Meta

Kun nyt ei ole mitään muutakaan tekemistä juuri tällä sekunnilla, esittelen pikaisesti pari valmistunutta tilaustyötä:

Ensimmäinen crazy lace agate -kaulakoru poiki tilauksen toisesta. Tällä kertaa vain pyöreitä kiviä, koska palkkihelmiä ei riittänyt.

Aiemmin tilaustyönä tekemälleni amatsoniittirannekorulle kaivattiin kaveriksi riipusta, joten helmihullu ryhtyi tuumasta toimeen. Lopputulos kuulosti miellyttävän tulevaa omistajaa kovasti, eikä tuo koru tekijänsä silmissäkään yhtään hassummalta näytä.

“Yksinkertainen on kaunista.” Se, joka keksi tuon sanonnan, oli varmaan tehnyt samanlaisia korvakoruja kuin minä eilen. Uskaltauduin vihdoin ja viimein testaamaan wigjig.comin korkkiruuvikorvakoruja ja olen rakastunut.

Korut eivät olleet kovin vaikeat tehdä (vaikeinta on saada aikaan kaksi samanlaista spiraalia, tosin toistensa peilikuvia), ja ne saattavat näyttääkin todella vaatimattomilta, mutta oih – ne ovat todella sievät! Väitteeni tueksi kerron, että yhdet korvakoruista menivät heti kaupaksi alakertaan (mistä syystä kyseisestä parista ei ole tarjolla päivänvalossa otettua kuvaa kuten kahdesta muusta parista).

Ruusukvartseja ja Balin hopeaa

Alexandrite-sävyiset Swarovskin kuutiot* ja Balin hopeaa

Gold filled -lankaa ja valkeat helmet

—
* Miksi nuo kuutiot muuten ovat niin hävyttömän hintaisia? Nehän ovat selkeästi yksinkertaisemman muotoisia kuin kaksoiskartiot, mutta hinta on viisinkertainen!?!?!?!

Sanovat, notta sokea kanakin löytää joskus jyvän. Mitä tulee korujen kuvaamiseen, tänään tämä kananen löysi kokonaisen pussillisen jyviä – niin tyytyväinen olen tähän kuvaan (sen pienestä rakeisuudesta huolimatta):

Joku kysyi minulta joskus, miten saan tehtyä juuri oikean kokoisen sormuksen, kun teen sormusta tilaustyönä. “Tuurilla”, vastasin. Joskus sitä tuuria ei sitten olekaan: tässä päivänä muutamana jouduin yrittämään neljä kertaa, ennen kuin syntyi toivotun kokoinen sormus. Kuvassa yksi niistä kolmesta ylimääräisestä.

Nyt on vihdoin näyttää enemmänkin kuvia, sillä kamera suostui marisematta yhteistyöhön. Kuvasatoa viime päiviltä:

Korvakorut monivärisestä turmaliinista ja hopeaketjusta

Parempi kuva jo jokin aika sitten tekemistäni savukvartsikorvakoruista – edellinen kuva ei tehnyt koruille lainkaan oikeutta.

Kokeiluluontoiset korvakorut labradoriitista ja pikkiriikkisistä Karen Hill Tribe -hopeahelmistä. Lopputulos on sievä mutta ei teknisesti täydellinen…

Sammalakaatteja ja Balin hopeaa. Korupiikeillä ja minulla oli hieman erimielisyyksiä, kuten surkeista kierteisistä silmukoista voi päätellä. Kokonaisuutena korut ovat onneksi todella sievät.

Vastaavat korvakorut mutta kivinä tällä kertaa ametisteja. Korupiikeille on pidetty mitä melkoisin kurinpalautus, minkä ansiosta silmukatkin onnistuivat paremmin.

Hassut ja kevyet korvakorut, jotka sopivat hyvin ihan arkikäyttöön. Vasaroitua hopealankaa ja Alexandrite-sävyisiä Swarovskin kristalleja.

Ainakin tekijänsä mielestä todella kaunis kaulakoru, jossa on käytetty hopealankaa ja ihanan kuvioisia pitsiakaatteja (crazy lace agate). Palkit HelmiQ:sta, pyöreät kivet FireMountain Gemsiltä.

Tutkin Ullan kristallivalikoimaa. Kauhistuin omaa hamsteritaipumustani, kun tajusin, että minulla on melkein kaikkia valikoiman värisävyjä. Niitä on 72 erilaista (kaksoiskartioissa), ja minulta puuttuu niistä vain yhdeksän.

72 – 9 = 63.

Mutta kun perusvärien lisäksi minulla on myös eri tavoin pintakäsiteltyjä kristalleja.
Yhdeksää sorttia.

63 + 9 = 72.

Pöyristys. Olen ihan käsittämätön hamsteri.

Kun eilen yritin kuvailla uusimpia korujani, alkoi kamera valittaa akun olevan melkein tyhjä. Etsin laturin ja tökkäsin laitteen seinään. Muutamaa tuntia myöhemmin havaitsin, ettei latauksen merkkivalo enää pala ollenkaan (sen pitäisi ensin vilkkua punaisena ja myöhemmin vihreänä). Kytkin laturin uudestaan. Ei tapahtunut mitään. Irrotin lopulta kameran laturista ja ajattelin toiveikkaana, että ehkäpä akku onkin jo täynnä.

Äsken jatkoin eilen aloittamaani kuvausta. Kaksi kuvaa otettuani alkoi kamera taas urputtaa, että akku on melkein tyhjä. “#¤@£$]#! Ei kun taas laturi seinään. Nyt merkkivalo sentään vilkkuu.

Nokkelina ihmisinä te, rakkaat lukijat, varmaankin ymmärrätte, mitä tällä johdannolla haluan sanoa. Aivan, tiedossa ei ole uusia kuvia.

Paitsi yksi!

Kuvan kaunokainen on tilaustyönä tehty koru, joka on materiaaleiltaan luultavasti kallein tekemäni rannekoru (mikä on pitkälti noiden Balin helmien ja korun salpalukon syytä / ansiota). Vaan eipä hätää, ostaja maksoi nikottelematta sen, mitä pyysinkin – koru meni onneksi sellaiselle taholle, joka ei oletakaan saavansa käsityötä melkein ilmaiseksi.

Korussa on käytetty FireMountain Gemsiltä ostamiani sangen sieviä amatsoniitti…mukuloita*, valkeita makeanvedenhelmiä, Pacific opal -sävyisiä Swarovskin kristalleja, pyöreitä pieniä hopeahelmiä ja Balin hopeaa. Koruvaijeri on keskipaksua SoftFlexiä, joka ohuen jälkeen tuntui suurin piirtein hamppuköyden paksuiselta.

—
* hei, keksi itse parempi vastine sanalle pebble!

Helmihullu on tänään hyvin kiireinen, joten tässä vain ihan pikimmiten pieni kuvapläjäys – lähinnä rannekoruja tällä kertaa:

Makeanvedenhelmiä ja pieniä pyöreitä hopeahelmiä. Soma kuin sika pienenä.

Kalkkiturkooseja, Balin hopeaa, Karen Hill Tribe -hopeaa ja tavallisia pyöreitä hopeahelmiä.

Ihania kermanvaaleita ja kahvinruskeita helmiäistabletteja… tykästyin kovasti!

Kaulakoru, josta en luovu. Minun, minun, MINUN! Harvoin tulee korua tehdessä yhtä selkeä ihastus kuin tällä kertaa – ja tietenkään tuota helmisekoitusta ei ole ollut myynnissä kertaakaan sen jälkeen, kun nuo helmet ostin. Möks.

Ennen kuin kaikki lukijat huokaavat kyllästyneesti, lupaan, että minulla on tällä kertaa muutakin kuin sormuksia näytettävänä! Ensin kuitenkin se pakkopulla – eli ne sormukset. Pitäähän minun toki harjoitella sormusten tekoa tuolla gold filled -langalla…

Spiraalisormus

Swarovskin helmi – ja tällä kertaa useampia kierroksia helmen ympäri

Kaunis särmikäs karneoli Maarian korupajasta

Sormusten lisäksi on valmistunut parikin kaulakorua, joihin molempiin olen todella tyytyväinen! Ensimmäisessä on käytetty hopealankaa ja GirlsFeverin akaatteja / jaspiksia. Pitkää kaulakorua voi joko käyttää sellaisenaan tai sen voi jakaa lyhyeksi kaulakoruksi ja rannekoruksi. Kätevää.

Tämän Colour play -kivikaulakorun kuvaaminen osoittautui hankalaksi, joten kuva ei ole paras mahdollinen. Pahoittelut!

Toinen kaulakoru, joka sai nimekseen The Autumn Song, on tehty ruskametsän värisistä makeanvedenhelmistä ja Karen Hill Tribe -hopealehdestä. Makeanvedenhelmien välissä on vihreän ja ruskean sävyisiä delicoja:

Viimeiseksi vielä rannekoru, jossa on vaaleanvihreitä turkoosihelmiä (oletettavasti kalkkiturkoosia?), makeanvedenhelmiä, hopeaa ja optista kuitulasia. Tämä koru oli sikäli hyvä harjoitus, että käytin kerrankin sellaisia värejä (lähinnä tuo lime!), joita en itse osaisi kuvitellakaan käyttäväni ylläni.

Tässä on nyt se edellisessä merkinnässä mainitsemani sormus, jonka kuvaaminen vaati päivänvaloa. Sen kivi on todella kaunis ja tuo mieleeni linnunmunan:

Sain tällä viikolla käsiini pehmeää 14K Gold Filled -lankaa, joten tässä ensimmäinen 14KGF-sormukseni:

Tuon langan käsittely tuntuu vielä tässä vaiheessa hieman hankalalta, sillä se vaikuttaa jotenkin selkeästi lötkömmältä kuin vastaava pehmeä hopealanka. Pelkään myös turmelevani sen pihdeillä tai muuten haaskaavani sitä – se kun on noin puolitoista kertaa sterlinghopean hintaista! Gold Filled -lanka on kyllä mahdottoman kaunista, joten pitänee pikku hiljaa opetella käyttämään sitä.

Tänään oli tyypillinen maanantai: tuntui, ettei mikään huvita. Pakotin kuitenkin itseni kuvaamaan viime päivinä valmistuneita koruja, että olisi edes jotain näytettävää. Sain tehtyä myös yhden sievän Eni Okenin nest bezel -sormuksen, mutta siitä ei ole vielä kuvaa – sen sormuksen kuvaaminen nimittäin ehdottomasti vaatii päivänvaloa, jotta kivi pääsee oikeuksiinsa.

Tilaustyönä tehty kaulakoru – tosin ei Suerte, vaikka ehkä siltä näyttääkin. Tämä koru on nimittäin vain 50 cm, joten sitä voi käyttää vain yksinkertaisena. En vielä tiedä, kelpaako koru sitä kyselleelle ostajalle.

Näistä ametistikorvakoruista tuli todella sievät, vaikka ne ovatkin hyvin yksinkertaiset: 6 mm:n tumma ametisti ja valmis tähtikuvioinen hopeaelementti.

Yläosastaan poratut pisarat olivat pitkään minulle loputtoman turhautumisen aiheuttajia, joten on ihanaa vihdoin osata tehdä niistä jotain kaunista… Näissä korvakoruissa on Ullalta ostetut amatsoniittipisarat.

Lopuksi muutamia sormuksia:

Sesame jasper

Ruusukvartsia (pahus, onpa rakeinen kuva)

Fancy jasper

Toinen kuva eilisestä sormuksesta, jonka kiven kauneuden edellinen kuva suorastaan teurasti.