Äidin mussukka viihtyy tällä hetkellä lattialla lelujen parissa, joten ehtinen pikaisesti esitellä pari uusinta korua! Sunnuntaina järjestyi taas äidille koruiluaikaa, kun ihana mieheni vei pojanpalleron vaunulenkille.
Ostin iät ja ajat sitten nauhan 14 mm:n pyöreitä “tuliakaatteja” – säröakaattiahan nuo oikeasti ovat, mutta nimestä viis, kun ovat varsinaisia kaunottaria joka tapauksessa. Vasta nyt sain aikaiseksi korkata nauhan ja ottaa siitä muutaman helmen käyttöön, tuloksena tämä rannekoru:
Toisessa rannekorussa yhdistin kiiltävää hopeaa ja mattapintaista mustaa onyxia. Tulos on mielestäni kaunis konstailemattomalla tavalla :) Hopearenkaat toimivat kivasti välihelminä, joskin ensin piti testailla erilaisia rengaskokoja, että löysi parhaiten toimivan.
Nyt pitänee hopusti toimittaa siipan viskipullo takaisin kokoelman jatkoksi, ennen kuin sen katoaminen huomataan!
Sain taas nipistettyä itselleni hieman koruiluaikaa lähettämällä miehen ja vauvan ulos lenkille. Tuloksena oli tämä siro kaulakoru ohuesta hopeaketjusta, pikkiriikkisistä fasettihiotuista granaateista, Swarovskin helmistä ja hopeasta.
Viime päivinä on tehnyt hurjasti mieli päästä ihan vain hipelöimään helmiä. Haluaisin tutkia varastojani: ihastella, hypistellä, lajitella ja ihan vain ihmetellä kaikkia ihania korukiviä, jotka piilottelevat lokeroissaan. Hulluutta se on tämäkin :D
Tässä on vielä kuva rakkaimmasta helmestäni kylvyn jälkeen sammakkopyyhkeessään. Ikää pojalla oli kuvanottopäivänä (kolme päivää sitten) tasan 11 viikkoa:
Ai miten niin on ollut ruoka-aikaan kotona…? :D
Melkein kolmen kuukauden tauon jälkeen tartuin vihdoin taas pihteihin, helmiin ja hopeaan. Rakas mieheni pakkasi pikkuisen vaunuihin ja lähti lenkille, ja minä sain jäädä kotiin helmipöydän ääreen. Jei!
Oli huojentavaa huomata, että hopealanka yhä totteli näitä kätösiä, jotka ovat viime aikoina lähinnä vaihtaneet, pesseet ja silittäneet vaippoja ja pesseet kakkapyllyä :D Kamera ei sitten toisaalta oikein suostunut yhteistyöhön, joten kuva ei tee tämänpäiväiselle riipukselle lainkaan oikeutta:
Teen riipukselle jonkin paremman ketjun tai muun kunhan ehdin, nahkanauha otettiin vain kuvausta varten käyttöön.
Tässä on vielä kuva käärmeketjusta, joka valmistui joskus äitiysloman alkupuolella – kuitenkin ennen Joukan syntymää. Sen tarkemmin ei dementiapääni muista… Ketju valmistui yllättävän nopeasti ja vähällä vaivalla, vaikka malli kulkeekin nimellä Tuska.
Nyt jos olen oikein sukkela, ehdin vielä juoda teetä MeNaisten äärellä, ennen kuin parvekkeelta kuuluu kitinää. *viuh*