Vaikka minua hieman rassaakin mennä aina lauman mukana, menen silti, taas kerran. Helmeilijöiden keskuudessa on aina jokin muotikivi tai muu materiaali, joka on IN ja jota pitää kaikkien saada. Vuoden 2009 alkupuoliskolla se tuntuisi ainakin minun havaintoni mukaan olevan mystic quartz. En edes ihan tarkalleen tiedä, mitä kyseinen kivi on – ilmeisesti ihan vaan pintakäsiteltyä tavallista vuorikristallia? – mutta pitihän sitä sitten minunkin lopulta sortua ostamaan.

ÄHH-projektin hengessä korkkasin nauhan ainoastaan viikon hilloamisen jälkeen, mitä voinee pitää jonkinlaisena ennätyksenä, kun otetaan huomioon, että kyseessä taisi olla tähänastisen helmeilyharrastukseni kallein kivinauha. Ja koska edellisen merkinnän korun ilmavuus ja sirous jaksoivat edelleen ihastuttaa, tein samalla idealla vielä toisenkin kaulakorun – tällä kertaa ilman riipusta:

Suloisia valkeita makeanvedenhelmiä, vuorikristalleja ja mystic quartz -rondelleja. Iiiih. Kuvat tosin ovat taas mitä ovat, olen ehtinyt jo unohtaa valokuvaamisen alkeet äitiyslomaillessani.

Helmihullu on nyt vihdoin todennut, että koruiluaikaa ei tässä taloudessa anneta, joten se on pakko ottaa. Tämä ihanan keveä ja ilmava kaulakoru syntyikin sitten useamman lyhyen koruilutuokion aikana pienokaisen viihtyessä lattialla lelujen ja leikkimaton parissa. Terapeuttista! Taidan jatkossakin koruilla silloin tällöin, vaikka lapsonen olisikin hereillä…

Ihastuttavia ja kaunislaatuisia peacock-sävyisiä makeanvedenhelmiä isoissa ja siroissa kierteisissä silmukoissa. Kuvassa koru näyttää jotenkin kauhean pieneltä, mutta se on todellisuudessa noin 50 cm.