Patinoituja tilaustöitä

17. elokuuta 2006 klo 18.47
Luokat: Hopea, Korvakorut, Rannekorut, Sormukset, Swarovski

Days of old -riipuksen ostajalle tein tilauksesta riipuksen kaveriksi nämä:

daysofold-r-kr

Rannekoru ja korvakorut, kristallien sävyinä Lime, Olivine ja Khaki.

daysofold-s

Sormukseen valitsin Olivine-sävyn. Kaikki korut on patinoitu, ja sormuksesta (joskin se on aika tumma) tuli mielestäni jopa yllättävän nätti, vaikka se oli näista kolmesta korusta se, jonka patinointi hirvitti eniten.

Lahja läheiselle

16. elokuuta 2006 klo 20.08
Luokat: Hopea, Korukivet, Rannekorut, Sormukset, Swarovski

Sanovat, notta harjoitus tekee mets mestarin, joten minähän harjoittelen!

swarovski-white-s

Valkea 6 mm:n Swarovskin helmi

swarovski-pr-s

Powder rose -sävyinen Swarovskin helmi ja kuusi pientä hopeahelmeä

smokyquartz-s

6 mm:n savukvartsi

garnetring04

Ihana pitkulainen granaatti

garnetring03

Pyöreä 4.5 mm:n granaatti ja uritettuja hopeahelmiä. Design ei toiminut siten kuin olisin halunnut, sillä hopeahelmet pääsevät liikkumaan eivätkä pysy nätisti granaatin molemmin puolin – vaan on se silti sievä sormus.

fireopal-s

Pyöreä Swarovskin fireopal-kristalli

blueonyx-s

6 mm:n sininen onyx

agate-blackred-s

Aivan upea 6 mm:n punamusta akaatti, jonka kuviot eivät valitettavasti tahdo kuvassa erottua

moonstone-s

Aiemmin tekemäni kuukivisormus, jonka tänään patinoin. Jostain syystä en alun alkaen saanut millään sormusta kunnolla kirkkaaksi, joten päätin tehdä koruntekijän vastineen ”leipuri peittää virheensä kermavaahdolla” -tempulle ja patinoin sormuksen. En ole vielä ihan varma siitä, pilasinko vai pelastinko sormuksen.

wrappedgarnet

Viimeiseksi vielä iiiiihana granaattirannekoru. Tein sen lahjaksi eräälle tärkeälle ihmiselle, joka aniharvoin saa minulta mitään, vaikka teen koruja koko ajan. Nyt tuumin, että kyseinen ihminen ansaitsee jotain pientä piristystä, kun on viime aikoina ollut jotenkin negatiivisia tunteita täynnä.

Siispä:
– Ole hyvä, Outi!
– Voi kiitos! Mistä tiesitkin, että rakastan granaatteja?

Kivikauneutta

15. elokuuta 2006 klo 20.15
Luokat: Helmihulluus, Korukivet, Ostokset

Tänään oli hyvä helmipäivä. Sain aimo annoksen uusia korukiviä, joista osa oli suorastaan mykistävän kauniita.

Kilpailussa suosikkikorukiveni asemasta ametisti ja monivärinen turmaliini röyhistelisivät rintaansa varmoina ennakkosuosikkeina. Ne olisivat sprinttikisan Yhdysvallat tai pitkän matkan kenialaiset, ja niiden vedonlyöntikerroin olisi alhainen. Jaspis ja granaatti näyttäisivät samaan aikaan sekä keskittyneiltä että hieman hermostuneilta: ne tietäisivät, että kummalla tahansa niistä olisi mahdollisuus voittaa, mikäli suoritus onnistuisi täydellisesti.

Kvartsit, tiikerinsilmä, karneoli sun muut olisivat mukana kisassa lähinnä sen takia, että jokaiselle radalle tarvitaan kilpailija. Kisan varsinainen musta hevonen olisi kuitenkin akaatti. Se ei kisan alussa itsekään uskoisi mahdollisuuksiinsa, mutta kirisi ehkä kuitenkin juuri ennen maaliviivaa muiden ohi.

Vietin pitkän tovin tutkien tänään saamiani akaatteja. Ne yllättivät kauneudellaan: odotin jotain sievää ja värikästä, mutta sainkin uskomattoman kauniita kiviä, joiden pinnoilla on kuin satujen maisemia. Jotkut kivistä olivat väriensä ja kuvioidensa ansiosta niin lumoavia, että ne saivat helmihullun sydämen läpättämään puolet normaalia nopeammin.

Kuvasin joitain erityisen kauniita yksilöitä:

gf-akaatti01

gf-akaatti02

gf-akaatti03

gf-akaatti04

Paitsi kauniita akaatteja, GirlsFeveriltä tuli myös todella kauniita ametisteja. Joissakin niistä oli sisällä hienosti eri väreissä välkähtäviä kohtia, jollaisia en ole ennen ametisteissani nähnyt. Kuvaan onnistuin juuri ja juuri tallentamaan moisen kohdan – tosin se ei näy kovin selvästi:

gf-ametisti

Värejä liian varovaisesti

14. elokuuta 2006 klo 21.22
Luokat: Hopea, Korukivet, Rannekorut, Yleinen

Olen taas tänään miettinyt erästä asiaa, jota pidän tällä hetkellä ehkä suurimpana heikkoutenani (tai ainakin yhtenä suurimmista), mitä tulee korujen tekemiseen.

Minä en osaa käyttää värejä.

Moni on sanonut minulle, että minulla on korujen suhteen hyvä värisilmä, mutta se ei itse asiassa pidä paikkansa. Minä valitsen aina turvallisia ja tylsiä väriyhdistelmiä – enimmäkseen vieläpä saman väriperheen sisältä: vihreän sävyjä, sinisen sävyjä, violetin sävyjä… Käytän harvoin useampaa väriä koruissa. Yhdistän korkeintaan mustaa tai valkeaa johonkin värikkääseen. Silloin, kun käytän useampia värejä, on yleensä kyse samasta helmilaadusta, jolloin helmet automaattisesti sopivat yhteen.

Korujeni väriyhdistelmät siis melkein poikkeuksetta toimivat hyvin, mutta ne ovat liian usein tylsiä ja mielikuvituksettomia. Ne eivät osoita mitään erityistä luovuutta. En tulisi ajatelleeksi käyttää tällaisia värisävyjä yhdessä, sininen ja oranssi vaikuttaisivat minusta luultavasti todella oudolta yhdistelmältä enkä luultavasti näitäkään värejä olisi laittanut samaan koruun. Monet kuitenkin näkyvät tekevän onnistuneesti rohkeitakin yhdistelmiä.

Pakko on kuitenkin sanoa, että hieman tylsä mutta toimiva väriyhdistelmä voittaa mennen tullen huonosti mutta mielikuvituksekkaasti valitun yhdistelmän. Toisinaan törmään netissä koruihin, joiden hirveät väriyhdistelmät saavat minut uskomaan, että niiden tekijä on täydellisen värisokea.

Ajattelin ottaa seuraavaksi korumaailman tavoitteekseni sen, että alan käyttää värejä rohkeammin. Jos kuitenkin alkaa pahasti vaikuttaa siltä, että olen värisokea, pyydän kertomaan siitä minulle hienovaraisesti.

Lopuksi esittelen parin viime päivän aikana valmistuneet rannekorut, joihin olen erittäin tyytyväinen (vaikkakin väriongelmani tulee niissä selkeästi ilmi):

turkoosi

Ihanista HelmiQ:n helmiäislaatoista tehty rannekoru

swirlyamethyst

Pakottauduin käyttämään Girlsfever.comista ostamiani upeita brasilialaisia ametisteja tähän koruun. Ne kuuluivat ”aargh, ihania, en ikinä raski käyttää näitä mihinkään” -sarjaan, mutta pysyin lujana ja käytin niistä osan. Kuva ei tee kiville oikeutta: ne ovat todella kauniin violetteja, vaikka kuvassa näyttävät melkein mustilta.

blackonyx

Mustaa onyxia (10 mm ja 6 mm) ja hopeaa. Ihana, vaikka itse sanonkin.

Enin donitsiriipus

12. elokuuta 2006 klo 19.16
Luokat: Hopea, Kaulakorut, Ketjut, Korukivet, Rannekorut, Sormukset, Swarovski

Tässäpä sitten niitä edellisessä merkinnässä lupailtuja kuvia:

jenspindx2

Kouluaikaisen kaverin häitä varten tehdyt Jens Pind -ketjut sekä morsiamelle että sulhaselle. Neliapilat ovat mukana tuomassa onnea.

rosaline-sormus-kk

Tilaustyönä tehty setti, jossa on käytetty Rosaline-sävyisiä Swarovskin helmiä. Minulla oli edellisestä setistä myynnissä enää tuollaiset korvakorut, ja niiden ostaja halusi kovasti myös kaulakorun ja sormuksen. Tällaiset niistä tuli – kuva tosin ei ole kauhean hyvä.

aventuriinidonitsi

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä on Eni Okenin ohjeella tehty donitsiriipus ketjuineen. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen (siitä tuli upea, vaikka itse sanonkin!), joskin donitsin kanssa meinasi välillä usko loppua. Korussa on käytetty tummanvihreitä 6 mm:n ja vaaleanvihreitä 4 mm:n aventuriineja, erilaisia hopealankoja, hopeahelmiä, Balin hopeaa… ja tietysti siinä on mukana myös tuo iso aventuriinidonitsi.

Materiaaleiltaan tämä kaulakoru on ehkä kallein tähän mennessä tekemistäni koruista. En ole vielä päättänyt, laitanko korun myyntiin vai en – laskujeni mukaan hopean määrä jää hitusen alle 10 gramman, joten saisin kyllä myydä sen… saa nähdä.

Koruntekijän arkea

12. elokuuta 2006 klo 16.24
Luokat: Yleinen

Koruja tehdessäni olen oppinut jo joitakin tiettyjä totuuksia, mitä tulee korutarvikkeisiin.

1. Mitä pienempi ja kalliimpi koruosa tai helmi on kyseessä, sitä todennäköisemmin se putoaa käsistäsi ja katoaa lattialle jonnekin kirjoituspöydän alle villakoirien ja johtokaaoksen keskelle. (Miten niin pitäisi siivota useammin?)

2. Eni Oken -tyylisiä koruja tehtäessä ohut hopealanka – jota leikkasit alun alkaenkin vähintään parikymmentä senttiä pitemmän pätkän kuin ohjeessa neuvottiin – loppuu aina kesken, yleensä vajaa sentin verran ennen maaliviivaa.

3. Mitä kauniimpi sormus, sitä todennäköisemmin pihdit lipeävät viimeistä langanpätkää käännettäessä ja tekevät sormukseen rumat jäljet.

4. Jos otat esille täsmälleen koruun tarvittavan määrän helmiä sun muuta, on vähintään yksi helmi jotenkin viallinen, että varmasti joutuisit kaivamaan laatikot uudelleen esille. Tämä tapahtuu poikkeuksetta varsinkin Balin välihelmien kanssa.

5. SoftFlex-rullan loppuessa vaijeria jää aina jäljelle pätkä, joka melkein riittäisi vielä yhteen koruun, mutta ei ihan.

Helmihullu haluaa tässä vaiheessa myös marista pieleen menneestä yrityksestä ansaita helmirahaa. Halusin vähentää hieman varastojani, joiden totesin kasvaneen pöyristyttäviin mittoihin. Kaupittelin muille sellaiset lasihelmet, joille minulla itselläni ei tuntunut olevan ikinä mitään käyttöä, sekä korukiviä, joita minulla itselläni oli yli oman tarpeen.* Raha virtasi.

Jos myy pois helmiään, eikö ole selvää, että saadut rahat on tarkoitus käyttää uusiin helmiin? Niin minustakin!

Mutta ei. Perjantaina pulitin suurimman osan näistä ansaituista helmirahoista Haumauhun, kun Piko oli päättänyt kiusallaankin sairastua. Nuo pahuksen hännäkkäät sairastuvat aina silloin, kun kuvittelen voivani ostaa hieman helmiä tuntematta siitä huonoa omaatuntoa **.

Tietysti Piko on minulle helmiä tärkeämpi (paitsi päivinä, jolloin se päästelee tahmakakkoja päälleni ja kehtaa vielä näykkiä sormesta – silloin ajatus sen vaihtamisesta pussilliseen Swarovskin kristalleja tuntuu yllättävän houkuttelevalta), joten mikäpä siinä auttoi. Ehtiihän sitä helmiä ostaa myöhemminkin – eivät ne tästä maailmasta kesken lopu (joskin toisinaan omasta ja muiden foorumilaisten hillittömästä hamstrausvimmasta päätellen voisi olettaa niin…)

Ei kuvia tällä kertaa, mutta niitä pitäisi olla luvassa illemmalla, jahka saan uusimmat jutut kuvattua.

—–
* Uskomatonta mutta totta: minä toisinaan tosiaan kykenen luopumaan aarteistani muutenkin kuin korumuodossa.
** Kyllä, minä nykyään tunnen toistuvasti syyllisyyttä helmiostoistani. Alan ilmeisesti tiedostaa, että minulla on ongelma. Minusta tulee todennäköisesti Suomen ensimmäisen AH-ryhmän (anonyymit helmiholistit) ensimmäinen jäsen.

Vierailu Helmimeressä

5. elokuuta 2006 klo 19.03
Luokat: Korukivet, Lasihelmet, Ostokset

Pääsipä sitten helmihullukin vihdoin käymään Tampereella ja Fabergé-näyttelyn ohella myös Helmimeren uudessa myymälässä. Tiukka budjetti oli päätetty jo ennen kuin kauppaan mentiin sisälle, mutta lopulta siinä pysyminen osoittautuikin sangen helpoksi.

Useimmille helmiharrastajille Helmimeren myymälä on luultavasti todella mainio ostospaikka, mutta minulle sillä oli loppujen lopuksi aika rajallisesti tarjottavaa. Valtaosa kaupan helmistä oli lasia, jota nykyään käytän melko vähän. Hopeaa oli hyvin vähän, kivihelmiä ja makeanvedenhelmiä oli jonkin verran. Yhtä kaikki, oli ihanaa päästä näkemään kyseinen paikka – ja tokihan sieltä jotain tarttui mukaankin!

helmimeri-kivet02
Kullankeltaiset kivet ovat fluoriittia (ensimmäistä kertaa sain itselleni keltaista fluoriittia!) ja vaaleammat ovat nefriittiä.

helmimeri-kivet01
Tästä kuvasta puolestaan löytyy ametistia (violetit), sinistä onyxia (siniset), hematiittia (mustat), ruusukvartsia (vaaleanpunaiset), akaattia (vihreät), kaksi kirjavaa leopardijaspista (opaakkeja) ja kolme Botswanan agaattia (ne ylijäävät).

helmimeri-folio
Isot foliosisushelmet puhuttelivat minua. Ostin muutaman.

helmimeri-pihdit
Beadsmithin pihdit. Minulla oli kyllä kahdet pyöröpihdit jo ennestään, mutta nämä ovat ensimmäiset nimenomaan helmikäyttöön myytävät pyöröpihdit, jotka hankin. Vaikuttavat sangen kelvollisilta.

Korujakin ehti ennen Tampereen-matkaa (ja paria mökillä vietettyä päivää) syntyä lisää:

rq-brioletit
Ihanat ruusukvartsibrioletit, jotka tapojeni vastaisesti onnistuin kiertämään hopealankaan melkein siedettävän siististi.

ametistibrioletit
Ametistipisarat ja valkeita makeanvedenhelmiä. Todella sievät, vaikka itse sanonkin.

kyanite
Hopeasormus, jossa on koristeena hopeahelmiä ja kaksi sinistä kiveä (kyanite, mitä lienee suomeksi?*)

—–
* Tuskin kuitenkaan kyaniitti, koska se olisi loogista. Eihän iolite-kivikään ole suomeksi ioliittia vaan kordieriittia…