Enin donitsiriipus

12. elokuuta 2006 klo 19.16
Luokat: Hopea, Kaulakorut, Ketjut, Korukivet, Rannekorut, Sormukset, Swarovski

Tässäpä sitten niitä edellisessä merkinnässä lupailtuja kuvia:

jenspindx2

Kouluaikaisen kaverin häitä varten tehdyt Jens Pind -ketjut sekä morsiamelle että sulhaselle. Neliapilat ovat mukana tuomassa onnea.

rosaline-sormus-kk

Tilaustyönä tehty setti, jossa on käytetty Rosaline-sävyisiä Swarovskin helmiä. Minulla oli edellisestä setistä myynnissä enää tuollaiset korvakorut, ja niiden ostaja halusi kovasti myös kaulakorun ja sormuksen. Tällaiset niistä tuli – kuva tosin ei ole kauhean hyvä.

aventuriinidonitsi

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä on Eni Okenin ohjeella tehty donitsiriipus ketjuineen. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen (siitä tuli upea, vaikka itse sanonkin!), joskin donitsin kanssa meinasi välillä usko loppua. Korussa on käytetty tummanvihreitä 6 mm:n ja vaaleanvihreitä 4 mm:n aventuriineja, erilaisia hopealankoja, hopeahelmiä, Balin hopeaa… ja tietysti siinä on mukana myös tuo iso aventuriinidonitsi.

Materiaaleiltaan tämä kaulakoru on ehkä kallein tähän mennessä tekemistäni koruista. En ole vielä päättänyt, laitanko korun myyntiin vai en – laskujeni mukaan hopean määrä jää hitusen alle 10 gramman, joten saisin kyllä myydä sen… saa nähdä.

Koruntekijän arkea

12. elokuuta 2006 klo 16.24
Luokat: Yleinen

Koruja tehdessäni olen oppinut jo joitakin tiettyjä totuuksia, mitä tulee korutarvikkeisiin.

1. Mitä pienempi ja kalliimpi koruosa tai helmi on kyseessä, sitä todennäköisemmin se putoaa käsistäsi ja katoaa lattialle jonnekin kirjoituspöydän alle villakoirien ja johtokaaoksen keskelle. (Miten niin pitäisi siivota useammin?)

2. Eni Oken -tyylisiä koruja tehtäessä ohut hopealanka – jota leikkasit alun alkaenkin vähintään parikymmentä senttiä pitemmän pätkän kuin ohjeessa neuvottiin – loppuu aina kesken, yleensä vajaa sentin verran ennen maaliviivaa.

3. Mitä kauniimpi sormus, sitä todennäköisemmin pihdit lipeävät viimeistä langanpätkää käännettäessä ja tekevät sormukseen rumat jäljet.

4. Jos otat esille täsmälleen koruun tarvittavan määrän helmiä sun muuta, on vähintään yksi helmi jotenkin viallinen, että varmasti joutuisit kaivamaan laatikot uudelleen esille. Tämä tapahtuu poikkeuksetta varsinkin Balin välihelmien kanssa.

5. SoftFlex-rullan loppuessa vaijeria jää aina jäljelle pätkä, joka melkein riittäisi vielä yhteen koruun, mutta ei ihan.

Helmihullu haluaa tässä vaiheessa myös marista pieleen menneestä yrityksestä ansaita helmirahaa. Halusin vähentää hieman varastojani, joiden totesin kasvaneen pöyristyttäviin mittoihin. Kaupittelin muille sellaiset lasihelmet, joille minulla itselläni ei tuntunut olevan ikinä mitään käyttöä, sekä korukiviä, joita minulla itselläni oli yli oman tarpeen.* Raha virtasi.

Jos myy pois helmiään, eikö ole selvää, että saadut rahat on tarkoitus käyttää uusiin helmiin? Niin minustakin!

Mutta ei. Perjantaina pulitin suurimman osan näistä ansaituista helmirahoista Haumauhun, kun Piko oli päättänyt kiusallaankin sairastua. Nuo pahuksen hännäkkäät sairastuvat aina silloin, kun kuvittelen voivani ostaa hieman helmiä tuntematta siitä huonoa omaatuntoa **.

Tietysti Piko on minulle helmiä tärkeämpi (paitsi päivinä, jolloin se päästelee tahmakakkoja päälleni ja kehtaa vielä näykkiä sormesta – silloin ajatus sen vaihtamisesta pussilliseen Swarovskin kristalleja tuntuu yllättävän houkuttelevalta), joten mikäpä siinä auttoi. Ehtiihän sitä helmiä ostaa myöhemminkin – eivät ne tästä maailmasta kesken lopu (joskin toisinaan omasta ja muiden foorumilaisten hillittömästä hamstrausvimmasta päätellen voisi olettaa niin…)

Ei kuvia tällä kertaa, mutta niitä pitäisi olla luvassa illemmalla, jahka saan uusimmat jutut kuvattua.

—–
* Uskomatonta mutta totta: minä toisinaan tosiaan kykenen luopumaan aarteistani muutenkin kuin korumuodossa.
** Kyllä, minä nykyään tunnen toistuvasti syyllisyyttä helmiostoistani. Alan ilmeisesti tiedostaa, että minulla on ongelma. Minusta tulee todennäköisesti Suomen ensimmäisen AH-ryhmän (anonyymit helmiholistit) ensimmäinen jäsen.