Hopealevyn työstäminen on minusta ollut aina melko työlästä. Leikkaa, hio, hio lisää, kiillota, huomaa että pitääkin hioa lisää, kiillota uudestaan… Senpä vuoksi hopealevyvarastoni eivät ole kovin nopeasti kuluneet – olen ainoastaan tyytynyt haaveilemaan koruista, joissa käyttäisin levyäkin.
Harjoitushan se on, joka sen metsurin tekee. Koska posti oli tuonut minulle tuliterät rei’ityspihdit, piti tietysti tehdä hopealevystä jotain rei’itettävää. Aiemmin väänneltyjä sydämiä on vielä jäljellä N kappaletta, joten päätin kokeilla tehdä riipuksia hopealevystä ja sydämistä (toki vain huomatakseni, että Papekin oli sellaisen jo ehtinyt tehdä… Ei taas mitään uutta auringon alla, tai pikemminkin meikäläisen pään sisällä!).
Vaikken koskaan aiemmin ollut tainnut juottaa mitään kiinni hopealevyyn, riipukset onnistuivat yhtä lukuunottamatta. Uskomatonta sinänsä. Tämän onnistumisen voimin jaksaa taas vähän aikaa pestä pikkuista kakkapyllyä!
Arvatkaas, minkä muotoiseksi opin vääntelemään juotettuja renkaita? (Kiitos avusta, Kati!)
Saatte pari vihjettä…
Ja kas, heti toinen merkintä perään! Jo useampia viikkoja sitten solmin kokeeksi muutamia macrame-rannekoruja. Niiden tekeminen on mahdottoman mukavaa, mutta en viitsinyt tehdä niitä kolmea enempää ainakaan ensi alkuun, koska en yhtään osaa arvella, olisiko sellaisille koruille ylipäänsä kysyntää. Itse voisin hyvin kuvitella niitä käyttäväni, mutta minun korumakuni on huomattavasti arkisempi ja pelkistetympi kuin monien muiden. Mene ja tiedä.
Joka tapauksessa – tällaisiakin olen siis tehnyt:
Brontsiittia, säröakaattia ja …olikohan afrikkalaista turkoosia? Pöydälläni ajelehtii noin kaksi tusinaa kivinauhaa, joiden nimet olen ehtinyt jo autuaasti unohtaa. Tarttis tehdä jotain. Yhdessä koruista ei vielä ole lukkoa, kuten kuvasta näkyy. Vähän kerrallaan, vähän kerrallaan…
Pää on täynnä koruideoita ja into on valtava, mutta AIKAA ei ole. Ei sitten kerta kaikkiaan. Pitäisiköhän lopettaa nukkuminen?
Pitkästä aikaa pääsin tarttumaan helmiin ja työkaluihin. Ja olin peräti niin aikaansaava, että tein myös juotostöitä! Sahasin ison kasan isoja renkaita 0,8 mm:n hopealangasta ja juotin ne umpeen – osan käytin 3-5 renkaan ketjunpätkiin. Lopuksi venytin renkaat ovaaleiksi. Ketjunpätkistä, yksittäisistä ovaaleista ja kivihelmistä syntyi kolme samanlaista mutta eri pituista kaulakorua, joista kaksi on tässä masentavan epäonnistuneessa valokuvassa.*
Korujen valmistuminen vei päiväkausia, kun niitä ehti tehdä vain vähän aikaa kerrallaan ja kun juottaminen, hapottaminen jne. veivät tietysti oman aikansa… mutta olen kovin tyytyväinen! Korut ovat luonnossa huomattavasti kauniimmat kuin kuvassa. Kivinä on käytetty fasettihiottua mustaa onyxia, violettia jaspista, violettia kalsedonia ja fasettihiottuja ametisteja.
Äitiysloman loppuminen lähitulevaisuudessa aiheuttaa nyt jo jonkin verran stressiä, sillä en ole ehtinyt tehdä koruja läheskään niin paljon kuin olisin toivonut tähän mennessä ehtiväni, ja olisi toki kivaa saada koottua jonkinlaista varastoa verkkokaupan uudelleenavaamista varten. No, onhan tässä onneksi vielä useita viikkoja aikaa..!
—
* On ihan riittävän hankalaa saada nipistettyä itselleen koruiluaikaa, saati sitten että ehtisi vielä jossain vaiheessa kuvata korut…