia eritteitä.

Olin hetkeä aiemmin saanut kuvattua uusimman, eilen illalla valmistuneen korvakoruparin ja istuin käsittelemässä kuvaa tietokoneellani keittön pöydän ääressä, kun lastenhuoneesta alkoi kuulua vinku. Poikanen heräsi päiväuniltaan ihan liian varhain.

Hain pojan keittiöön aikomuksenani antaa tälle lounasta, mutta silloin puhelin soi. Laskin poikasen vaipassa ja puserossa lattialle leikkimään ja vastasin. Jonkun minkä lie webinfon edustaja soitti kertoakseen, ettei yritykseni löydy googlella niillä hakusanoilla, joita hän käytti. Helmihullua tuskastutti jo puhelun alussa, koska heti oli selvää, mihin suuntaan keskustelu etenisi, eikä yhdelläkään pienyrittäjällä ole varaa moisiin palveluihin – siinä määrin hintavia ne ovat.

Tädin selittäessä ja jaaritellessa keittiöön levisi tanakka aromi. Mukula oli turauttanut vaippaansa. Yritin hienovaraisesti päästä eroon puhelinmyyjästä, että pääsisin vaihtamaan poikasen vaipat. Täti jaaritteli. Haju voimistui.

Kun puhelu lopulta oli ohi, nousin hakeakseni lattialla leikkivän lapseni. Sivusilmällä havaitsin lapsen vieressä lattialla jotakin… ruskeaa. Ehdin ajatella, että vaippa on hieman falskannut jalantiestään, ennen kuin silmäni rekisteröivät katastrofin. Kyllä, tavaraa oli tursunnut vaipan sisältä lattialle, mutta ei siinä kaikki.

Mukula oli kaapinut sitä käsillään pitkin lattiaa.

Samalla kun tajusin, että lapseni pikkuiset kädet olivat aivan kakassa, epätoivoiset aivoni ymmärsivät tämän leikkivän onnellisena jollain pienellä ja kiiltävällä. PIENELLÄ JA KIILTÄVÄLLÄ!

Olin unohtanut uudet korvakoruni tuolille, jonka päällä ne olin kuvannut! Toinen niistä oli puristuneena pieneen kakkaiseen kouraan, toinen ties missä. Ja arvatkaa huviksenne, halusiko pieni harakkalapseni luopua aarteestaan? Ennen kuin tahmea ja haiseva korvakoru oli saatu takavarikoitua, sen koukku oli vääntynyt muodottomaksi.

Niin että ehkä minä pidän kyseisen korvakoruparin ihan itse.
Mikäli saan sen vielä puhtaaksi.

Kuvan korvakorupari ei liity tapahtumiin millään tavalla.

Olen ehdottomasti korvakorutuulella juuri nyt. Täytyy tehdä lisää koukkuja, että pääsen näpertelemään lisää uusia korvakorupareja!

…makeanvedenhelmiä

…luonnollisen väristä karneolia ja Karen Hill Tribe -hopeaa

…tumman ametistin sävyistä jadea ja Karen Hill Tribe -hopeaa

…vihreää mystic quartzia

…Swarovskin kristallirondellit

…hennon lilat mystic quartz -brioletit ja Balin hopeaa

Pahus! Tajusin tänään, että blogini viisivuotissynttärit tulivat ja menivät täysin huomaamatta. Helmetin ensimmäinen blogimerkintä on päivätty 6.3. 2005 eli tasan viikko sitten oli melkein eskari-ikäisen blogini viisivuotissynttärit. Enpä kyllä olisi tätä blogia aloittaessani osannut arvata, että se on vielä viisi vuotta myöhemminkin voimissaan. Korkkaan täten virtuaalisen kuohuviinipullon ja kaadan siitä lasillisen jokaiselle lukijalle – olkaapas hyvät ja kippis! Ihanaa, että jaksatte lukea ja kommentoida.

Ajattelin viisivuotissynttäreiden kunniaksi järjestää jonkinlaisen arvonnanpoikasen, mutta se saa odottaa loman loppumiseen asti. Lisää tietoa tästä siis ensi viikolla!

Ilmoitusluontoisena asiana kerrottakoon, että Helmetillä on nyt oma sivu myös . Liittymällä faniksi voit seurata Helmetin kuulumisia ja nähdä uusia koruja myös Facebookin kautta.

Sain vihdoin ja viimein myös päivitettyä tämän blogin copyright-sivun, joka löytyy tuolta yläreunan valikon oikeasta reunasta.

Lopuksi vielä yksi korukuva, ettei tästä merkinnästä tulisi vallan kuvaton. Facebookissa nämä korvakorut ovat olleetkin jo esillä, mutta täällä eivät. Materiaaleina on käytetty Balin hopeaa ja värjättyjä keltaisia turkooseja.

Helmikuu on lopussa ja niin on myös ÄHH-projekti, jonka viimeiset korut tulevat tässä. Kaksi uutta MotSia ja yhdet korvakorut… Helmihullu on nyt ÄHHistä voipunut, mutta onnellinen!

A voice from behind me reminds me
Spread out your wings you are an angel
Remember to deliver with the speed of light
A little bit of love and joy…

Queen: The March of the Black Queen

(Musta onyx, vuorikristalli, Balin hopeinen litteä sydän, platinanvärinen Swarovskin helmi ja hienohopeaan kieputettu fasettihiottu savukvartsimarkiisi.)

Mine’s a tale that can’t be told
my freedom I hold dear
How years ago in days of old
when magic filled the air
’twas in the darkest depths of Mordor,
mm-I met a girl so fair
but Gollum and the evil one
crept up and slipped away with her…

Led Zeppelin: Ramble on

(Musta onyx, makeanvedenhelmi, Swarovskin kristalleja ja Balin hopeahelmi.)

Lopuksi vielä ihanista, IHANISTA sinisistä säröakaateista tehdyt pienet ja suloiset korvakorut:

Korut ne on korviksetkin. Nih! Ja puolustaudun sanomalla, ettei ole helppoa kiertää brioletteja siististi hopealankaan – varsinkaan kahta peräkkäin niin, että tulos on riittävän identtinen.

Pulleat fasettihiotut savukvartsibrioletit, hopealankaa ja Balin hopeiset kukkanapit. Yksinkertaista mutta nättiä, vaikka itse kehunkin.

Arvatkaas, minkä muotoiseksi opin vääntelemään juotettuja renkaita? (Kiitos avusta, Kati!)

Saatte pari vihjettä…

Kesä hurahti ohitse ilman että oikeastaan ehdin koskeakaan helmiin. Koruilu on ollut säännöllisesti mielessä – ja haaveissa – mutta tilaisuutta ei vain tunnu tulevan. Kun on liian kauan tekemättä, ei osaa tarttua korutarvikkeisiin nopeasti. Pitäisi olla muutama tuntia aikaa, kaikessa rauhassa, että pääsisi alkuun.

Päätin siis aloittaa ihan yksinkertaisista jutuista, jotka vähän saisivat käsiä ja silmiä vetreytymään. Jotakin mukavaa korupuuhastelua, että saisin edes jotakin aikaan…

Niinpä sitten tein brontsiiteista solmitun rannekorun, josta tuli mielestäni oikein kiva arkikoru. Totesin, että tämänkaltaisia koruja olisi helppo tehdä useampikin varastoon kaupan avautumista odottamaan, sillä solmiminen ei vaadi isoa työkaluarsenaalia ja sitä on helppo tehdä vaikka samalla pitäisikin vahtia junioria.

Lisäksi tein yksinkertaistakin yksikertaisemmat korvakorut ihanista snakeskin-kivistä (mitä sitten lienevätkin) ja Balin hopeasta. Kivet ovat todellisuudessan selvästi lähempänä toisiaan värisävyiltään; kuva jotenkin hämää.