Sokea kanakin…

30. maaliskuuta 2006 klo 23.04
Luokat: Hopea, Korukivet, Sormukset

Kun muistaa reilun viikon takaisen yritykseni, on melko selvää, että tämä oli vain onnenkantamoinen.

tigereyering

Kuinka kuvat syntyvät

30. maaliskuuta 2006 klo 17.40
Luokat: Kaulakorut, Lasihelmet, Yleinen

Kun esitellään koruja, kauniit kuvat ovat kaiken a ja o. Minulla oli tapana skannata koruni ihan tavallisella skannerilla, koska sillä sai aikaan suhteellisen tarkkaa jälkeä, mutta korut näyttivät harvoin erityisen houkuttelevilta. Värisävyt kärsivät usein, ja varsinkin violetit helmet tahtoivat skannerissa muuttua todella oudon värisiksi.

Hammasta purren päätin opetella ottamaan koruista kunnollisia valokuvia. Noin neljänkymmenen epäonnistuneen kuvan jälkeen alkoi vähitellen sujua.

Olen kaukana mistään valokuvausgurusta, mutta ajattelin kertoa, mikä toimii minulla. Ensimmäinen ongelma oli salamavalo: luulin, että säätämällä salamavalon vähemmän kirkkaaksi voisin saada aikaan kunnollisia kuvia salamaa käyttäen. Virhe. Salamavaloa ei pidä käyttää ollenkaan. Nykyiset kuvani otan makroa käyttäen pitemmällä valotusajalla, jota luonnollisesti säädän kuvaushetken valon määrän mukaan.

Seuraavaksi kuvittelin, että kunnollisia kuvia saisin ainoastaan keskellä päivää, kunnollisessa luonnonvalossa. Se tuntui hyvin loogiselta ajatukselta, mutta ei lopulta pitänyt ollenkaan paikkansa. Itse asiassa, jostain mystisestä syystä minusta tuntuu siltä, kuin ottaisin parhaimmat kuvani iltaisin pelkässä keinovalossa.

Ajattelin tänään esitellä yhden kuvan synnyn ja kehityksen. Kyseessä on kuva Black cat -rannekorun ostajalle tilaustyönä tehdystä kaulakorusta.

korukuvaus01

Kuvaustilanne näyttää tältä. Ulkoa tulee päivänvaloa, mutta myös pöytälamppu on päällä. Koru on aseteltu valkealle paperille, jonka avulla säädän myös kamerastani valkotasapainon. Paperi on aseteltu kaarevasti, jotta kuvassa korun takana näkyvä taustakin olisi valkea.

Kuvassa etualalla näkyvä hökötys on työkalupakki. Asetin sen pöydän vedettävälle näppäimistötasolle, jotta saan kamerani tuettua: pitempää valotusaikaa käytettäessä kameran pitää ehdottomasti pysyä vakaana, sillä muuten kuvista tulee epätarkkoja. Omistan kyllä kunnollisen kameran jalustankin, mutta tuo työkalupakki toimii tällaisessa tilanteessa apuna kätevämmin ja nopeammin.

korukuvaus02

Tässä on kuva alkuperäisessä muodossaan, ilman mitään korjauksia tai rajauksia – sitä on ainoastaan pienennetty tätä blogimerkintää ajatellen. Kaareva paperi ei ihan riitä peittämään taustalla olevia rojuja, mutta se ei ole mitään, mitä ei kuvan rajaamisella voisi korjata.

korukuvaus03

Nyt kuva on rajattu niin, että taustalla näkyy ainoastaan kuvausalustana toiminut paperi.

korukuvaus04

Seuraavaksi kuvasta on muokattu tasoja (levels, mitä ne sitten ikinä ovatkaan suomeksi?) niin, että valkea paperi on keskellä kuvaa oikeasti valkeaa eikä harmaansinertävää. Lisäksi kuvasta on korjattu kontrastia ja värisävyjä hitusen. Kuva alkaa näyttää jo melko hyvältä, mutta ei tarpeeksi hyvältä.

Tausta on tuhruinen: vasemmalla näkyy kellanruskea töhry, oikea reuna puolestaan on harmahtava. Korjasin nämä sivellintyökalun avulla maalaamalla päälle valkeaa ja muutin myös hieman kuvan rajausta, koska kuvan oikea reuna vaikutti liian ahtaalta.

Lopuksi terävöitin kuvaa kokonaisuudessaan ja sen jälkeen lisäsin kuvaan syvyyttä sumentamalla ensin koko kuvan ja poistamalla sitten sumennuksen etualan keskeisestä osasta tasomaskin avulla. Kuulostaa monimutkaisemmalta kuin onkaan.

Lopullinen kuva näyttää tältä:

korukuvaus05