Meta

Tämä viikko on ollut suoraan sanottuna ihan p*rseestä. Ensin karmea ruokamyrkytys, joka vielä kaksi päivää myöhemminkin oireilee pahana makuna suussa (arvelen sen johtuvan elimistön nestetasapainon häiriintymisestä) ja sitten tieto Enterin lopettamisesta. Onpa kumma, jos ahdistaa.

Ahdistusta torjuakseni olen väsännyt koruja. Paljon koruja. Mitä tahansa, mikä pitäisi minut touhukkaana.

Kahdet korvakorut Gemshow-onlinesta ostetuista hopeaelementeistä. Toisissa patinoitu elementti, toisissa kirkas:

Huomatkaa, että olen kerrankin onnistunut kuvaamaan cantaloupe-sävyiset Swarovskin kristallit jonkin muun värisessä muodossaan kuin vaaleanvihreänä!

Pakottauduin myös vihdoinkin käyttämään pitkään panttaamiani Swarovskin helmiä. Tuloksena Rosaline-setti, johon kuuluu kaulakoru ja korvakorut:

Kolme kiveä -korvakorupakettiin kuuluu yhdet koukut mutta kolmet eri kiviriipukset niihin. WigJig.comista poimitun idean mukaan tehtyihin korvakoruihin voi itse vaihtaa yksinkertaisesti pujottamalla uudet kivet asun tai vaikkapa mielialan mukaan.

Trois-korvakorut syntyivät ihan vain ajankuluna. Kaikki osat ovat käsintehtyjä, ja tuloksesta tuli mielestäni nätti. Kristallit ovat erinite-sävyä.

Orinoco Flow on Suerte-tyyppinen koru, johon käytin yhden Louloulta ostamistani lasisista lehtiriipuksista. Korun nimi tulee Enyan laulusta, jota koru minut sai jostain syystä ajattelemaan. Let me sail, let me sail, let the Orinoco flow…

Sattuneista syistä uusia koruja ei ole sitten viime päivityksen syntynyt.

Lauantaina helmihullu vietti päivän ihanan miehensä kanssa ja kävi illalla syömässä hurjan hienossa ravintolassa ja hyvässä seurassa edellä mainitun henkilön syntymäpäivän kunniaksi.

Sunnuntaina helmihullu tapasi ystäviä ja kävi elokuvissa katsomassa George Clooneyn Good Night, and Good Luck. Mielenkiintoinen ja visuaalisesti miellyttävä elokuva, vaikka aihepiiri hieman vieraalta tuntuikin.

Maanantaina helmihullu kävi Blackmore’s Nightin konsertissa tirauttamassa parit ihastuneet kyyneleet. Konsertin jälkeen helmihullu tirautti vähemmän ihastuneita kyyneliä valvoessaan koko yön juosten kylpyhuoneeseen pahimmillaan parin minuutin välein. Kannattiko syödä edellispäivän tähteitä, vaikka ne maistuivat selvästi oudoilta? Havaitsin myös, että pilaantunutta ruokaa syömällä saa ihan ilmaiseksi upean goottilookin: valvottu yö ja kunnon nestehukka saivat naaman ihastuttavan kalpeaksi ja tummat renkaat silmien ympärille.

Kunnon ruokamyrkytys paitsi vei kolme kiloa painoa kahdessa vuorokaudessa, sai myös olon niin kurjaksi ja heikoksi, että tiistaipäivän helmihullu makasi surkeana sohvalla ja katsoi televisiota. Tulipahan vihdoinkin katsottua pitkään säilöttyjä ohjelmia digiboksista pois: neljä jaksoa sarjasta Ilman johtolankaa ja kaksi jaksoa C.S.I. Miamia – ja päivän Salatut elämät, tietysti. Kas kun en saanut makuuhaavoja.

Nyt keskiviikkona olo on edelleen hutera, mutta alkaa vähitellen kohentua. Meneillään on jo toista päivää hillitön nestetankkaus, jotta elimistön nestetasapaino palautuisi kuntoon.

Koska minulla ei ole näytettävänä mitään uusia koruja, ajattelin esitellä suunnattoman matemaattisen lahjakkuuteni tulosta: Excel-taulukkoa, joka laskee korujeni materiaalikulut.

Vihreällä pohjalla oleva osa auttaa laskemaan yksittäisen materiaalin todellisen hinnan. Lasken mukaan suhteelliset postikulut: jos olen tilannut kymmenen eri asiaa ja postikulut ovat viisi dollaria, lasken jokaisen tarvikkeen hintaan 50c ylimääräistä. Excel laskee puolestani yhteissumman ja muuttaa sen automaattisesti euroiksi. Tuota euroloppusummaa voin sitten käyttää listatessani materiaaleja taulukkoon.

Varsinainen taulukko toimii siten, että ensimmäiseen ja toiseen sarakkeeseen määritellään tuote ominaisuuksiensa ja värinsä osalta niin tarkkaan, että se erottuu edes kohtalaisella päänvaivalla muista. Jos tuotetta on ostettu tietty määrä, se kirjoitetaan Määrä-sarakkeeseen, minkä jälkeen kirjoitetaan tuotteen ostohinta Hinta-sarakkeeseen. Tällöin Excel laskee automaattisesti kappalehinnan.

Jos tuotetta on tietyn kappalemäärän sijasta ostettu nauha, kirjoitetaan taulukkoon nauhan pituus sille varattuun sarakkeeseen. Sen jälkeen ilmoitetaan yksittäisen helmen koko (á koko) ja nauhan hinta, jolloin taulukko laskee, paljonko helmiä pitäisi nauhassa olla ja mikä yksittäisen helmen hinta on.

Kun tuotteet on listattu, itse laskuri toimii seuraavalla tavalla: H-sarakkeeseen täytetään oikeiden tuotteiden kohdalle, montako kappaletta mitäkin on korussa käytetty. Excel laskee osien kustannukset ja ynnää ne kaikki yhteen summaksi, joka näkyy keltaisessa osiossa. Kuvassa on siis laskettu kustannukset jollekin, mihin on käytetty 1,2 metriä 0.6 mm:n hopealankaa ja 40 magenta-sävyistä helmeä^*.

Itse laskuri toimii vallan mainiosti – ongelmana on kaikkien satojen tuotteiden listaaminen! Onneksi voi käyttää oikoteitä: esimerkiksi jokaista neljän millin pyöreää helmilajia ei tarvitse listata erikseen, kunhan ne ovat saman hintaisia. Toinen, isompi ongelma, on itse työkustannusten laskeminen. En ole vielä toistaiseksi osannut laatia toimivaa menetelmää työpalkan laskemiseksi, mutta mietintämyssy on viritelty päähän…

—–

* ) Helmi kuvan esimerkkilistauksissa viittaa ainoastaan makeanvedenhelmiin. Lasihelmet ovat luokiteltu kohtaan Lasi – esimerkiksi Lasi, kirkas, pyöreä, 4 mm.

Helmihullu on väkertänyt pienet sormiparat lähestulkoon verillä erilaisia tilaustöitä, sillä jos tilaa helmiä yhtä tiuhaa tahtia kuin tämän lajin sekopää, on syytä saada jostain jonkinlaisia tulojakin. Siispä rahantarve menee toisinaan (lue: usein) oman inspiraation edelle, ja tilaustyöt ovat tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä.

Suerte-koruni on ilmeisesti herättänyt ihastusta, koska kysyntää riittää. Tein niitä juuri kaksi tilaustyönä – kuvat alla. Molemmat matkaavat Ouluun… tai itse asiassa toinen on jo perillä.

Jo aiemmin minulta kaipailtiin jotain punasävyistä kaulakorua, ja kun värisävyistä oli päästy suurin piirtein yhteisymmärrykseen ja olin saanut käsiini sopivat helmet, syntyi tämä koru:

Korussa on käytetty siamin punaisia Swarovskin kristalleja, Balin hopeahelmiä, valkeita ja punaisia makeanvedenhelmiä ja kirkkaita lasihelmiä. Materiaaleiltaan selvästi keskivertokoruani tyyriimpi.

Ja kun jonossa olevat tilaustyöt oli lopulta saatu tehtyä ja pääsin vapaasti toteuttamaan itseäni, mitä minä tein? No taas yhden Suerten, kuinkas muuten.

Lisäksi tein wigjig.comista löytyneellä ohjeella kaksi paria korvakoruja. Toisissa on käytetty cantaloupe-sävyisiä kristalleja, toisissa alexandritea. Molemmista tuli ihan sievät, vaikken sataprosenttisen tyytyväinen olekaan.

   

Täällä meillä on viime aikoina esiintynyt huolestuttavissa määrin erilaista huokailua ja ihastuneita voihkaisuja neljän eri lajitelmalaatikon äärellä. Mikä sellaista ääntä pitää? Helmihullupa tietysti. Ja mitäkö niissä nimenomaisissa lajitelmalaatikoissa on?

Swarovskin kristalleja.
Kauniita, suloisen säihkyviä, värikkäitä kristalleja.
Kaksoiskartioita, sydämiä, perhosia, pyöreitä, kukkia, brioletteja.

Olen pohdiskellut taudin etenemistä ja saanut määriteltyä jonkinlaiset eri vaiheet tämän Swarovskin kristalli -riippuvuuden kehittymisessä:

Vaihe 1: Aloitteleva helmiharrastaja tilaa ensimmäiset Swarovskin kristallinsa. Hän valitsee edullisia kristalleja, koska Swarovskien yleinen hintataso tuntuu vielä siinä vaiheessa pöyristyttävältä. Ostoskoriin päättyy todennäköisesti neljän millin kaksoiskartioita muutamaa eri värisävyä, joiden valitsemiseen käytetään paljon aikaa – ostaja haluaa olla varma siitä, että on valinnut kaikkein kauneimmat sävyt.

Kun kristallit lopulta saapuvat, niitä ihastellaan pitkään ja hartaasti. Niitä hypistellään ja tiirataan valoa vasten. Niitä ei viikkokausiin raskita käyttää mihinkään koruprojektiin, koska ne ovat niin ainutlaatuisia.

Vaihe 2. Swarovskien hintataso ei enää vaikuta yhtä pahalta, sillä helmiharrastaja on jo oppinut, mitä maksavat todella hintavat helmet. Kristalleja aletaan varovasti käyttää koruissa ja niitä uskaltaudutaan tilaamaan lisää. Nyt saatetaan tilata jo hieman isompia kristalleja ja kokeilla eri muotoja, mutta edelleen pitäydytään harvoissa ja huolellisesti valitussa värisävyissä.

Vaihe 3. Swarovskia tilataan ihan surutta, jos siltä tuntuu. Valitaan kaikenlaisia kauniita värisävyjä ja käytetään niitä monenlaisissa koruissa. Kristallit ymmärretään muiden helmien tavoin käyttötavaraksi.

Vaihe 4. Helmihullu tajuaa yhtäkkiä, että Swarovskin kristalleja on omistettava mahdollisimman montaa eri värisävyä. Kristallien käytöstä siirrytään keräilyyn, ja ostaminen nopeutuu: enää ei tarvitse pohtia, mitkä värisävyt ovat kaikkein kauneimpia, vaan ostoskoriin mätetään niitä värisävyjä, joita ei vielä kokoelmasta löydy. Kristalleja ei enää oikeastaan haluta käyttää – ellei jonkin tietyn värisävyn kristalleja sitten satu olemaan runsaasti -, koska silloin jokin värisävy saattaisi loppua.

Vaiheessa 4 potilas käyttää runsaasti aikaa Swarovskiensa lajitteluun ja kaikenlaiseen ihasteluun ja saa monia värisävyjä katsellessaan pakonomaisia “näitä en ikinä raski käyttää mihinkään” -ajatuksia. Kokoelma kattaa jo kymmeniä eri värejä.

Allekirjoittanut on saavuttanut vaiheen 4. En uskalla ajatella, mitä tapahtuu vaiheessa 5. Luultavasti vaihe 5 sisältää muun muassa spontaania kuolausta, jonka aiheuttaa yksinkertaisesti kristallin mainitseminen.

“Pistähän, Kauko, ne paremmat kristallilasit pöytään…”

Tänään tutustumme kiitoslahjoihin. Helmihullu on kroonisen helmisairautensa aikana ehtinyt tilata helmiä monenlaisista nettikaupoista, ja postiluukusta sisään kopsahtavan tilauksen mukana on usein jonkinlainen pieni lahja tilaajalle.

Loogisia lahjavaihtoehtoja ovat erilaiset tuotenäytteet, joita saadessaan asiakkaan voi kuvitella kiinnostuvan kyseisen kaupan muustakin helmivalikoimasta:

Ensimmäisessä kuvassa onkin erilaisia helmiä, joita on siunaantunut tilaajalahjoina eri paikoista. Helmet ovat tervetullut kiitoslahja, sillä jos joku tilaa helmiä, hän luultavasti ilahtuu saadessaan ilmaiseksi hieman lisää helmiä.

Helmiä ja koruosia tilaavat ihmiset ovat yleisesti ottaen kiinnostuneita koruista. Joskus kiitoslahjana saattaakin olla kokonainen valmis koru. En ole ihan varma, millä logiikalla helmimyyjä ajattelee asiakkaan haluavan tilaajalahjana valmiin korun – helmiä tilaava kun luultavasti haluaa tehdä korunsa itse -, mutta onhan silläkin lahjalla sentään jotain tekemistä korujen kanssa…

…vaikka se olisikin susiruma ja tehty omituisen värisistä puuhelmistä.

Ymmärrän myös sellaiset tilaajalahjat, jotka mainostavat jollakin tavalla kyseistä yritystä. Siksipä minusta on ihan mukavaa, että Gemshow-online lähettää tilauksen mukana mainoskynän…

…mutta minua ei lainkaan haittaisi, jos he lakkaisivat lähettämästä kynän lisäksi karmeita sokerinmakuisia thank you -tikkareitaan, jotka minulla jäävät poikkeuksetta syömättä. Ja miten niin teen usein tilauksia Gemshow-onlineen?

Käsittämättömimpien tilaajalahjojen palkinnon voittaa kuitenkin ylivoimaisella äänivyöryllä Beadbabe:

MITÄ nuo ovat? MIHIN niitä on tarkoitus käyttää? Ja ennen kaikkea: ovatko ne kirottuja?

Luulette kuitenkin, että olen vain laiskotellut, kun en ole muutamaan päivään blogannut. Hah! Olette väärässä!

Bugeja riittää. Antakee anteeksi. Korjataan sitä mukaa kun löydetään.

Pahoittelut siitä, että saatte taas vain kuvapläjäyksen. Ei niin flunssainen voi ollakaan, ettei muutaman päivän aikana edes jotain koruja saisi aikaiseksi…

Kävin ilmeisesti hakemassa Maisteri Elämänlangalta flunssan. Nyt ei jaksa kirjoittaa, saatte tyytyä kuviin.

Helmetissä yritetään pontevasti toisinaan myös oppia jotain ihan uutta. Tällä kertaa helmihullu tarttui urheasti virkkuukoukkuun ja 28ga-metallilankaan. Jos osaan auttavasti virkata oikealla langallakin, niin miksen sitten metallilangalla?

Pujotin tietysti helmet valmiiksi odottamaan metallilankaan. Vuorotellen yksi isompi syvän violetti helmi ja kaksi pienempää vaalean lilaa helmeä. Mieluummin liikaa kuin liian vähän, sillä helmien lisääminen kesken kaiken olisi pirullinen urakka.

Vaikka tuo lanka on tosiaan ohutta, sen virkkaaminen on yllättävän hankalaa. Ja voin vakuuttaa, ettei se tunnu sormissa kauhean kivalta. Tekniikka on vielä hakusessa, mutta kuvassa ollaan parhaillaan kiinnittämässä isompaa helmeä työhön ihan tavallisella ketjusilmukalla.

Vähän matkaa valmista pötköä. Se on aika löysää, joten tässä vaiheessa onkin hyvä alkaa pohtia, olisiko koukun pitänyt olla puolet pienempi.

Seuraavaksi mukaan virkataan kaksi pienempää helmeä kerralla… nnnnoin. Pahus, olisi pitänyt pestä ja leikata kynnet ennen kuvien ottamista.

Ja valmis lopputulos. Se on oikeasti kauniimpi kuin kuvassa, vaikka lukon viereen syntyikin hieman epämääräinen mytty. Valmiissa korussa on pitkä ketjusilmukkapötkö, joka on taitettu kahtia ja kierretty yhteen.

Tähän päättyy tämänkertainen jaksomme, “Näin virkkaat metallilangasta ketjusilmukoita”. Lähitulevaisuudessa toimitamme myös osat “Näin virkkaat metallilangasta muutakin kuin ketjusilmukoita” ja “Näin hoidat sormien syviä viiltohaavoja”.

Kun yleensä kirjoitan tekemistäni koruista ja korumateriaaleista ja koko koruharrastuksesta ylipäänsä, ajattelin tänään(kin, kuten eilen) tehdä poikkeuksen. Tänään ajattelin esitellä omia koruaarteitani, siis tekemieni korujen sijasta lahjaksi saamiani tai itse ostamiani koruja. Valitsin koko korumäärästäni esiteltäväksi muutamia erityisen tärkeitä tai mieluisia koruja, joista kuvat näette alla.

Ensimmäisenä vuorossa ovat kultaiset helmikorvakorut, jotka sain Jannelta, kun olimme seurustelleet tasan kolme kuukautta. Huomatkaa, että ne ovat helmikorvakorut – Janne osti minulle sellaiset pahaa aavistamatta muutamia kuukausia ennen helmihulluuteni alkamista.

Toisena ovat Kalevala Korun Vanamo-sarjan korvakorut ja kolmirivinen rannekoru. Ihan ensimmäiseksi pitää sanoa, että minä kuulun niihin ihmisiin, joiden mielestä Kalevala Korun olisi pitänyt pysyä muinaisissa korumalleissa eikä ryhtyä tekemään moderneja outouksia. Uudemmista koruista ainoastaan Vanamo ja Talon sydän ovat sykähdyttäneet, kun taas vanhasta linjasta lähes kaikki korumallistot olivat upeita.

Kuvan Vanamo-korvakorut sain paikallisen IRC-kanavamme väeltä, kun vietimme läksiäisiäni juuri ennen kuin muutin Oulusta Helsinkiin. Ne ovat minulle rakkaat, koska ne muistuttavat niin monesta minulle tärkeästä ihmisestä. Vanamo-rannekorun olen – tavallaan – saanut äidinpuoleiselta isoäidiltäni, mammalta. Hänellä on tapana muistaa minua syntymäpäivänä tietyllä rahasummalla, ja noilla rahoilla olen aina pyrkinyt ostamaan itselleni jotain pysyvää, joka säilyisi minulla aina.

Kummitätini antoi minulle monena syntymäpäivänä peräkkäin pikkuisen kultaisen riipuksen. Lopulta riipukset koottiin ranneketjuun, jonka näette yllä. Se on mahdottoman siro ja kaunis, mutta pelkään käyttää sitä, koska olen jo kerran pudottanut sen – onneksi se sillä kerralla löytyi auton lattialta!

Nämäkin ovat Kalevala Korun tuotteita, mutta en tähän hätään muista mallin nimeä. Sormuksen sain ylioppilaslahjaksi “kolmannelta mummoltani” – tämä ihminen oli ihana persoona ja vuosikymmenien ajan rakas, läheinen perheystävä. Minulle ja sisaruksilleni hän oli aina kuin yksi isovanhemmista, vaikkei hän meille sukua ollutkaan. Suru oli suuri, kun hän nukkui pois syksyllä 1999.

Saman sarjan korvakorut sain äidiltäni, joka tosin muisti väärin sormuksen kiven ja siksi korvakoruissa on ametisti eikä vuorikristalli. Molemmat ovat hyvin kauniita, joten väliäkös tuolla.

Ehkä suurin koruaarteeni on kuitenkin tämä kultainen sormus. Se kuului isänäidilleni, sydämelliselle karjalaiselle kansakoulunopettajalle, jota pitkän välimatkan ja suuren ikäeron vuoksi en oikeastaan koskaan ehtinyt oppia tuntemaan siten kuin sisarukseni. Sormuksessa on kaiverrus 24. 12. 1952 – mummi oli silloin 49-vuotias. Mummi on ollut poissa jo melkein 14 vuotta, mutta hänen muistonsa on minulle rakas.