Tällä kertaa on tarjolla teemallinen sillisalaatti, sillä kuvia on vähän mistäkin…

Ihan ensimmäiseksi kuva työpöydästäni tänään, sillä sellaista pyydettiin tuolla kommenttipuolella. Vastoin omia odotuksiani (ja todennäköisesti kaikkien muiden odotuksia, äidin nyt ainakin! :D) pöytäni on pysynyt siistinä jo melkein kokonaisen viikon. Sädekehäni kiiltää suorastaan häikäisevän kirkkaana! Kuva on tosin ankean tumma, koska se on otettu vastavaloon ilman salamaa, mutta kyllä siitä olennaisen näkee.

Sen lisäksi kuva kuvaamisesta. Minulta on kyselty N kertaa, miten kuvaan koruni, joten tässä on kuva tämänhetkisestä systeemistä:

En ikinä kuvaa auringonpaisteessa, sillä ainakaan minä en sellaisessa valaistuksessa saa aikaan mitään muuta kuin katastrofeja. Tuo ylläoleva kuva on otettu ihan tavallisena syksyisen pilvisenä päivänä, jona kuvasin toistaiseksi uusimmat With love -rannekoruni. Jalusta on ainakin minulla välttämätön työkalu, sillä harmaimpina päivinä on käytettävä pitkiä valotusaikoja. Salamavaloa en käytä – jos en ehdi kuvata koruja päivänvalossa, kuvaaminen saa odottaa seuraavaan päivään.

Sillisalaatin aineksina on tällä kertaa taas muutama dominokin. Tein vaihteeksi vähän työläämpiä dominoriipuksia käyttäen kollaasitekniikkaa – paperia, leimailua, liimailua, leikkaamista ja asettelua… Tykkään lopputuloksista kovasti!

Ja ihan viimeiseksi nyörikoru, joka on saanut kovasti vaikutteita Inkku-ystäväiseni iiiihanista nyörikoruista ja -kaulakelloista. Suloisia pinkki-ruskeakirjavia posliinihelmiä ja kahta eri nyöriä:

Uskokaa tai älkää – tällä kertaa ei kuvissa esiinny ensimmäistäkään dominonappulaa. Noin viidenkymmenen dominoriipuksen jälkeen teki kummasti mieli nykertää jotain ihan muuta. Siispä ensiksi parit kivikorvakorut:

Vuorikristallia ja Balin hopeiset helmihatut

Hassut mutta söpöt korvakorut maasälpähelmistä ja hopearenkaista

Mymmelillä (?) oli pk-seudun helmihullujen tapaamisessa taannoin mukanaan jokin korukirja, jossa näin tämäntapaisia riipuksia. Anu on joskus tehnyt renkaanmallisen kiviriipuksen myös, mutta siinä ei tainnut olla mitään ylimääräisiä kieputuksia tai kierteitä.

Valtamerijaspista. Tämä oli ensimmäinen kappale, eikä kierteistä tullut oikein sellaiset kuin olisin halunnut. Vaihdoin kieputuslangan hienohopeaksi…

…ja olin lopputulokseen tyytyväisempi. Tässä on käytetty karneolia – tai punaista akaattia. Hulluko noista selvillä pysyy.

Mustaa onyxia.

Hematiitti on kivilaji, jota ostan aniharvoin – ja käytän vielä harvemmin. Nyt kuitenkin tuli pitkästä aikaa hankittua pari nauhaa hematiittia (toisen tilasin ihan itse, toisen sain Inkku-ystäväiseltäni), ja pitihän sitä sitten toki käyttääkin. Tuloksena yksinkertainen ja siro mutta mielestäni sievä kaulakoru, jossa on Karen Hill Tribe -hopeariipus:

Samalla kertaa kun tilasin hematiittia, tulin tilanneeksi myös vaaleanpunaisia korallihelmiä. Makea pinkki ei ole oikein minun värini, mutta siitäkin sain jotain aikaiseksi, eikä lopputulos edes näytä yhtään hassummalta, vaikka itse sanonkin:

Ja lopuksi kuva työpöydästäni, koska se on hyvin, hyvin, HYVIN harvoin näin siisti, ja haluan säästää todisteen tästä harvinaisesta tilanteesta. Syy pöydän siisteyteen on toimittaja, joka halusi haastatella minua koruharrastuksesta – oli meinaan pakko siivota, kun tiesi, että taloon tulee toimittaja ja valokuvaaja! Haastattelusta on nyt onnellisesti (?) selvitty, ja seuraava haaste on pitää pöytä kuvan kunnossa…

Kerta kiellon päälle – nämä dominoriipukset kun poikkeavat hieman edellisistä. Käytin päällysteenä säröiseksi kuivuvaa ainetta normaalin sijasta, ja tulos on mielestäni aika hauska:

Tämä jälkimmäinen riipus ei alun perin näyttänyt lainkaan tuolta. Jostain syystä tuo säröpäällyste sai kuvasta värit leviämään tuollaisiksi utuisiksi. Ensin kiljahdin kiukusta, mutta kun riipus oli kuivunut valmiiksi, tajusin lopputuloksen näyttävän alkuperäistä paremmalta – alkuperäinen kuva kun tuntui minusta aluksi vähän tylsältä, mutta tuo värien leviäminen ja säröpinta toivat siihen juuri Sen Jonkin jota kaipasin. Toivottavasti tuo ei sitten muiden silmiin näytä ihan katastrofilta!

Dominoriipuksia on syntynyt lisää vaikka kuinka paljon, mutta suuri osa on yhä ilman nyöriä ja kuvaamatta. Kaupan puolellekin on kuitenkin jo ehtinyt jonkun verran uusia riipuksia. Olen ihan koukussa niiden tekemiseen!

Joitain tilaustöitäkin olen tehnyt tällä viikolla, mutta viime viikon työrutistuksen jälkeen olen lähinnä keskittynyt viettämään aikaa äidin kanssa, kun tätä autuutta jatkuu enää vain huomisiltaan asti, jolloin äitee matkaa takaisin pohjoiseen.

Tässä siis joitakin uudempia dominoja – loput voi nähdä Flickr-galleriassa:

Kaupan puolelle on tällä viikolla tullut päivitettyä ihan älyttömästi uutta, mutta koska suurin osa noista koruista on ollut perinteisten korusarjojeni täydennystä, en ole erikseen esitellyt tuotoksia täällä blogin puolella.

Nyt on kuitenkin tehtynä jotain ihan uutta: dominoriipuksia. Niistä ehti Inkku-ystäväiseni kanssa olla puhetta ja pohdiskelua pitkän aikaa, ennen kuin päästiin sanoista tekoihin. Osasyynä aloittamisen hitauteen oli se, että en meinannut mistään löytää juuri sellaisia dominonappuloita kuin halusin. Tarjolla oli kyllä kaiken maailman Mauri Kunnas -dominoa, Muumi-dominoa, vanhan ajan mustia puisia dominonappuloita… mutta ei niitä, mitä minä metsästin. Onneksi lopulta tärppäsi!

Tässä ovat nyt seitsemän ensimmäistä. Tekeminen oli mukavaa, joskaan ihan käden käänteessä riipukset eivät valmistu. Paperiaskartelusta pitävälle tällainen korunäpertely oli kyllä ihanaa vaihtelua!