Karsintakriteerit

7. helmikuuta 2007 klo 13.45
Luokat: Helmihulluus, Ostokset

Viimeinenkin tammikuussa tehdyistä tilauksista kotiutui tänään. Kivinauhoja hypistellessäni tulin ajatelleeksi, että helmien karsiminen on oikeastaan sellainen aihe, mikä olisi hyvä ottaa esiin täällä blogissakin.

Ainakin korujaan myyvät helmeilijät epäilemättä käyvät jossain vaiheessa läpi ostamansa helmet ja karsivat niistä pois käyttökelvottomat (tai myytävään koruun kelpaamattomat). Riippuu ihan kunkin omista mieltymyksistä, missä vaiheessa tämä karsinta tehdään. Jotkut säilyttävät helmiä käyttöön asti nauhassa ja suorittavat karsinnan vasta korua tehdessään. Siitä, että helmet ovat tässä vaiheessa vielä nauhassa, on yksi kiistaton etu: aivan erityisen kauniit yksilöt on helppo paikantaa.

Tämä helmihullu suosii kuitenkin karsinnan tekemistä heti helmien kotiuduttua. Tällöin saa samalla lisättyä helmet materiaalilaskuriin ja laskettua niille todellisen kappalehinnan (johon vaikuttavat paitsi postikulut, myös se, paljonko nauhasta joudutaan karsimaan).

Makeanvedenhelmet käyvät läpi selvästi tiheämmän seulan kuin kivet. Niissä pitää ottaa huomioon monta eri tekijää, joista yhdenkin heikkous voi tehdä koko helmestä Рainakin tämän helmihullun silmissä Рkäyttökelvottoman. Omasta mielestäni tärkeysjärjestys on seuraava:

1. Kiilto. Jos helmi on samea, sitä ei pelasta mikään. Kiilloton helmi on täysin käyttökelvoton, piste.
2. Pinta. Pienet pintavirheet (esimerkiksi hennot renkaat) ovat siedettäviä, mutta jos pinta on pahasti renkainen, möykkyinen tai kuoppainen, joutaa helmi karsittujen kasaan.
3. Värjäys. Tämä koskee tietysti vain värjättyjä helmiä (no kidding!). Värjäyksen on oltava siisti, eikä helmessä saa olla selkeästi erottuvia epämääräisiä väriklönttejä tai läiskiä.
4. Muoto. Muodossa saa olla pientä vaihtelua, sillä tavallisella harrastajalla ei taatusti ole varaa kauniin pyöreisiin helmiin, jotka maksavat tähtiä. Liian paljon helmi ei saa muotonsa puolesta poiketa kumppaneistaan.

Vastaavasti kivihelmien ominaisuuksien tärkeysjärjestys näyttää tältä:

1. Pinta. Kiven pitää olla pinnaltaan sileä ja ehjä. Ei halkeamia, ylimääräisiä reikiä, kuoppia, ei minkäänlaisia pintavirheitä. Reiän ympärillä saa olla pientä rosoisuutta, kaikki muu on paha, PAHA asia!
2. Pinta. Kohtaa 1 ei voi tarpeeksi korostaa.
3. Pinta. Ai miten niin tuli jo selväksi?

4. Kiilto, kirkkaus ja mahdolliset erityisominaisuudet.
kiilto: kauniin kiven pinta on kiiltävä. Huono kiilto ei kuitenkaan tee kivestä käyttökelvotonta, toisin kuin makeanvedenhelmestä, jos pinta on muuten kaunis.
kirkkaus: l√§pikuultavilla kivill√§ kirkkaus on toivottua, mutta k√§yt√§nn√∂ss√§ ainakin pieni√§ sulkeumia tuppaa kiviss√§ olemaan melkein aina, paitsi kaikkein edullisimmissa kiviss√§ (esim. savukvartsi). Jos haluat esimerkiksi superkauniita ametisteja tai granaatteja ilman sulkeumia, varaudu maksamaan itsesi kipe√§ksi – t√§m√§ on ainakin minun kokemukseni…

erityisominaisuudet: joillakin kivillä on hienoja erityisominaisuuksia, kuten valkeassa kuukivessä ja labradoriitissa esiintyvä välkehdintä. Näihin erityisominaisuuksiin lasken tässä myös ocean-jaspiksen huikeat värit ja kuviot.

On makuasia, miten korkealle arvottaa nämä erityisominaisuudet. Haluatko mieluummin vähemmän välkähtelevää mutta edullista labradoriittia, vai todella komeasti leiskuvaa kalliimpaa labradoriittia? Allekirjoittaneen kanta on selkeä: on ihan yhtä tyhjän kanssa, vaikka labradoriitti välkkyisi niin, että naapurin setäkin tarvii aurinkolaseja, jos kivi on pinnaltaan huono. Kauneimmatkin ocean-jaspiksen kuviot menevät haaskuun, jos kivessä on lohkeamia. Pitäisi olla jokin laki, joka kieltää myymästä erityisominaisuuksiltaan upeita kiviä, joiden pinta on kelvoton Рmikään ei helmihullua harmita yhtä raskaasti kuin se, että pinnaltaan pilalla ovat aina nauhan kauneimmat yksilöt, eivätkä ne tylsän yksiväriset mokkulat.

Ja nyt onkin sitten hyvä todeta, että sain tänään aika kivan nauhan labradoriittia. Nämä pyöreät 10 mm:n helmet eivät ole välkkeeltään erityisen hyviä, joskin useimmista helmistä sen välähdyksen kyllä erottaa, jos helmeä pyörittelee. Nauha maksoi kuitenkin vain $6.25, ja karsittavaa on vähän. Vertailun vuoksi sanottakoon, että taannoin FMG:ltä ostamani labradoriittinauhan hinta ennen paljousalennuksia oli $15.58, ja nauhasta joutui karsimaan noin puolet helmistä Рja lopuistakin osa sai jäädä lähinnä säälistä. Välke oli kyllä komea, mutta paljonkos siitä iloa on siellä karsittujen pussissa?

070207-labradorite
Labradorite

070207-bpl
Blue Pearl

 

 

J√§tetty 4 kommenttia »

  1. Suskuliininen, 7.2.2007 klo 15.36

    Mitä tapahtuu karsittujen pussille? Käytätkö niitä viallisia helmiä johonkin vai menevätkö roskiin?


  2. Tiia, 7.2.2007 klo 16.16

    Näkyykö tuon yhden helmen heijasteessa nosturi ja ilta-aurinko? :) Ihania nua tummat. Mää tahon ne sellasinaan että voin hypistellä.


  3. kaisa-maisa, 7.2.2007 klo 17.52

    Voin my√∂s allekirjoittaa nuo laatukriteerit…
    Makeanvedenhelmist√§ ei kyll√§k√§√§n ole viel√§ kauheasti kokemusta allekirjoittaneella…


  4. Outi, 8.2.2007 klo 9.54

    Karsittujen kivien käyttö riippuu ihan siitä, miten pahasti viallisia kivet ovat. Jos kivessä on vain pieni pintavirhe toisella puolella, saatan käyttää sellaista kiveä sormuksessa, kunhan kivi on muodoltaan sellainen, että se ei pääse sormuksessa kääntymään (eli kunhan kivi on sellainen, että virheellinen puoli pysyy AINA näkymättömissä). Joskus kiven pienen pintavirheen saa peitettyä hopealankaan kieputtamalla.

    Ylivoimaisesti suurin osa karsituista kivistä tosin makaa pöydännurkassa pusseissa odottamassa, että keksisin, mitä niille pitäisi tehdä. Huoh.

    Tiia, pitkään piti etsiä, ennen kuin keksin, mistä tuo heijastus löytyy Рkaikenlaista noissa kivissä onkin :D

    Kaisa-maisa, odota vaan. Kyllä sinäkin vielä hurahdat makeanvedenhelmiin :D


Kommenttisi

Voit käyttää kommentissasi näitä koodeja:
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

Tämän merkinnän kommenttien RSS-syöte | TrackBack URI