Meta

Pahus, minä sitten pidän tästä korumallista – ja nyt kun sain VilliHelmestä useampia värejä tikarihelmiä, tekee mieli kokeilla aina vain uusia väriyhdistelmiä.

Olen ihan aktiivisesti pyrkinyt tekemään enemmän kaulakoruja, kun myytävien korujen osasto tuntuu pullistelevan rannekoruja, kun taas kaulakoruosasto kumisee tyhjyyttään. Tänään syntyi Mustikka-nimen saanut koru, jonka malliin on lainattu pala sieltä, toinen täältä, ja palat on yhdistetty yhdeksi kokonaisuudeksi.

Jos vertaa skannausjälkeä ja valokuvaa, niin taas kerran huomaa, miten vähän oikeutta skanneri tekee joillekin koruille.

Korussa käytetyt isommat helmet ostin FireMountain Gemsiltä – niitä tuli yhteensä kaksi 32 tuuman nauhaa eli varmaan 350 helmeä. Ne ovat todella kauniita, eikä hintakaan ollut paha… mutta yksi huono puoli noissa helmissä on: ne oli pestävä ennen käyttöä. Tästä oli onneksi varoitus tuotesivulla, joten se ei tullut yllätyksenä.

Uudet värit tällä kertaa…

Tämän korun tekeminen oli minusta jostain syystä älyttömän kivaa, vaikka se olikin liimalla läträämistä. Lopputulos on jotenkin ihanan kevyt ja kaunis. Pitänee tehdä vastaava koru myös toisilla värisävyillä.

Ja sama koru myös kaulassa.

Harjoitus vähentää pahinta tumpelointia. Noista kierteisistä “linkeistä” alkaa tulla jo ihan kohtalaisen nättejä, kun olen niitä aikani väkertänyt. Voi kun se mun eBaysta huutamani wire jig saapuisi pian, että pääsisin testailemaan sitäkin!

Tästä korusta tuli todella kaunis, vaikka itse sanonkin. Viimeisessä kappaleessa oli ihan älytön työ – onnistuin pilaamaan neljä eri lenkkiä, ennen kuin onnistuin saamaan aikaiseksi kauniin helmi + lenkki -yhdistelmän.

Kaksirivinen retrohenkinen rannekoru syntyi helmistä, jotka sain jokin aika sitten eräältä minulle hyvin tärkeältä ihmiseltä. Tämä kullanmuru ei tule koskaan päätymään myyntiin.

Tämä toinen koru sen sijaan menee myyntiin – ja jos kukaan ei siitä kiinnostu, pidän sen hyvin mielelläni itsekin, sen verran kauniilta se näyttää kaulalla.

Uuh, tässä korussa oli kova työ. Sormenpäät ovat ihan hellinä tuon langan taivuttelusta. Vaan tulos on kaiken kaikkiaan oikein nätti, vaikka silmukat eivät täydellisen kauniita olekaan. Jouduin poikkeamaan alkuperäisestä wrapped link -ohjeesta aika tavalla, koska en kerta kaikkiaan onnistunut tekemään noita välikappaleita sillä tavalla, miten ohjeessa neuvottiin. Tulos oli katastrofi joka kerta, ja kun haaskuun oli mennyt jo yli puoli metriä lankaa, totesin että on viisainta luovuttaa ja keksiä oma metodi.

Tällainen valmistui juuri äsken. Ensimmäistä kertaa koko helmihulluuteni aikana tein koruun tuollaisen pompulalukon. En ole aiemmin uskaltanut kokeilla, kun en ole oikein luottanut siihen, että koru ihan oikeasti pysyy kiinni tuollaisella. En tiedä luotanko vieläkään – silmukka olisi ehkä saanut olla aavistuksen pienempi. Saa nähdä.

Tälle illalle valmistui vielä toinenkin koru: kaikkea muuta kuin siro ranneketju, joka sai nimekseen Fireball, koska sen 8 mm:n helmet saivat minut jostain syystä ajattelemaan tulipalloja. Koru on itse asiassa aika jännän näköinen ja näyttää hyvältä ranteessa. Jos se ei mene kaupaksi, minulla tulee varmasti käytettyä sitä itse.

Vaihteeksi jotain leveämpää: kolmirivinen right angle weave -rannekoru. Siitä tuli ehkä pikku hitusen liian pitkä, mutta sille ei voi enää mitään. Laidoilla hennon vaaleanpunaisia neljän millin helmiä, näyttävät kuvassa melkein kirkkailta…