Meta

Tiedättekös lapset, mitä nämä ovat?

Korvakorukoukutpa hyvinkin. Mutta eivät ihan mitkä tahansa koukut! Ne ovat ensimmäiset tekemäni aidot sterling-hopeakoukut! Tapasin eilen Ullan, jolta ostin joitakin metrejä aitoa hopealankaa (käykääpäs muuten katsomassa Ullan tekemiä koruja – siinä vasta lahjakas nainen!). Lanka on puolikovaa ja vahvuudeltaan 0.8 mm.. eikä se käyttäydy lainkaan siten, kuin oletin.

Kun tähän asti olen käyttänyt vain hopeoitua kuparilankaa, olin jo tottunut siihen, että kuvio on helppo litistää ja se jää sellaiseksi, kuin haluan. Hopealankapas ei toimikaan siten – puolikova ainakaan. Ei puhettakaan, että kuvio pysyisi koossa, kun irrotan sen mallilevystä. Ja litistäminen ei tahdo onnistua ei sitten millään. Hyvä puoli langassa on kuitenkin se, että jäykkyytensä ansiosta valmis tuotos ei sitten niin vain väännykään pilalle: esimerkiksi noiden korvakorukoukkujen pitäisi pysyä napakasti mallissaan.

Luulisin kuitenkin, että tarvitsen ehdottomasti myös pehmeää 0.8 mm lankaa, sillä olettaisin sen toimivan tuon jigin kanssa paremmin kuin tämän puolikovan.

Aavistuksen masentavaa on se, että lankaa menee tavallaan haaskuun, kun vasta totuttelen hopealankaan ja yritän oppia sen käyttöominaisuudet. Ihanaa puolestaan on se, että opin koko ajan uutta!

Kun edellisessä merkinnässä oli lähinnä yrityksenä esitellä aloittelijalle välttämättömimmät hankinnat, ajattelin saman tien myös kirjoittaa työvälineistä, joita itse käytän jatkuvasti koruja tehdessäni.

Pihdit. Pihtejä tarvitaan aina. Pyöröpihdeillä taivutellaan hopealankoihin lenkkejä ja suljetaan solmusuojien kaaret. Tavallisilla (hammasleukaisilla) pihdeillä, joita minulla on kahdet, enimmäkseen lähinnä avaan ja suljen välirenkaita (kyllä, siinä hommassa on hyvä olla kahdet pihdit!). Hampaattomilla pihdeillä, mitä ne sitten viralliselta nimeltään ovatkaan, voi pidellä kiinni hopealangasta samalla kun sitä työstää, eikä lankaan jää niin rumia jälkiä kuin hammastetuilla pihdeillä. Nykyään pihtien leukojen ympärillä on jatkuvasti teippiä pehmusteena, ettei lankaan jäisi ollenkaan jälkiä.

Kiinnityshelmipihdit (crimping pliers). Hankinta Prahasta. Todella mainio työkalu, jonka avulla saa puristettua kiinnityshelmet kasaan huomattavasti kauniimmin kuin tavallisilla pihdeillä. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka käyttävät kiinnityshelmiä koruissa!

Sivuleikkurit. Ilman sivuleikkureita olisin pulassa, niin paljon minä niitä käytän. Sivuleikkureilla katkaisen korupiikeistä liiat pois ja leikkaan metallilankaa. Kannattaa hankkia ihan kunnolliset pienet leikkurit, sellaiset missä leikkaava terä ei ole “syvennyksessä”, kuten se yleensä on silloin, kun leikkurit ovat pihtien kylkiäinen.

Mauseri (eli työntömitta). Yllättävän hyödyllinen työkalu helmiharrastajalle: helmien koon pystyy määrittelemään kymmenesosamillin tarkkuudella. Tarpeellinen erityisesti silloin, kun tulee ostettua helmiä, joiden koosta ei ole selkeää käsitystä.

Taivutusjigi – mutta siitä on ollut viime aikoina jo tarpeeksi puhetta ilman tätäkin merkintää.

Edit: lisäsin sivuleikkurit-kohtaan linkin kuvaan, jossa on suunnilleen sen näköiset leikkurit, joita itse käytän.

Susanna kommenttiosastolla kyseli, mitä kaikkea pitäisi hankkia, että voisi kokeilla helmitöiden tekemistä. Ajattelin, että siitä aiheesta voisi olla hyvä kirjoittaa ihan kunnollinen merkintä sen sijaan, että vastaan vain kommenteissa.

Jos haluaa kokeilla helmikorujen tekemistä, pääsee alkuun melko pienelläkin investoinnilla. Koruista ja tekniikasta riippuen tarvitaan ainakin
- helmiä (tietysti – eihän helmikoruja voi tehdä ilman helmiä)
- lankaa (kestävää sellaista, suosituksena tietysti nymo)
- neuloja (riittävän kapeita, että ne mahtuvat helposti helmien rei’istä läpi)

Nuo kolme riittävät, periaatteessa. Mutta jotta korusta tulee kunnollinen koru, suosittelen lisäksi myös
- solmusuojia (mahdollistavat kauniin viimeistelyn)
- korulukkoja (ettei tarvitse esimerkiksi solmia korua kiinni)
- välirenkaita
Solmusuojia käytettäessä on hyvä omistaa pyöröpihdit, joilla solmusuojan kaari käännetään lenkiksi (omani ostin ihan vain Tiimarista, ja hyvin ovat palvelleet jo puolisen vuotta). Suojan sisään jäävä solmu kannattaa sinetöidä pikaliimalla (tai vaikkapa värittömällä kynsilakalla).

Jos asuu sellaisessa kaupungissa, jossa on Sinooperi, kannattaa suunnata ensimmäiseksi sinne. Sinooperista saa monenlaisia siemenhelmiä, helmityölankaa ja helmitöihin sopivia neuloja. Myös koruosia pitäisi löytyä, mutta oma kokemukseni on, että ne ovat yleensä lopussa (kysyntä on ilmeisesti kova).

Aluksi kannattaa hankkia muutamaa eri väriä siemenhelmiä (esimerkiksi kokoa 11/0 tai Sinooperista saatavia 9/0-kokoisia, pääasia että eri väriset helmet ovat keskenään samankokoiset, jolloin niitä voi käyttää yhdessä), ja mahdollisesti jotain isompia helmiä niiden lisäksi. Itse hankin alussa siemenhelmien lisäksi lähinnä nelimillisiä pyöreitä helmiä, sillä Internet on pullollaan koruohjeita, joissa käytetään niitä ja siemenhelmiä.

Jos haluaa tutustua helmityöaiheisiin kirjoihin, niin luontevinta on varmasti aloittaa kirjoilla Hurmaavat helmityöt (Tiina Karttunen & Riikka Santonen) ja Helmityöt (Robin Bellingham), jotka löytynevät kaikista hyvin varustetuista kirjastoista ja kirjakaupoista. Myös Internetissä on tietysti valtavasti kaikenlaisia helmisivustoja työohjeineen!

Näillä pitäisi varmasti päästä alkuun – ja jos puuhasta innostuu, niin kaikenlaisia työvälineitä ja materiaaleja kertyy koko ajan lisää ja lisää.

Sormenpäihin sattuu…

Vihdoinkin pääsin testailemaan taivutusjigiä…

      

Ja rannekoru makeanvedenhelmistä ja pyöreistä ametisteista, välissä hopeoituja sydänhelmiä:

Ei ole vähään aikaan tullut korupäivityksiä, pahoittelut siitä. Menetimme eilen illalla jo toisen hiiren tällä viikolla, eikä minulla juuri nyt tee mieli tehdä yhtään mitään.

:’(

Lähdin Jannen kanssa Prahaan varustaen itseni Helmimerestä talletetuilla helmikauppojen osoitteilla. Koska osa osoitteista oli ainoastaan kadunnimiä ja numeroita eikä kaupunginosaa ollut mainittu, piti katujen löytämisessä luottaa hyvään onneen. Tutkin Prahan karttaa ja onnistuin kuin onnistuinkin löytämään oikeat kadut.

Helmikauppa Korálek osoitteessa Zlatá Ulicka 25 oli helppo löytää: se sijaitsee Prahan linnan Kultaisella Kujalla. Valitettavasti liike oli mielestäni kyllä suhteellisen kaukana helmikaupasta. Siellä oli kyllä myynnissä helmikoruja, ja tiskillä oli jopa jonkin verran irtohelmiä pusseissa, mutta valikoima oli minusta heikko. Kaikki Kultaisen Kujan kaupat olivat lattiapinta-alaltaan noin postimerkin kokoisia, joten en viitsinyt ruveta penkomaan turisteja vilisevän kaupan helmipusseja sen tarkemmin.

Týnská 7 -osoitteessa sijaitseva pikkiriikkinen kauppa ei myöskään ollut korukauppa, vaan lähinnä kaikenlaisia antiikki- yms. esineitä myyvä liike. Siellä oli joitakin helmikoruja, mutta ei mitään kiinnostavaa. Týnská Ulicka 2:n liike ei puolestaan ollut nimeltään Milos Haken, joskin se ainakin näyteikkunan perusteella vaikutti villin lännen juttuja myyvältä kaupalta. Mitään kiinnostavaa ei ainakaan ikkunan takaa kurkistellen edes näkynyt, joten emme menneet liikkeeseen sisälle lainkaan.

CFA Hobby on kai Tsekin Sinooperi – tai jotain sinne päin – ja ketjun liike löytyy melko vaivattomasti suhteellisen läheltä Vaclavin aukiota osoitteesta Opletalova 22. Paikassa oli kaikenlaista askartelutavaraa, mutta helmiä sangen niukasti. Hobbysta tarttui kuitenkin mukaan tämän kuvan oikean laidan viisi helmipussia. Ne eivät olleet kalliita: pussit maksoivat 30 korunaa kappale, eli noin euron verran.

Edellä mainitut paikat ovat siis niitä, jotka etsin tarkoituksella. Saalis jäi laihaksi, valitettavasti. Olin jotenkin kuvitellut, että koska Tsekin tasavalta on lasihelmien luvattu maa, olisi Prahassakin monia kunnon helmikauppoja. Olin väärässä.

Mutta eipä masennuta! Jos pitää särmikkäistä lasihelmistä, valikoimaa löytyy Prahasta todella runsaasti. Lähestulkoon joka kadulla on jokin matkamuistoja, kristalleja yms. myyvä liike, jossa myydään myös särmikkäistä helmistä tehtyjä helmikaulakoruja ja -rannekoruja. Hinnat vaihtelevat hieman sen mukaan, kuinka ydinkeskustassa on (ydinkeskustassa on tietysti eniten turisteja ja korkeimmat hinnat), mutta yleisesti ottaen helminauhojen hinnat ovat sellaiset, että niitä ilman muuta kannattaa ostaa purkamista varten. Esimerkiksi yhdessä ostamassani nauhassa on noin 280 kristallimetallihelmeä, ja nauhan hinnaksi tuli noin neljä euroa. Suurin osa helmistä oli mielestäni nelimillisiä, mutta myös kolmemillisiä oli lähes joka puodissa. Suurempiakin helmiä oli runsaasti.

Koska olin jotakuinkin luopunut toivosta löytää ensimmäistäkään oikeaa helmikauppaa, ostin aikamoisen kasan helminauhoja ja päätin tyytyä kohtalooni. Minulla kävi kuitenkin uskomaton tuuri: viimeisenä päivänämme Prahassa löysimme ihan sattumalta oikean helmikaupan. Olimme edellisenä iltana ajaneet kyseisen alueen ohi raitiovaunulla, ja Jannen mielestä alueella oli kivannäköisiä kauppoja. Suuntasimme siis sinne seuraavana päivänä uudestaan.

Kävellessämme helteisenä päivänä noilla ostoskaduilla bongasimme helmikauppaa mainostavan kyltin, enkä ollut pysyä nahoissani. Liike oli pieni, mutta pullollaan helmiä. Myyjä kertoi liikkeen olevan pienestä koostaan huolimatta Prahan suurin, mikä ei ollut varsinaisesti yllätys, koska emme olleet mitään muuta liikettä edes nähneet.

StarBeads-liikkeessä olisi voinut käyttää pienen omaisuuden – sen verran ihana helmivalikoima siellä oli. Siemenhelmiä, delicoja, laaja valikoima Swarovskin kristalleja, ja kaikenvärisiä ja -muotoisia muitakin helmiä, työkaluja, koruosia ja muutamia kirjoja… uuh! Kaiken kaikkiaan minulla paloi liikkeessä noin 1500 korunaa eli viitisenkymmentä euroa, mutta siitä ei kaikki mennyt helmiin. Ostin myös crimp-pihdit, eli pihdit, joilla kiinnityshelmet pitäisi saada puristettua kasaan todella nätisti. En ole ehtinyt vielä testata niitä.

Päätän raporttini kivistävien hartioiden vuoksi tähän. Kokosin yhteen pienen kuvapläjäyksen siitä, mitä reissulta tarttui mukaan. Siihen voitte tutustua täällä.

Siltä varalta, että joku on asiaa ihmetellyt: tälle hiljaisuudelle on kyllä selitys. Olimme ensin viikon verran Prahassa ja nyt lomailen Pohjois-Suomessa vielä viikon ajan. Tästä syystä uusia helmitöitä ei ole valmistunut, mutta Prahan-matkalta on kyllä paljon kerrottavaa, mitä helmiin tulee – vaan tämä kaikki saa odottaa siihen asti, että palaan Helsinkiin ja pääsen esimerkiksi ottamaan kuvia helmiostoksistani. Sormet kyllä kaipaavat jo helmien parissa näpertelyä!

Tänään herätyskello herätti jo puoli seitsemältä. Ylösnousu oli todella tuskaisa vaan ei auttanut: kirpputoripöytä oli varattu, joten oli pakko nousta. Saimme vihdoin raahauduttua myymään turhia romppeita, joita on muutostani lähtien ollut tarkoitus viedä kirppikselle.

Pitkä päivä pöydän takana oli hienoinen pettymys. Pääsimme toki eroon monista tarpeettomista tavaroista ja myyntituloja oli hieman yli sata euroa, mutta korujen menekkiin olin tyytymätön. Päätin nimittäin muun tavaran ohella tarjota myyntiin korujani, joita sitten kuitenkin meni vain muutamia… viisi?

Melko moni ihminen hypisteli koruja, mutta jotkut heistä pitivät hintoja kalliina, mikä minusta tuntui kohtuuttomalta – varsinkin kun olisin myynyt korut tavallista halvemmalla. Esimerkiksi tästä korusta pyysin loppujen lopuksi vain 3.50e (vaikka se on ehdottomasti mielestäni enemmän arvoinen, eikä kuva edes tee sille oikeutta) – korua hypistellyt ihminen sanoi “ehkä euro”. Täytyy sanoa, että sillä hetkellä oli tämän “käsityöläisen” vaikea hymyillä kohteliaasti.

Käsityönä tehtyjä koruja EI SAA eurolla. Jos saa, jossain on jotain pahasti pielessä. Hitto soikoon – korun materiaalitkin ovat jo euron verran.

Loppujen lopuksi kieltäydyin tinkimästä hinnoista kovin paljoa. Minä haluaisin uskoa tietäväni työni arvon. Pidän korut mieluummin itse kuin myyn ne ihmiselle, joka ei osaa niitä arvostaa.

Ja tämän vaahtoamisen jälkeen korupuolen päivitysantia: laitoin myyntisivulle juuri äsken ison kasan koruja.

   

Antarctica-korut ovat mielestäni onnistuneet lähes täydellisesti. Olen erityisen tyytyväinen rannekoruun, joka on mielestäni (saa olla eri mieltä…) todella upea. Sen vuoksi se on myös hinnaltaan rannekoruistani kallein – siitä tuli yksinkertaisesti niin nätti, etten raski luopua siitä ihan pilkkahintaan. Se on toisaalta myös materiaaleiltaan kalliimpi kuin monet muut, sillä käyttämäni kalotit ovat muistaakseni peräti Balin hopeaa, ja spacer-helmetkin ovat hopeoituja.

   

Angel ja Pilvilinna ovat sitten ihan samannäköiset korut malliltaan, erona on ainoastaan niissä käytetyt helmet.

   

White Queen on ihan yksinkertainen kaulakoru, mutta todella siro ja kaunis. Valkeiden aitoja helmiä mukailevien lasihelmien välissä on pienet Balin hopeahelmet. Golden Brown taas on.. no, ihan yksinkertainen rannekoru.

Puuh. Siinä päivitystä kerrakseen – vallanhan tässä sormet väsyvät.