Samat välineet, eri tulos

24. toukokuuta 2012 klo 14.22
Luokat: Kaulakorut, Sormukset, Yleinen

Ajattelin kirjoittaa pari sanaa näiden tekemieni kynsilakkakorujen ainutlaatuisuudesta. Kun korua markkinoidaan uniikkina, sen voi ymmärtää suppeasti tai vähän laajemmin (tai ainakin minä ajattelisin niin).

1) Koru voi olla tehty sellaisella tekniikalla ja sellaisista materiaaleista, että toista samanlaista on mahdotonta tehdä. Esimerkiksi korukivissä on usein sellaisia kuviointeja ja sävyjä, että identtisiä kiviä ei kerta kaikkiaan ole mahdollista löytää. Vesivaluna tehty hopeariipus on aina muodoltaan uniikki, ihan kuten uudenvuodentina.

2) Koru voi olla tekijälleen ainoa laatuaan mutta silti jäljennettävissä. Voin tehdä korun, jollaista en ole nähnyt aiemmin, ja päättää, että en enää ikinä tee toista samanlaista. Minun tekemänäni se on silloin uniikki, mutta se voi olla tehty siten, että joku toinen voi ottaa siitä mallia ja tehdä siitä identtisen kopion.

Tein uteliaisuuttani useamman korun täsmälleen samoilla lakoilla ja samalla tekniikalla. Ensimmäinen niistä oli edellisessä merkinnässä esitelty ”käärme”riipus. Seuraava näyttää tältä:

samplependant02

Sitten tein kokeeksi sormuksen, samoilla lakoilla senkin:

Nail polish ring (2)

Sitten vaihdoin käyttämääni glitterlakkaa, mutta muuten käytin samoja lakkoja ja samaa tekniikkaa:

samplependant01

Vaikka noissa koruissa on samat materiaalit, sama tekijä ja sama tekotapa, ne ovat täysin erilaisia… ihania, ainutlaatuisia. :)

Toisenlainen esimerkki on sitten tämä kynsilakkasormus:

Nail polish ring (3)

Se on kaunis, mutta helposti kopioitavissa. Riittää, kun hankkii samanlaisen sormuspohjan ja tietää, mitä kynsilakkaa olen käyttänyt (Nfu Oh 52, jos jotakuta kiinnostaa :D). Molemmissa on puolensa, mutta minua viehättävät enemmän nuo kuvioidut lakkakorut, joiden tekemisessä onnella ja sattumallakin on oma pieni roolinsa :)

Käärmeen tähtisumu

21. toukokuuta 2012 klo 16.43
Luokat: Kaulakorut

Long time no blog! Sähköpostitse jo tuli kyselyjä, että mikäs on, kun blogi on vaiennut vuoden lopussa ihan tyystin. No, elämä tuli väliin. Äitiys tuntuu vievän niin tehokkaasti ajan ja energian, että korut ovat olleet nyt aika lailla paitsiossa. Puolen vuoden tauon aikana olen kyllä tehnyt korujuttuja siinä mielessä, että olen yrittänyt keksiä toimivan menetelmän jo aiemmin kokeilemieni kynsilakkariipusten tekoon.

Kuten jotkut ehkä muistavat, minulla oli hirveästi ongelmia liiman kuplimisen kanssa. Luulin, että ne ongelmat ratkesivat, kun lopulta löysin tarkoitukseen erinomaisesti soveltuvan liiman, mutta ei. Ja mikä masentavinta, tämä uusi liima aiheutti riipuksiin ilmakuplia jopa parin kuukauden kuluttua liimauksesta! Pidin riipuksia ns. karanteenissa useamman viikon liimauksen jälkeen varmistuakseni siitä, ettei niihin tule ilmakuplia, joten tyrmistys oli suuri, kun sitten joskus maalis-huhtikuussa tajusin, että pariin muutamia kuukausia aiemmin tehtyyn riipukseen oli kuin olikin myöhemmin tullut kuplia.

No, olen tehnyt ihan hirveästi sekä ajatustyötä että erilaisia kokeiluja keksiäkseni tekniikan, jota käyttämällä ilmakuplat eivät pilaisi minulta enää yhtä ainoaa riipusta. Olen liottanut asetonissa niin monia pilalle menneitä kokeiluja, etten edes halua yrittää laskea niitä. Nyt olen kuitenkin uskoakseni vihdoin löytänyt toimivan tekniikan. Yhteenkään tällä uudella tekniikalla tekemääni riipukseen ei ole tullut yllättäviä ilmakuplia, ja vanhimmat olen tehnyt jo useampia viikkoja sitten. WAHEY!

Tässä on kuvia tähän mennessä onnistuneimmasta riipuksestani, jossa kuta kuinkin kaikki onnistui ihan nappiin:

Nail polish pendant

Nail polish pendant

Nail polish pendant

Nail polish pendant

Nail polish pendant

Nail polish pendant

Ja lopuksi vielä tarkoituksella epätarkka kuva, joka havainnollistaa korun kimaltelua auringossa:

Nail polish pendant