Meta

En olekaan mikään ihan turha tyyppi! Yhden ainoan lauantaipäivän aikana sain
- suoritettua merkittäviä arkeologisia kaivauksia, joiden tuloksena löysin kaksi työpöytää
- päivitettyä kirjanpidon ajan tasalle (se oli NELJÄ VIIKKOA jäljessä lomien sun muiden vuoksi!)
- tehtyä monta korua

Tässä uutta tuotantoa – mustavalkoinen setti ja granaattisormus ovat tosin eilisiä aikaansaannoksia, ja yksi tämänpäiväinen koru on vielä kuvaamatta, koska kamerasta loppui akku…

Mustaa onyxia, Balin hopeaa ja supersöpöjä Mexican Zebra Jasper -siruja, riipus on Karen Hill Tribe -hopeaa.

Rannekoru kaulakorun pariksi

Vihdoinkin olen löytänyt kauniita kuuden millin granaatteja, joista menee 0,8 mm:n hopealanka läpi!

Ostin jo hyvän aikaa sitten Balin hopeisia charmeja tällaista rannekorua varten, mutta vasta tänään sain itsestäni irti niin paljon, että peräti tein korun. Isot renkaat on juotettu kiinni, muuten koru on tavallista muinaisketjua.

Ja taas on käyty urheasti NERIK-laatikolla. Olen sankari! Amatsoniittia ja Balin hopeaa, vaihtelevin muodoin.

Moni helmeilijä näkyy pakottautuneen käyttämään NERIK-laatikkonsa antimia, joten pitihän minunkin. Solmittujen arkikorujen sarja jatkui vielä kahdella korulla, joista toisessa olen vihdoin ja viimein käyttänyt isoja kauniita fluoriittinugetteja, joita olen säästellyt jo puoli ikuisuutta:

Move it

Dolomiittimarmorista ja mustasta onyxista tehty Angel black, joka on oma suosikkini näistä koruista

NERIK-laatikossani on jo jonkin aikaa lojunut nauha jumalaisen kauniita fasettihiottuja fluoriitteja. Urheasti tartuin nyt niihinkin ja valitsin niistä kaksi käytettäväksi. Tuloksena nämä Balin hopeiset korvakorut:

Foorumin kautta ostamani siniset kalsedonit päätin ottaa käyttöön jo ennen kuin ne päätyisivät NERIK-laatikon syövereihin. Niistä ja Balin hopeasta syntyivät nämä yksinkertaiset mutta ainakin omasta mielestäni sievät korvakorut:

Crystal Copper -sävyiset Swarovskin cosmic-helmet ovat samaten olleet NERIK-laatikossa jo pitkään, joten niiden oli aika vihdoin ja viimein päästä sieltä esiin. Kristallit yhdistin vermeil-osiin ja tulos on tässä:

Kaksi viimeistä korvakoruparia ovat vain hopealangan kieputtelua patinoituna. Molemmista pareista tykkään kovasti; harkitsen jopa pitäväni spiraalit itselläni…

Tässä kaikki tältä erää. Jahka saan kupposen kahvia ja ehdin hieman toipua veljenpoikien yökyläilystä palaan helmipöydän ääreen…

Nyt seuraa taas hillitön kuvapläjäys, joka tosin koostuu kaiken kaikkiaan todella yksinkertaisista koruista.

Ensimmäiseksi green lined jasper -kivistä (jotka ovat muuten todella kauniita!) ja hopeasta tehty patinoitu koru:

Pelkistetty patinoitu riipus hopeasta ja larvikiitista:

Kivi on muuten iso: sillä on korkeutta neljä senttiä.

Kaksi korua Swarovskin kristalliristeistä. Pelkkä risti ei minusta ollut tarpeeksi koruun, joten halusin koruun kristallin lisäksi myös jotain muuta kaunista. Apuun tulivat israelilaista hopeaa olevat… öh… ripustimet (mikä ihme bail on suomeksi?). Korujen pituutta saa näppärästi säädettyä vetosolmuilla. Tykkään kovasti!

Olen varmasti moneen otteeseen maininnut, että olen huono käyttämään koruja. En oikein osaa käyttää mitään vähänkään juhlavampia tai kimaltelevampia koruja arkena, mutta juhliakaan ei ole kovin usein. Minulla olisi käyttöä lähinnä yksinkertaisille arkikoruille, jotka sopivat yhteen ihan tavallisten vaatteiden kanssa, mutta en ole oikein saanut aikaiseksi mieluisia. Ennen kuin nyt.

Nämä korut ovat suorastaan nolottavan yksinkertaisia, mutta tykästyin ideaan niin, että tein kerralla kokonaisen sarjan (josta tosin pari korua on vielä kuvaamatta). Korut säädetään vetosolmuilla lyhyiksi niin, että ne asettuvat kauniisti lähelle kaulaa.

Cape Town

Amandla

Sweet sister

Crossroads

Lisäksi ei ihan samaa sarjaa mutta melkein:

Fancy jasper -koru, josta en välttämättä kykene luopumaan…

Lomaviikko Lapissa oli viileä mutta ihanan rentouttava, ja helmihullu triplasi vatsamakkaransa paksuuden – kiitos tästä kuuluu helmihullun äidin tekemille herkuille ja toivottomalle itsehillinnän puutteelle. Kotiinpaluu oli kuitenkin todella karu, sillä hyvin pian kotiutumisen jälkeen havaitsimme, että käytävän pieni lipasto/kaappi kuhisi mustia ötököitä.

Jo jonkin aikaa on asunnossa silloin tällöin näkynyt pikkiriikkisiä mustia kuoriaisia. Yritin etsiä niitä ympäristökeskuksen sivuilta, mutta ne eivät tuntuneet täsmäävän oikein mihinkään sivuilla esiteltyyn tuholaiseen. Ajattelin, että ehkä ne ovat jotain kesän mukanaan tuomia öttiäisiä, jotka häviävät viimeistään siinä vaiheessa, kun ilmat viilenevät.

No, karu totuus oli kuitenkin se, että ötökät olivat tulleet hiirenruoan kylkiäisenä, ja ne olivat saaneet rauhassa lisääntyä kaapissa, koska sinne kaapille oli harvoin asiaa. Seuraus: ötököitä oli hirveästi ja Outi oli saada hermoromahduksen.

Tänään olisi pitänyt ehtiä pakata ja postittaa kaikki loman aikana tulleet ja maksetut tilaukset, mutta ötökkäkatastrofi vaati niin kipeästi välittömiä toimenpiteitä, että korujen postitus jäi maanantaille. Pahoitteluni niille, jotka kärsimättömästi odottavat ostoksiaan! Nyt on myrkytetty, imuroitu, myrkytetty hieman lisää, pyyhitty toluliuoksella, liiskattu ötököitä ja myrkytetty vielä hieman lisää. Lopuksi myrkytin koko pahuksen asunnon Raidilla ja evakuoin itseni ja hiiret alakertaan kahvittelemaan pariksi tunniksi. Sen jälkeen vietin puolitoista tuntia imuroiden ja nyt olen aivan naatti.

Että tervetuloa kotiin vaan.

Mukana lomalla oli hyvin rajallinen määrä korutarvikkeita, joten loman aikana syntyi ainoastaan erilaisia riipuksia. Olkaapas hyvät:

Patinoitu, lehdetön puu. Hieman laiha mutta silti sievä.

Iso ocean jasper -möllykkä, jonka ostin Jumbon Jalokivigalleriasta. Luultavasti kallein ostamani yksittäinen kivi.

4 mm:n fancy jasper -helmiä ja hopeaa

Kapussiriipus fossiilikorallista (tms.)

Riipus isosta litteästä fancy jasper -helmestä (joka siis ei ole kapussi, vaikka kuvasta voisi niin luulla)

20 mm:n pyöreä fancy jasper -kapussi

30 x 22 mm:n karneolikapussi

Vaaleita ametisteja ja hopeaa

Amatsoniittia, hopeaa ja Karen Hill Tribe -hopeaa

Olin eilen ihan tohkeissani, kun vihdoin ja viimein sain tehtyä kelvollisia korvarenkaita. Olen yrittänyt monta kertaa aiemminkin, mutta koskaan ei ole onnistunut. Totesin, että renkaista saa helpommin kauniin muotoiset, jos niihin kieputtaa koristeet hopealangalla, kuin mitä jos itse renkaaseen on pujotettu helmiä. Kolmesta tekemästäni parista ametistikoristeisissa oli kaikkein kovin muotoilutyö, että renkaista sai suht kauniin pyöreät.

Kokohopeisista renkaista oli kuva jo eilisessä merkinnässä, mutta tänään sain koruista paremman kuvan.

Tänään olin ilmeisesti kieputustuulella, kun sain eilen Gemshow-onlinelta puoli unssia 0,3 mm:n hopealankaa. Jeeee! Siispä Magdalena Borejkon töiden inspiroimana kyhäsin riipuksen ja korvarenkaat hopeasta ja Hill Tribe -helmistä (riipuksessa on toki myös granaatteja).

Korvarenkaille ei kuva tee yhtään oikeutta, mutta kamerasta loppui akku kesken kuvaamisen. Kehtasikin!

Seitsemän faktan nakki naukaisi tämänkin helmihullun suuntaan, joten kai tässä on jotain keksittävä. Olen blogannut jo niin monta vuotta, että toisen blogini lukijoille tässä ei välttämättä tule kauheasti yllätyksiä.

1. Vuosia jatkuneiden toistuvien painajaisten takia kärsin voimakkaasta karhufobiasta. Voin katsella kiinnostuneena luonto-ohjelmia karhuista, mutta metsään minua ei tahdo enää saada. Kesämökillä säikähdän huussimatkalla jokaista risahdusta etenkin myöhään illalla ja hyvin varhain aamulla ja pälyilen jatkuvasti ympärilleni.

2. Minä jumaloin Harry Belafontea ja töitä tehdessäni kuuntelen hyvin usein hänen levyjään – enimmäkseen varhaistuotantoa, mutta myös uudempaa materiaalia. Suuri osa koruistani on syntynyt 1950–1960-luvun calypson soidessa.

3. Kuorsaan. Pahasti.

4. Sukunimeni on vaihtunut kahdesti, toinen nimeni kerran ja kolmanneni etunimen olen ottanut itse itselleni.

5. En jaksa lukea sanomalehtiä tai katsoa televisiosta ns. vakavia ohjelmia. Sen vuoksi olen usein masentavan tietämätön maailman tapahtumien suhteen. Viime viikolla äiti lähetti tekstiviestin ja kehotti katsomaan Punaista lankaa. Yritin, mutta ensimmäisten parin minuutin jälkeen kyllästyin. En taida olla vielä tarpeeksi aikuinen.

6. Olen toivoton karkki- ja pullahiiri. Rakastan useimpia makeita asioita: karkkia, jäätelöä, leivonnaisia, suklaata, keksejä… ja se valitettavasti näkyy! Hämmentävä piirre tässä makeariippuvuudessa on kuitenkin se, että vaikka en voi olla ostamatta herkkuja, pystyn kyllä olemaan syömättä niitä: jos kaapissa on keksipaketti, se ei katoa yhdessä illassa, vaan voi säilyä siellä useita viikkoja. Sama pätee karkkiin. Ilmeisesti minua rauhoittaa jo se tieto, että kaapissa on karkkia, mikäli iskee oikein tuskaisa makeannälkä.

7. Kirjahyllystäni löytyy Henning Mankellin koko Wallander-sarja. Luen paljon, mutta enimmäkseen lähinnä dekkareita ja fantasiakirjallisuutta.

Melkein kaikki on jo haastettu mukaan tähän meemiin, joten haastan itse ovelasti kaikki ne helmihullut, joita kukaan muu ei ole vielä haastanut.

Lopuksi muutama kuvantapainen:

Berries: makeanvedenhelmiä, vuorikristalleja, hopeaa

Shanghai: mustaa onyxia, karneoleja, hopeaa, organzanauhaa ja puuvillanauhaa

Enkelikoru, joita on tehnyt jokainen ja jokaisen kummi, serkku, isoäiti ja naapuri. Tein niitä itse eilen ensimmäistä kertaa, sillä löysin sattumalta metallisia enkelinsiipiä edullisesti. Lasisia en ole koskaan harkinnutkaan käyttäväni, koska jostain syystä en erityisemmin pidä niistä.

Tein eilen ison kasan muitakin kännykkäkoruja, joista tässä on yksi.

Harry Belafonte kappaleestaan Turn the World Around:

I discovered that song in Africa. I was in a country called Guinea; I went deep into the interior of the country and in a little village, I met with a storyteller. And that storyteller went way back into African tradition and African mythology and began to tell the story about the fire, which means the sun, and about the water and about the earth… and he pointed out that all these things put together turn the world around.

And that all of us are here for a very, very short time and in that time when we’re here, there really isn’t any difference in any of us if we take time out to understand each other. And the question is: do I know who you are, do you know who I am, and do we care about each other? Cause if we do, together, we can turn the world around.”