Meta

Uskomatonta, miten joskus vastustaa. Yritin tänään kolmea.. ei, neljää eri helmiprojektia, ja ne epäonnistuivat kaikki – lähes poikkeuksetta siksi, että lanka meni aivan käsittämättömälle solmulle, jota ei saanut enää millään selvitettyä, minun kärsivällisyydelläni ainakaan. Lopulta teki mieli paiskoa helmet ja työkalut seinille ja itkeä ja raivota. En tajua, mitä langalle on tarkoitus tehdä, ettei se menisi niin törkeälle kierteelle ja solmuille. Auttaako vahaaminen? Tilasin vahaa.

Kyrsii ihan käsittämättömästi.

Yhdysvalloista tilaamani Delica-helmet olivat tulleet pääsiäislomani aikana, ja koska mukana oli kirkkaita hopeasisuksisia helmiä, pääsin kokeilemaan uudestaan salmiakkikorvakorujen tekoa. Ja kyllä, tällä kertaa tulos oli selvästi hienompi. Aiemmin käyttämäni kirkkaat helmet olivat siis todellakin liian suuria tähän tarkoitukseen.

Ostin tänään myös lisää korvakorukoukkuja, kun nyt näyttää siltä, että korvakoruja tulee tehtyä enemmänkin. Jotain pitäisi kehitellä myös tästä valtavasta määrästä Delica-helmiä. Ne ovat uskomattoman kauniita, enkä malta olla hypistelemättä pikku muoviputkiloita innoissani.

Helmetti vaikenee noin viikoksi. Palaamme asiaan pääsiäisen jälkeen! ^__^

Sain jokin aika sitten vihdoin ensimmäiset delica-helmeni. Ensimmäiseksi huomio kiinnittyi niiden pienuuteen: olin jotenkin kuvitellut ne suuremmiksi. Kun sitten testailin niitä peyotepistoin, ymmärsin hyvin, miksi ne ovat niin ihanien helmien maineessa. Delicat todellakin asettuvat täydellisesti lomittain. Ne ovat tasaisia sylintereitä, kaikki saman mallisia ja kokoisia – ja siten ihanteellisia peyote-koruihin. Maltan tuskin odottaa, että saan tehtyä jotain vähän isompaa kuin tekemäni testitilkun.

Olen aina pitänyt itseäni hirveän kärsimättömänä. Juuri äsken valmistunut koru kuitenkin osoittaa, että ainakin joidenkin asioiden suhteen minulta löytyy kärsivällisyyttä – suurissakin määrin. Annoin korulle lempinimen RSI, koska sen tekeminen jäykisti hartiat niin pahasti. Yhteensä korun valmistuminen kesti kuudesta seitsemään tuntia, joten kiireiselle ihmiselle tämä ei liene hyvä projekti. Kuva on poikkeuksellisesti valokuva, ei skannaus, koska skanneri ei tehnyt korulle yhtään oikeutta.

Malli löytyi Rubyn sivuilta (linkki sivupalkissa).

Ahersin eilen varmaan puolitoista tuntia yhden korun parissa. Kun koru oli melkein valmis, katkesi neula. Vaihdoin tilalle uuden neulan ja yritin jatkaa työtä. Seuraavaksi meni rikki yksi helmistä. Siinä vaiheessa pääsi jo ärräpäitä, sillä keskeltä työtä ei saa mitenkään vaihdettua helmeä uuteen. Ei auttanut muu kuin purkaa koko työ ja aloittaa alusta.

Toisella yrityksellä en päässyt juuri alkua pidemmälle, kun lanka meni umpisolmuun. Lisää ärräpäitä. Oli lähellä, etteivät helmet lentäneet pitkin seiniä. Jätin projektin ja päätin palata siihen vasta seuraavana päivänä.

Tänään koru valmistui ilman ongelmia, kun muokkasin ohjeita hieman. Tulos on sama kuin eilenkin olisi ollut, mutta tein yhden vaiheen eri tavalla vaikeuksien välttämiseksi.

Valitettavasti tämä koru jos mikä kärsi skannaamisesta. Skanneri vääristi värejä sangen tehokkaasti ja sai keskellä olevat isot lamppuhelmet näyttämään ruskehtavilta, kun ne oikeasti ovat violetteja. Harmillista. Kuva ei todellakaan tee koruraukalle oikeutta.

Ensimmäinen peyotepistolla tekemäni työ, valmistui joskus kuukausi sitten. (Aivan, en ole ehtinyt tehdä mitään uutta, joten esittelen vanhaa. Ovelaa!) En olisi uskonut, miten hidasta voi korun vääntäminen olla tuolla tekniikalla – siinä oli mennä ikä ja terveys. Lankakin loppui kesken, vaikka sitä alun alkaenkin oli pitkä pätkä. No, tulos on sentään ihan nätti.

Kannattaa muuten uskoa ohjeita ja käyttää kierrelukkoja lähinnä kaulakoruissa. Ranneketjua on nimittäin hemmetin vaikea saada kiinni yksin, jos siinä on kierrelukko – se kun vaatisi kaksi vapaata kättä… Peyotepisto tosin joustaa jonkin verran, joten periaatteessa lukkoa ei tarvitsisi ollenkaan, vaan korusta voisi tehdä umpinaisen renkaan. Minua ei kuitenkaan oikein miellyttänyt ajatus korun vaivalloisesta kiskomisesta ranteeseen.

Mustien putkihelmien oli tarkoitus asettua näteiksi tasaisiksi riveiksi. Korvakoruista oli tarkoitus tulla kauniit. Luulen, että hieman oudonnäköisen tuloksen aiheuttivat kirkkaat välihelmet, jotka taisivat olla liian suuria käytettäviksi yhdessä viiden millin putkihelmien kanssa.

Pitänee yrittää joskus toiste uudestaan, jahka saan jostain pienempiä kirkkaita välihelmiä. Kuvan koruista tietysti puuttuu vielä koukut, sillä koruosia ostaessani tilasin aikoinaan vain kaksi paria korvakorukoukkuja, kun en ajatellut sellaisia tekeväni. Olin väärässä. Pitänee tilata lisää…

Niistä samoista hankalanvärisistä Sinooperin välihelmistä syntyi myäs tämä rannekoru, jonka malli on peräisin sivupalkin Beadwork tutorials -linkin takaa. Taas kerran sanon, ettei skannaus tee korulle oikeutta – se nimittäin näyttää selvästi nätimmältä “livenä” kuin tuossa kuvassa. Tai sitten minä vain olen puolueellinen arvioija.

Voi tätä onnea! Sain elämäni ensimmäiset cloisonne-helmet tänään. Niistä piti heti kasata korvakorut, jotka ovat nytkin korvissani.

Kyllä minulla ihan oikeasti ON elämä… on on!