Korujen myyminen, osa III: Kuvat ja kuvaukset

25. elokuuta 2006 klo 21.05
Luokat: Yleinen

Korujen huono esittely on luultavasti yksi pahimmista mokista, mitä voi tehdä yrittäessään myydä koruja.

Suomen kielen koulutuksen saaneena en voi tarpeeksi korostaa sitä, miten paljon vahinkoa voi omille korusivuilleen tehdä huolimattomalla kielellä. Minusta näyttää todella nololta, jos perusyhdyssanat on kirjoitettu väärin ja sivuilla on myynnissä esimerkiksi helmi korva koruja tai hopea kaula koru, jossa on kristalli sydän. Moiset tekstit eivät todellakaan luo vaikutelmaa huolellisesta ja pätevästä korumyyjästä. Jos oikeakielisyys ei ole vahva alueesi, pyydä jotakuta toista tarkistamaan tekstisi. Sillä voi välttyä monelta traagiselta kömmähdykseltä.

Korujen materiaalikuvaus ei saa olla ylimalkainen. Minä ainakin lähden oletuksesta, että ostaja haluaa tietää, mitä on mahdollisesti ostamassa – niinhän minä itsekin haluaisin! Kumpi näistä esittelyistä sinusta on vakuuttavampi?

1. Korun kaikki metalliosat ovat sterlinghopeaa. Lisäksi korussa on käytetty kahdenlaisia korukiviä (ametisteja ja vuorikristallia) ja valkeita lasihelmiä.
2. Tää koru on tehty jostain metallilangasta ja helmistä, joiden materiaalista en ole ihan varma mutta Sinooperista ne on kuites ostettu.

Niinpä.

Kuvauksen yhteydessä on tietysti syytä myös selkeästi mainita korun koko- ja hintatiedot. Ei pidä unohtaa, että koruissa käytettyjen helmien koko vaikuttaa myös korun ympärysmittaan: jos esimerkiksi rannekorussa on isoja helmiä, sen pitää olla selkeästi pitempi kuin ohuen ja pienihelmisen korun ollakseen sopiva.

Ehkä kaikkein eniten vahinkoa teet koruillesi kuitenkin huonoilla kuvilla. Jos korusi eivät näytä kuvissa kauniilta, luuletko ostajan automaattisesti olettavan, että korut kuitenkin luonnossa ovat hyvin kauniita?

”Mutta kun minä en osaa ottaa hyviä kuvia koruistani!” Ei kukaan muukaan osannut, ennen kuin opetteli! Jos haluaa myydä korujaan menestyksekkäästi, pitää olla valmis näkemään sen verran vaivaa, että opettelee kuvaamaan korunsa edes kohtalaisesti. Olen aiemmin kirjoittanut merkinnän, joissa on esitelty yksi tapa kuvata koruja – siitä voi etsiä vinkkejä niin halutessaan.

Tässä on sama koru neljässä eri kuvassa. Jos nämä kuvat eivät kerro, miksi hyvät valokuvat koruista ovat pahuksen tärkeitä, niin sitten ei mikään:

korukuva01
Koru on suorastaan murhattu. Se on kuvattu kaukaa, salamaa käyttäen ja huonolla alustalla, eikä kuvaa ole edes rajattu.

korukuva02
Väkivaltaa on tehty tässäkin. Edelleen huono alusta, edelleen vääränlainen valotus. Kuva ei myöskään ole tarkka, joskin plussaa on se, että kuva on edes rajattu.

korukuva03
Yritystä on, mutta tulos on silti huono. Tällä kertaa kuva on tarkka, mutta se on pilattu liiallisella pakkauksella, jonka vuoksi lopputulos on tuhruinen. Myös kuvan värisävyt ovat pielessä, koska kuvaa ei ole vaivauduttu editoimaan.

korukuva04
Vasta tämä kuva tekee korulle oikeutta.

Nyt lopetan esitelmöinnin ja palaan helmien ääreen.
Pahoittelut, jos tämä vaikutti liialliselta saarnaamiselta.

Korujen myyminen, osa II: Missä?

25. elokuuta 2006 klo 18.17
Luokat: Yleinen

Koska itse en ole korujani oikeastaan myynyt muualla kuin netissä, kirjoituksenikin koskee lähinnä nettimyyntiä.

Jos haluat myydä koruja netissä, hanki niille hyvä paikka sitä varten. En tuomitse ketään, joka korujaan laittaa myyntiin huuto.netiin, mutta kerron kyllä auliisti, miksi huuto.net ei ole hyvä idea:

1. huuto.netiin mennään sillä asenteella, että mitä sitten ostetaankin, sen pitää irrota halvalla. Harva huuto.netin kävijöistä on kiinnostunut maksamaan työstäsi edes melko kohtuullista korvausta.

2. huuto.netissä työsi hukkuvat massaan. Sivustolla on ihan käsittämätön määrä kohteita huudettavana, joten kovinkaan moni ei viitsi pitkään korusivuja selailla. Tälläkin hetkellä esimerkiksi hopeakorujen kategoriassa on yli tuhat kohdetta, rihkamakoruissa yli 2500. Rihkamakorujen kohteista yli 2000:lla ei ole vielä ensimmäistäkään huutajaa. Haluatko tosiaan helmikorusi myyntiin tuonne?

Bloginsa kautta voi ilman muuta yrittää myydä töitään. Ongelmaksi saattaa muodostua palveluntarjoajan asettamat käyttöehdot: palvelua ei välttämättä saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin. Silloin mahdollisuudeksi jää oikeastaan vain pyytää kiinnostuneita ottamaan yhteyttä sähköpostitse. Blogin kautta korujen myymisessä on myös se ongelma, että koko valikoimaa on vaikea saada helposti selattavaksi.

Jos teet korujasi varten omat nettisivut, investoi ihan kunnon kotisivutilaan. Ilmaiset nettisivutilat tuppaavat olemaan täynnä mainoksia ja ponnahdusikkunoita sun muuta, mikä luultavasti ärsyttää vierailijoitasi. Tee sivusta selkeät ja tyylikkäät ja varmista, että tuleva ostaja löytää helposti tarvitsemansa tiedot.

Korujen myyminen, osa I: Taidot ja asenne

25. elokuuta 2006 klo 17.51
Luokat: Yleinen

Monella koruharrastajalla tuntuu olevan kiire päästä myymään korujaan, monet ovat myyneet niitä jo jonkin aikaa hyvällä menestyksellä ja monilla korut eivät tunnu menevän kaupaksi yrityksestä huolimatta. Tämä kirjoitus on suunnattu lähinnä ensimmäiseen ja kolmanteen ryhmään kuuluville – teille, jotka hyvällä menestyksellä korujanne jo myytte, tämän kirjoituksen sisältö tuskin tarjoaa mitään uutta.

Haluan korostaa, että tätä kirjoitusta (tai sen seuraajia) ei ole todellakaan suunnattu kenellekään erityisesti, eikä tarkoituksenani ole loukata tai tahallaan tuottaa huonoa mieltä kenellekään. Joskus vain en osaa olla hiljaa.

Helmi- ja koruharrastajapiireissä näkee nykyään paljon tietynlaista – minusta hieman pelottavaakin – asennetta nimenomaan aloittelijoilla. Kun on saatu ensimmäinen (tai toinen tai kolmas) koru valmiiksi, muille esitetty kysymys ei ole suinkaan ”Mitä voisin tehdä paremmin?” vaan ”Paljollako tämän voisi myydä?”. Taustalla on ilmeisesti se (harha)käsitys, että korujen tekeminen on helppo ja nopea tapa tehdä rahaa, eikä siinä kiireessä ehditä harrastaa ensin edes sen vertaa, että perustaidot ja -tekniikat olisivat hanskassa.

Esimerkkinä tekniikan harjoittelemisesta voisin mainita sormukset, joita viime aikoina olen tehnyt paljon. Minulla ei olisi käynyt mielen vieressäkään laittaa myyntiin ensimmäisiä tekemiäni sormuksia – ei edes niitä, jotka alkoivat jo näyttää suhteellisen kelvollisilta. Vaati pahuksenmoista sinnikkyyttä ja paljon kipeytyneitä sormenpäitä, ennen kuin olin saanut aikaan myytäväksi kelpaavia sormuksia. Tein useita kymmeniä sormuksia kuparilangasta, ennen kuin siirryin hopealankaan – ja hopeisia sormuksiakin syntyi ainakin tusina, ennen kuin aloin olla tyytyväinen tuloksiin.

Työnsä jälkeä – oli kyseessä sitten perinteiset helmityöt tai hopealankakorut – kannattaa heti alusta asti opetella tarkastelemaan kriittisesti. Onko lukko kiinnitetty kauniisti? Onko langat päätelty huolellisesti? Hallitsenko solmusuojien käytön? Onko koru varmasti tarpeeksi kestävä? On myös hyvä miettiä (asettuen sellaisen ihmisen asemaan, joka ei koruja tee itse), olisiko itse valmis maksamaan kyseisestä korusta ja olisiko koruun tyytyväinen, jos sen olisi ostanut.

Jos tarkoituksena on ainoastaan ansaita hieman helmirahaa, voi tietysti laittaa korun myyntiin sillä ajatuksella, että kokeilee, meneekö se kaupaksi. Jos menee, hieno homma. Jos ei, voi voi.

Tilanne on kuitenkin toinen, jos korujaan haluaisi myydä tulevaisuudessa enemmänkin ja muutenkin kuin pienen helmirahan toivossa. Kun haaveena on arvostus koruntekijänä ja tavoitteena on oppia koko ajan enemmän, täytyy hommaan myös panostaa paljon enemmän. Minä olen myynyt aktiivisesti korujani vuoden verran mutta tunnen silti itseni monissa asioissa vielä täysin tumpeloksi aloittelijaksi. Korumaailmassa en ole oikeastaan kukaan, enkä osaisi itseäni kutsua vielä miksikään korutaiteilijaksi. Minä olen harrastelija, joka yrittää kehittyä koko ajan vähän paremmaksi.