Meta

Tällä kertaa lähinnä kuvia ilman sen kummempia löpinöitä.. Paitsi että ensimmäisestä korusta on sanottava jotain – nimittäin se, että jos NERIK-laatikko on kerran saanut jotain nielaistua, sen laatikosta ulos saaminen on työn ja tuskan takana. Piti hiki päässä taistella, että sain laatikon luopumaan tämän ensimmäisen korun hopeaputkista….

Tuhat ja yksi yötä

Eva. Ihania Julialta ostettuja pulleita makeanvedenhelmiä.

Magpie’s precious: Nemo

Ja sitten neljästä eri kivestä (mustat ovat kaikissa mustaa onyxia, kirkkaat kaikissa vuorikristallia) tehdyt Sirius-korut, kun sain hankittua lisää tuota ihanaa ohutta hopeaketjua:

“Turkoosi”möllyköitä

Ihanasti hohtavia labradoriitteja

Akvamariinia kahta sorttia

Sardonyxia

Anu on käyttänyt viime aikoina lasihelmiä ja saanut minutkin taas muistamaan, että lasihelmetkin voivat olla todella kauniita. Tilasinpa siis minäkin itselleni lasihelmiä – jotain, mitä ei tule usein tehtyä!

Ah ja voi – kyllä kannatti! Lasihelmien käyttö oli pitkästä aikaa todella mukavaa vaihtelua. Tuloksena oli monta paria ainakin tekijänsä mielestä kauniita korvakoruja:

Arktista leveyttä

Phoenix (mistä muka löytyisi korukiviä, jotka näyttävät tältä? Kysyn vaan!)

Verenpunainen

Ja tämä viimeinen pari ansaitsee ihan erityismaininnan. Mitä kristalleihin tulee, ohjenuorani on jo pitkään ollut: “Me olemme Swarovskeja, sinun kristallejasi. Älä pidä muita kristalleja.” Nyt tein kuitenkin poikkeuksen ja ostin pieniä vihreäsävyisiä tsekkiläisiä kristallipisaroita… ja ne ovat ihan hengästyttävän kauniita! Ostin niitä kuusi kappaletta, joista neljä käytin. Arvatkaapa, jäävätkö viimeiset kaksi minulle itselleni? KYLLÄ!!! Näille kaunokaisille ei tunnu mikään kuva tekevän oikeutta.

Elokuun alku I

Yleensä minulla ei ole tapana esitellä keskeneräisiä töitä, ja siihen on montakin syytä. Yksi on tietysti se, että jos teen jotain vähänkin omaperäisempää, en halua esitellä sitä keskeneräisenä ja ottaa sitä riskiä, että joku kopioi korumallin ja julkaisee sen ennen minua valmiina. Muutenkin on yleensä mukavinta esitellä ihan viimeistelty työ, jossa näkyy koko sen kauneus.

Tällä kertaa teen kuitenkin poikkeuksen, sillä olen aikaansaannoksestani niin harvinaisen ylpeä. Malli ei ole alun perin minun, vaan se on vanha, mutta toteutus on – ja uskallan kerrankin sanoa näin! – täysin uniikki. Toista täsmälleen samanlaista ei ole kukaan koskaan tehnyt, eikä varmasti tee tämän jälkeenkään.

Keskeneräisenäkin tämä on minusta todellinen mestariteos. Maltan tuskin odottaa, että se on kokonaan valmis!

*KLIK*

Näin syysloman jälkeen olen taas yrittänyt virittäytyä koruiluun. Tuntuu, ettei tällä viikolla ole syntynyt niin paljon uutta kuin olisi pitänyt syntyä, mutta hiljaa hyvä tulee…

Olen purkanut tilaustyöjonoa, mistä tuloksena nämä kaksi korua:

Asiakkaan susirum persoonallisista isoista violeteista makeanvedenhelmistä ja kolmenlaisista pienemmistä helmistä tehty kaulakoru.

Montako rukousnauhaa on kuvassa? Yksi? Ei, vaan kaksi: ensimmäinen koskaan tekemäni ja samoin viimeinen… Lupauduin tekemään tämän tilaustyönä, enkä etukäteen aavistanut, miten isotöinen koru lopulta olisi. Puh. Onneksi se on nyt tehty. Materiaaleiltaan luultavasti kallein tekemäni koru, eikä painossakaan ole moittimista – koru nimittäin painaa noin 65 grammaa!

Purin kaksi vanhempaa korua ja käytin niiden ketjuosat uudelleen. Sain aikaan kaksi korua, jotka molemmat ovat selvästi kauniimpia kuin edeltäjänsä.

Tämä koru sai nimekseen Ensilumi, sillä tuo savukvartsilehti yhdistettynä puhtaanvalkoisiin makeanvedenhelmiin sai minut ajattelemaan sitä, miten uskomattoman valkoista on ensilumi, joka sataa rapaisen ja loskaisen maiseman päälle.

Koralliriutalla-koru puolestaan on tehty ihanista valtamerijaspiksista, joiden värit ja kuviot jaksavat lumota minut kerran toisensa jälkeen.

Syksyn lehdet -korvakoruja tein kolme erilaista paria. Tässä parissa olen käyttänyt 8 mm:n pyöreitä Swarovskin peridot satin -kristalleja.

Fasettihiottuja vuorikristalleja korvakoruissa, jotka muistuttavat minusta jollakin tavalla putoavia vesipisaroita.

Viimeiseksi kuva aarteista, jotka posti toi tiistaina: ihania isoja fasettihiottuja ruusukvartsi- ja savukvartsipisaroita!

Sanonpa ihan rehellisesti: nyt mättää.

Syysloma on ohi, ja vaikka ajatus töistä ei tunnu lainkaan kurjalta, oli taas kerran surkeaa jättää taakse pohjoiset maisemat ja palata pääkaupunkiseudulle. Pidän kyllä kovasti omasta kodistani, mutta silti tänne palaaminen tuntuu joka kerta vaikealta. Olen niin pahuksen kaukana synnyinseudultani. Alakuloa lisää väsymys huonosti nukutun junayön jäljiltä sekä ikävä omaa rakasta miestä, joka on vielä työmatkalla.

Kotona ison postikasan keskellä minua odotti kuitenkin pieni pullea kuori. Harvoin on helmihullu niin alakuloinen, etteivät uudet helmet piristäisi edes vähän. Niinpä tälläkin kertaa elämä alkoi näyttää himpun verran valoisammalta, kun olin tutustunut kuoren sisältöön.

Ihania 30 mm:n posliinijaspiskolikoita. Niistä kuvassa alimpana olevassa on minusta aivan upea Lapin kaamosmaisema, mutta valitettavasti kiven poraussuunta on maiseman kannalta ihan pielessä. Snif.

8 mm:n apatiitteja

Kauniskiiltoisia ja ihastuttavan värisiä 6 mm:n valtamerijaspiksia.

Näiden lisäksi sain nauhan 8 mm:n pyöreitä unikkojaspiksia, mutta se jäi kuvaamatta. Jahka tästä vähän väsymys ja alakulo hellittävät, pääsen kokeilemaan, mitä näistä uusista aarteista syntyy. Ellei sitten jo varovaisesti huuliaan nuoleskeleva NERIK-laatikkoni ahmaise noita posliinijaspiksia ennen sitä…

Syksyn aikataulu näyttää tällä haavaa siltä, että jos helmihullu aikoo pitää jonkinmoista syyslomaa, niin se on syytä pitää nyt eikä niin sanotusti viidestoista päivä. Siispä putiikki ja minä vietämme lomaa 4.-11.9. 2008. Tilauksia otan vastaan normaalisti ja sähköposteihinkin pyrin vastaamaan inhimillisissä aikarajoissa, mutta muuten en aio pistää tikkua ristiin töiden eteen. Sen sijaan haaveilen ehtiväni nauttia syksystä! Tyypillisesti onnistuin kuitenkin hankkimaan itselleni flunssan tähän loman alle, mutta se tuntuisi onneksi olevan neljän päivän jälkeen vähitellen luovuttamassa (*kop kop*).

Mutta sitä ennen näytille pari uutta juttua.

Näistä granaateista piti tulla jotain ihan muuta. Alkuperäinen suunnitelma meni kuitenkin pahasti mönkään, minkä jälkeen minulla oli N kappaletta granaatteja valmiiksi korupiikkeihin kierrettynä. Ei tullut takkia, tuli liivi. Eikä oikeastaan liiviäkään vaan se kuuluisa tuluskukkaro. Mutta patinoituna nämä kaunokaiset sopivat hyvin yhteen äidilleni päätyneen Magdalena Borejkolta apinoidun riipuksen kanssa, joten ne matkaavat pohjoiseen helmihullun äidille.

Vihreä versio joskus ajat sitten tekemästäni Souvenirs from China -rannekorusta. Sikäli työläs kaveri, että piti tilata erikseen yhdestä paikasta onyx-siruja ja toisesta tuo kolikko. Tilaustyö.

Ihanan värikäs kaulakoru makeanvedenhelmistä, hopeasta, vuorikristalleista ja Balin hopeasta. Tämä piristäisi taatusti harmaintakin päivää! Nyt nämä suloiset pienet värikkäät makeanvedenhelmet ovat loppu, finito, joten tästä sekoituksesta ei enää uusia koruja tule.