Surkeimpanakin päivänä voi syntyä jotain kaunista, mistä osoituksena tämä sormus, johon käytin viimeisen kuuden millin sammalakaattini. Kunpa vielä oppisin tekemään sormuksia niin, ettei niissä näkyisi missään pihtien jälkiä! On hemmetin turhauttavaa, kun hopealankaan jää jälkiä, vaikka kuinka olisi varovainen ja vaikka kuinka teippaisi pihtinsä ja ties mitä.
Eilen ja tänään on syntynyt kaulakoruja. Jonkinlaisesta mokkanauhasta (en ole ihan varma, mitä se on) syntyi kaksi erilaista lariat-korua. Molemmissa on niskan taakse jäävät varmistukset, jotka pettävät, jos korua riuhdotaan. En voisi itse kuvitella käyttäväni lariat-korua, jossa pettävää linkkiä ei ole, joten en halua sellaisia myöskään tehdä.
Juuri äsken puolestaan syntyi tämä koru, johon sain idean eilen illalla järjestellessäni koruosiani. Luulen, että tuo metallinen elementti on tarkoitettu kolmirivisen ranne- tai kaulakorun pääksi, mutta kuka sanoo, ettei sitä voisi käyttää myös näin? Vihreät kivet ovat VilliHelmestä tilattuja 6 mm:n sammalakaatteja.
Safari-kaulakoru ja Safari-rannekoru syntyivät erilaisista makeanvedenhelmistä, Balin hopeahelmistä, Swarovskin kristalleista ja peridoottisiruista. Metalliosat kiinnityshelmiä myöten ovat hopeaa. Olen lopputulokseen sangen tyytyväinen. :)
Olen aiemmin ylistänyt Swarovskin kristalleja, joiden kauneudelle ei oikein mikään tunnu vetävän vertoja. Nyt on aika julistaa rakkautta makeanvedenhelmiä kohtaan! Vähitellen on alkanut kertyä ihan mukava valikoima makeanvedenhelmiäkin – varsinkin FireMountain Gemsiltä pari viikkoa sitten tilatut kuusi nauhaa kasvattivat kokoelmaa kivasti.
Ja todellakin: värjätyt makeanvedenhelmet (paitsi että nuo vaaleat ovat kyllä ihan luonnostaan tuon värisiä) ja hopea ovat lyömätön (no, melkein – ei saa unohtaa niitä Swarovskeja…) yhdistelmä! Siksipä tänäänkin syntyi samankaltaisia korvakoruja kuin eilen.
Tänään olen kaikesta päätellen ollut korvakorutuulella, sillä tuloksena on kolme paria korvakoruja. Siihen voi tietysti vaikuttaa sekin, että otin kerrankin itseäni niskasta kiinni ja tein viikonloppuna urakalla 7 paria koukkuja. En erityisemmin pidä koukkujen tekemisestä, koska se on työlästä (lähinnä piikin pään viilaaminen…), joten yleensä teen vain muutaman parin kerralla – ja siksi koukut tuntuvat aina olevan lopussa.
Ensimmäisissä kelttiläinen solmusotku ja Pacific opal -sävyisiä Swarovskin kristalleja:
Toisissa violetteja makeanvedenhelmiä:
Ja kolmannessa parissa Light Colorado Topaz -sävyisiä Swarovskin kristalleja:
Shoppailin tänään myös – valitettavasti – eBayssa, josta tarttui mukaan 9 nauhaa makeanvedenhelmiä ja 9 nauhaa korukiviä. Saapa nähdä, minkä laatuisia ovat. Nyt luottokortti on pakko piilottaa vähäksi aikaa, tai muuten ei kunnian kukko laula.
Teinpä sitten vielä vähän lisää koruja tänään – en oikeastaan tehnyt juuri muuta koko päivänä, huomaan.
Vipan korut antoivat inspiraation tähän ruusukvartsista ja lasihelmistä sekä valmiista ketjusta tehtyyn kaulakoruun.
Tämä rannekoru sai nimekseen Kuningatar, koska helmien värit saivat minut ajattelemaan kuningatarhilloa (vadelmaa ja mustikkaa, tai jotain).
Ja lopuksi vielä yksinkertainen mutta mielestäni kivasti onnistunut ranneketju, jossa ei ole muuta kuin valmista ketjua ja yksi iso fluoriittisydän.
Tänään on tähän mennessä syntynyt nämä kaksi paria korvakoruja (vasemmalla 6 mm:n aventuriinit ja Balin hopeahelmet, oikealla 4 mm:n ametistit)…
…ja vielä todella onnistunut kaulakoru, jossa käytin sterlinghopeaketjua ja VilliHelmestä ostettuja viininvärisiä makeanvedenhelmiä.
Kaulakoru sai nimensä UB40:n cover-hitistä Red red wine, joka on jostain syystä soinut iTunesissani tänään useita kertoja. Nimi tuntui sopivan korulle hyvin, kun helmet sattuivat olemaan nimenomaan punaviinin värisiä.
Ystävä on luvannut viedä korujani esiteltäväksi työpaikalleen, joten nämä tämän päivän kaunokaiset eivät vielä ole “yleisessä” myynnissä, vaan menevät ensin sinne.
Update: suunnitelmat muuttuivat hieman, joten laitoin uusia koruja myyntiin myös Helmetissä. :)
Treenasin taas sormusten tekemistä. Kuvan sormuksissa sitriini, peridootti ja granaatti. Parhaiten onnistui peridootti, josta tuli paitsi kaunis, myös täsmälleen sopivan kokoinen.
Tämänkertaisen kaulakorun ohje oli Simply Beads -lehdessä (October 2005), jonka Janne toi minulle Yhdysvalloista. Yritin tehdä korua ohjeen mukaan jo useita kertoja, mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että ohjeessa on virhe. Jaardin mittaiset nahkanauhan pätkät nimittäin olivat ihan liian lyhyet ohjeen koruun.
Lopulta ostin Sinellistä jotain toisenlaista nauhaa – en itse asiassa edes tiedä, mitä materiaalia se on – pitemmät pätkät (tällä kertaa 5 x 1.5 metriä), ja vihdoinkin koru onnistui. Olen lopputulokseen kovasti tyytyväinen, se on minulle jopa juuri oikean mittainen. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin unakiittia, mutta minä valitsin suppeasta kivivalikoimastani lumihiutaleobsidiaania, sillä se tuntui sopivan parhaiten yhteen nauhojen värin kanssa.
