Gah. Koko Helmetti on ihan sekaisin. Pahoittelut :(
Palvelimen ylläpito on vapunvietossa, aviomies Monacossa, kakkosnimipalvelimesta vastaava Liettuassa. Ajoitus hyvä kymmenen.
Helmetti muutti tänään toiselle palvelimelle, ja tämän muuton vuoksi nimipalvelimien kanssa on vielä jotakin häikkää. En pysty laittamaan uusia koruja myyntiin, sillä kuvatiedostot eivät näy. Mutinaa. Rakas mieheni tulee työmatkalta kotiin vasta ylihuomenna, joten siihen asti pitää vain kärsiä ja odottaa – kauppaan ei ole siis odotettavissa mitään uutta ennen sitä, ellei ihmeitä tapahdu.
Täällä koruja voi onneksi kuitenkin esitellä! Eilisen ja tämän päivän aikana on valmistunut parin tilaustyön lisäksi korvakoruja:
Kokeilin ensimmäistä kertaa tuollaista kaksoiskierrettä, jota näkee varsinkin amerikkalaisten koruissa paljon. Korvarenkaista tuli ihan sievät, joskin tuollaisten renkaiden tekeminen on minusta aina jotenkin sietämättömän hankalaa. Renkaista ei millään meinaa tulla kauniin pyöreät tai samankokoiset, tai sitten ne ovat jotenki löpsylöperöt eivätkä riittävän napakat.. tai.. tai.. ARGH!
Loput korvakorut ovatkin sitten ihan peruskauraa, mutta mukavia pieniä töitä:
Mokka
Atlantis
Ylipapitar
Taivaan rajat
Tällaista tänään. Nyt tämä työmatkaleski taitaa sohvaperunoitua – television ääressä on nimittäin ihan mukavaa punoa tilaustyöketjuja!
Aina joskus koruista tulee juuri sellaisia kuin niitä tehdessään hartaasti toivoo. Jeriko onnistui lähestulkoon täydellisesti suunnitelman mukaan – olkoonkin, etten varmaan ikinä onnistu tekemään oikeasti Kauniita lukkoja käsin.
Isorenkaista hopeaketjua (jota säästelin pitkään ja hartaasti!), iso viistehiottu green line jasper -kivi, 10 mm:n pyöreä musta onyx, useampaa hopealankaa, satunnaisia vasarannapautuksia, rikkimaksaa, rummutusta… ja valmista tuli.
Jeriko
Tuo iso kiviläpyskä on todella kaunis kuvioiltaan. Se näyttää siltä, kuin kohti vyöryisi valtavia vihreän savun sekaisia myrskypilviä. Oih.
Jerikon lisäksi viime päivinä on syntynyt liuta Working woman -kaulakoruja. Olen käyttänyt urakalla pois niitä jämiä, joita jää, kun kokonaisesta makeanvedenhelminauhasta otetaan ensin muihin tarkoituksiin 80 %. Hermostuin siihen, että nauhanloppuja oli joka puolella: kymmenen helmeä tätä väriä, yhdeksän tuota väriä… Yritin parhaani mukaan saada nauhanlopuista tehtyä kauniita sekoituksia, ja kyllähän tuloksena sitten olikin muutamia suht sieviä kaulakoruja.
Working woman: tango
Swarovskin vitrail light -sydämet ovat niin uskomattoman bling blingit, ettei niihin oikein osaa edes yhdistää mitään, ettei lopputulos ole vallan sokaiseva. Siispä keksin pujottaa sydämet ihan tavallisiin ohuisiin korvarenkaisiin:
Vain sinä
Helähdys-korvakorut on tehty hopearenkaista ja Balin rondelleista. Ne ovat ihanan keveät ja sievät, mutta kuva ei valitettavasti tee niille oikeutta:
Helähdys II
Seuraavaksi helmihullu yrittää urheasti jatkaa taisteluaan Kukonaskel-ketjun parissa. Väittäisinpä, että ketjua tulee tässä tehtyä kahdesti: ensimmäisen ja viimeisen kerran…
Lapsella on yleensä selkeä käsitys siitä, mikä hänestä tulee isona. Samoin helmet usein ostovaiheessa muotoutuvat mielikuvissa toinen toistaan upeammiksi koruiksi. Kun päästään teini-ikään ja vähän myöhemmin varhaisaikuisuuteen, ei enää olekaan yhtään selvää, mikä se tuleva toiveammatti onkaan. Kotiin saapuneet helmet hautautuvat laatikostojen kätköihin ja kieltäytyvät supisemasta.
Vaan kun nuoret helmet kasvavat aikuisiksi ja lopultakin ymmärtävät ilmaista, mitä heistä tulee isona, on lopputulos usein ihastuttava! Pitkään hiljaa laatikossaan möllöttäneet bambuakaatit suvaitsivat vihdoin valita itselleen muutamia ystäviä ja siirtyä kaulakoruun:
Illan viimeinen valssi
Tämänkertaiset rannekorut edustavat puolestaan ääripäitä: toinen on runsaampi ja koristeellisempi, toinen hyvin pelkistetty.
Rajattoman reunamailla
Puut yksin metsässään
Eilen tein useita pareja korvakoruja eräänlaisena NERIK-kuntoutuksena. Balin hopea jää vieläkin liian helposti käyttämättä kaikessa ihanuudessaan. Tuntuu, ettei niitä jumalaisen kauniita helmiä kerta kaikkiaan VOI käyttää – sittenhän minulla ei enää olisi niitä! (Ai miten niin saa lisää kaupasta…?)
Alla avaruuden (Balin hopeahelmien kaverina kyaniittimarkiisit)
Kirkkaat vedet (Balin hopeaa ja fasettihiotut vuorikristallit)
Hopeapeili
Urheutta ja tarmoa puhkuen tein tänään koko huhtikuun kirjanpidon numerot silmissä vilisten. Nyt on hyvä aloittaa viikonloppu!
Helmien osto on nykyään jo sen verran rutiinia, etteivät kaikki saapuvat lähetykset aiheuta enää harakkakohtauksia. Osaan jo katsella uusia aarteitani sangen rauhallisesti ilman sen kummempaa pihinää tai kiljahtelua.
Tämänpäiväiset aarteet olivat poikkeus. Niitä piti hypistellä melkein sormet täristen ja kuola suupielistä valuen…
Olen jo pitkään harmitellut, kun en omista fasettihiottuja vuorikristalleja. Ei ole aiemmin tullut tilattua. Nyt korjasin tämän puutteen kertaheitolla:
Siinä niitä nyt on – pienimmät ovat 6×4 mm:n rondelleja, suurimmat pyöreät kymmenmillisiä. Takimmaisen nauhan kukkasista piti heti väkertää korvakorut:
Tänään valmistui myös vihertävänsininen pari aiemmalle Lempi-korulle. Tämä sai nimekseen Kaiho:
Tänään pääsin kokeilemaan jotain uutta. Papella ja Pialla olen nähnyt koruissa ihan ohutta hopeaketjua, johon voi pujottaa helmiä. Olen jo pitkään halunnut kokeilla tuota kyseistä ketjua ja nyt vihdoin ja viimein sain aikaiseksi hankkia sitä. Yhdistelemällä hopeaketjua, makeanvedenhelmiä, fasettihiottuja black swan -kiviä ja kaiverrettuja vuorikristalleja syntyi Kuuramarja:
Tuli todettua, että vaikka tuosta ohuesta hopeaketjusta saa tehtyä tosi kivoja koruja (tai ainakin itse tykästyin Kuuramarjaan.. köh, köh), se syö ihan hillittömän määrän kiinnityshelmiä. Kuuramarjaan on käytetty peräti 60 kiinnityshelmeä, mikä ei ole ihan vähän, kun keskivertokoru nielee niitä peräti kaksi.
Lempi on sitten taas herkkää ja kaunista peruspujottelua: ihania makeanvedenhelmiä, pieniä hopeahelmiä ja liquid silver -hopeaputkia… keskellä Karen Hill Tribe -hopeinen sydän.
Pienestä hopeaketjusta ja 6 mm:n helmistä syntyi monta paria Trio-korvakoruja. Kun vauhtiin pääsin, tein monia eri värivaihtoehtoja – osassa käytin Swarovskin helmiä ja lopuissa korukiviä.
Biotiitteja olen hautonut NERIK-laatikossa pitkän aikaa, mutta nyt otin ne vihdoin esiin. Niistä syntyi hopeahelmien ja Balin hopean kera tämä rannekoru, jonka keskikohtaa koristaa ihana Karen Hill Tribe -hopeinen ruusunnuppu:
Kivet eivät tietenkään suostuneet esittelemään välkettään valokuvassa, mutta varsinkin lukon vieressä oleva kivi hohtaa aivan upeasti luonnossa (minkä kuvan perusteella voi ehkä aavistellakin, sen verran sitä näkyy kuvassa…).
Inspiraatio on ollut jonkin aikaa enimmäkseen hukassa, ja tuntuu siltä kuin tekisin pelkkää peruskauraa. Tällaisina hetkinä pitääkin muistella onnistumisia (kuten tuo aiemmin esitelty Merlin-riipus) ja lohduttautua myös sillä, että peruskaurakin on yleensä kaunista ja voi onnistua todella hienosti (kuten mielestäni tuo biotiittirannekoru).
Yritän yhä päästä sinuiksi hopealevyn kanssa. Harjoitusten lomassa syntyivät taas jotain uutta. Tuulen lailla vapaa -korussa on värikkäitä makeanvedenhelmiä, liquid silver -hopeaputkia (joita ostin varmaan jo pari vuotta sitten, mutta en ole osannut käyttää mihinkään) ja itse tehty hopealaatta, jossa on teksti FREE.
Merlin-riipuksesta olen ihan uskomattoman ylpeä, vaikka se ei mitenkään monimutkainen olekaan. Isohko huolella hiottu pyöreäkulmainen hopealevyn pala on kuvioitu vasaralla ja kiillotettu sen jälkeen. Levyn päällä on tarkkaan valittu fasettihiottu labradoriitti, jossa on uskomattoman kaunis välke. Kun koru on kaulassa, kivi helähtelee mukavasti levyä vasten. Rakastan tätä riipusta!
Korkkasin vihdoin urheasti kuukausia sitten ostamani kyaniittinauhan. Nauha oli suht kallis, vaikka helmet eivät ole erityisen virheettömiä (“Melko kallista!” “Kyaniitti on.”) – kauniita ne onneksi ovat pienistä virheistään huolimatta. Yksitoista pientä kyaniittipalleroa pääsi ranneketjuksi Balin kirkkaiden hopeahelmien kera:
Syvä kuin meri
Kun nyt kerran urheaksi heittäydyin, käytin myös Thuja Designista ostamani kaksi isoa pyöreää kyaniittia (kivien vihreys kyllä hämää kovasti, mutta niissä on kyllä kyaniittimaista hohdetta, joten eivätköhän ne sitä ole!) ja tein korvakorut:
Mahdoton planeetta
Nuo korvakorujen kivet ovat aivan upeat, vaikka niissäkin on pieniä pintavirheitä. Sydäntä kirvelee luopua moisista ihanuuksista.
Tänään syntyi myös siro kaulakoru Botswanan akaateista ja Swarovskin helmistä. Toisen “hännän” pituutta saa kivasti säädettyä lukon kiinnityskohtaa vaihtamalla:
Henkäys
Viime päivinä kaulakorut ovat syntyneet kuin itsestään. Keväinen auringonpaiste ilmeisesti innostaa koruiluun.
Viileän raikas Athena syntyi amatsoniittisiruista, “lumijadesta” (mitä sitten onkin) ja hopeasta. Sain vihdoinkin myös käytettyä yhden ajat sitten ostamistani isoista mustakuvioisista amatsoniittiriipuksista!
Tsaarin morsiameen en millään löytänyt mieleistäni riipusta, joten päädyin lopulta juottamaan sellaisen itse. Muistaakseni ainakin Ninde ja Raija ovat menestyksekkäästi juottaneet tällaisia Hill Tribe -tyyppisiä riipuksia ennen minua. Materiaalikuluiltaan tällainen riipus on ilman muuta halvempaa tehdä itse kuin ostaa, mutta jos laskee työlleen hintaa, niin kannattaa ihan suosiolla kantaa rahansa Thaimaan nettikauppoihin…
Ostin joskus ajat sitten muutamia sydänriipuksia, joissa lukee jotain. Yhtäkään niistä riipuksista en ole tähän mennessä saanut käytettyä, joten eilen piti vihdoin yrittää. Makeanvedenhelmiä, Swarovskin helmiä, hopeaa – yksinkertaisella reseptillä syntyi Pieniä ihmeitä:
