Koruvaijereita on myynnissä jos jonkinlaisia, kuten useimmat helmihöyrähtäneet ovat varmasti ehtineet havaita. Säikeiden määrä vaihtelee, vaijerin paksuus vaihtelee ja ennen kaikkea hinta ja laatu vaihtelevat. Kun on kyse koruvaijereista, yksi on varmaa: halpa ei ole hyvää.
Koska helmihullulla ei ole [helmien lisäksi muuta] elämää, hän uhrasi tunnin tieteelle ja pisti erilaiset vaijerit testimielessä riviin vertailtavaksi. Tyylikkäät osallistujamme marssivat nyt esiteltäväksi:
1. Beadalon, Gold Color. 7 säiettä, paksuus 0,46 mm.
2. Soft Flex, Fine. 21 säiettä, paksuus 0,36 mm.
3. Beadalon, Silver Plated. 49 säiettä, paksuus 0,46 mm.
4. Soft Flex, Medium. 49 säiettä, paksuus 0,48 mm.
5. Tiger Tail Jewelry Wire. Ostettu Hobby Pointista, ei tarkempia tietoja. Paksuus työntömitalla katsottuna 0,35-0,4 mm.
6. Accu-flex, .925 sterling silver. 7 säiettä, paksuus 0,36 mm.
Jokaista on kolmen sentin pätkä.
Mitä laadukkaampaa vaijeri on, sitä hankalampaa siihen on saada aikaan rumia taitoksia – siis ainakin tämän helmihullun mielestä. Siispä ensimmäiseksi taitoin vaijerinpätkät lempeästi kahtia niin, että pätkien päät koskettivat toisiaan. Tulos:
Vaijereissa 1 ja 5 näkyy selkeät, jyrkähköt taitokset. 2 ja 3 eivät juuri olleet moksiskaan, 4 ja 6 ovat kaarella, mutta selvää taitosta ei näy.
Seuraavaksi taitoin vaijerinpätkiä ihan kunnolla siten, että ne olivat koko matkaltaan kaksin kerroin. Soft Flexit vastustivat taittoa ehkä kaikkein selkeimmin ja olivat niin kimmoisia (ja liukkaita), että niitä oli vaikea saada kunnolla kahtia. Myös hopeanvärinen Beadalon oli kimmoisaa. Tulos:
Yksikään vaijeri ei siis – kuten kuvasta näkyy – kestänyt voimakasta taittamista ilman selviä jälkiä. Suorastaan surullisen näköisiksi muuttuivat 1, 5 ja 6, mutta taitokset näkyvät kaikissa. 2, 3, ja 4 ovat sen verran kimmoisampia, että vaijeri pyrki palautumaan takaisin suoraksi taittamisesta huolimatta.
Viimeiseksi yritin suoristaa syntyneet taitokset vetämällä vaijeria useita kertoja sormien välissä. Taitokset jäivät näkyviin kaikissa vaijereissa, mutta selvimmin avun ulottumattomissa olivat vaijerit 5 ja 6.
Vertailu osoittaa siis selkeästi sen, mikä oli jo ennestään tiedossa: mitä enemmän säikeitä, sitä laadukkaampi vaijeri. Ehdokas numero 5 oli ominaisuuksiltaan suhteellisen kelvotonta, sillä se ei ole edes kaunista. Kaikkia muita voisin itse kuvitella käyttäväni koruissani, mutta ainakin vaijereita 1 ja 6 käyttäessäni luultavasti erikseen neuvoisin korun ostajaa säilyttämään korua mahdollisimman pyöreänä. Seuraavan kerran kullanväristä vaijeria tarvitessani ajattelin kyllä hankkia sellaista, jossa säikeiden määrä on korkeampi.
Moni on kaipaillut hopeoitua Soft Flexiä, jota ei ole Suomesta saanut pitkiin aikoihin. Ostin kyseistä vaijeria joskus muinoin ja käytin sitä useammassakin korussa, mutta en muista enää, minkä paksuista vaijeri oli tai montako säiettä siinä oli. On kuitenkin sanottava, että jos korussa jää paljon vaijeria näkyviin, käyttäisin luultavasti mieluummin tämän vertailun hopeanvärisiä vaijereita kuin sitä hopeoitua Soft Flexiä, mitä minulla aiemmin oli.
Käyttämäni hopeoidun Soft Flexin ongelma oli nimittäin napakkuuden puute: vaijeri oli niin ohutta ja letkeän taipuisaa, ettei se minusta asettunut riittävän kauniisti ja pyöreästi kaulalle, jos koru oli kovin kevyt. Tämä ongelma tietysti poistuisi, kun valitsisi paksumpaa vastaavaa Soft Flexiä. Jossittelu on kuitenkin melko turhaa, koska hopeoitua Soft Flexiä ei oikein tahdo mistään löytyä.
Jos korussa on koko matkalla helmiä, ei mahdollisia taitoksia minusta kannata kauheasti murehtia, sillä sellaista korua ei pysty taittamaan niin jyrkästi, että saisi aikaan kohtuutonta vahinkoa. Vaijerin valintaan kannattaakin kiinnittää eniten huomiota silloin, kun vaijeria jää korussa enemmänkin näkyviin.
