Oodi Sirulle

23. maaliskuuta 2006 klo 22.18
Luokat: Korukivet, Ostokset

Lupasin kirjoittaa tänne Helmettiin ylistyslaulun ystävälleni Sirulle, mutta koska runoratsullani ei ole koskaan ollut kolmea toimivaa jalkaa enempää, jätän oodin kirjoittamisen väliin ja ylistän Sirua muuten vain.

Siru ansaitsee ylistystä monestakin syystä, mutta tällä kertaa keskitymme vain kahteen niistä.

1. Viime sunnuntaina pääsin Sirun vieraana osallistumaan GSW-messuille. Nämä Kello- ja kulta-alan ammattimessut eivät ole suurelle yleisölle avoimet, vaan sinne pääsee ainoastaan, jos joku armollisista oikeutetuista (= ammattilaisista) ottaa sinut mukaansa. Helmihullua kohtasi siis harvinaislaatuinen onni.

Kevään messut ovat kuulemani mukaan selvästi syksyn messuja pienemmät, mutta jo pelkästään Suomen jalokivituotteen myyntipiste olisi riittänyt pyhiinvaelluskohteeksi. Sirulle riitti minusta varmasti hupia pitkäksi aikaa: oli varmasti mielenkiintoista seurata ensikertalaisen ihmetystä ja onnea – ja ennen kaikkea sitä lähestulkoon hysteriaa lähennellyttä ihastusta, jonka SJT Gemsin mahtava korukivivalikoima sai aikaan.

Rahaa paloi siinä määrin, että minun olisi luultavasti syytä elää kaurapuurolla muutama viikko.

gsw-pink
Vaaleanpunaisia makeanvedenhelmiä! Pakkohan niitä oli ostaa…

gsw-monivari
Värikkäitä makeanvedenhelmiä ei ole koskaan liikaa. Ei edes silloin, kun niitä on jo kaksi pientä lokerikkoa täynnä. Ei, vaikka et raskisi käyttää entisiäkään. (Kyllä tämä on oikeasti melkoista hulluutta…)

gsw-serpentiini
Serpentiiniäkin oli pakko saada. Ihan pakko. Katsokaa nyt, miten kauniin värisiä kiviä!

gsw-ruusukvartsi
…ja kuka muka voisi olla pitämättä ruusukvartsista?

gsw-fluoriitti-n
Tarjolla oli myös monen muotoisia, erittäin kauniita fluoriittihelmiä. Voiko minua syyttää siitä, että sorruin ostamaan nauhallisen näin kauniita nugetteja?

gsw-fluoriitti-p
…tai siitä, että ostin myös pyöreitä fluoriitteja?

gsw-akaatti
Minulla ei myöskään ollut itsehillintää vastustaa näitä kaunokaisia. Vasta kotona tajusin, etten itse asiassa tiedä, mitä kiviä nuo ovat. Punaista akaattia vai karneolia? Kas siinäpä pulma. Apua?

En ole tainnut koskaan tilata nettikaupoista yhtä kalliita korukivihelmiä kuin nämä messuilta ostamani, vaikka nämäkään eivät olleet kohtuuttoman kalliita (varsinkaan, kun ottaa huomioon, että messuilla oli tarjolla myös 110 euron turmaliininauhoja…). Näiden kivien ostaminen oli kuitenkin ihan erilainen kokemus kuin netistä tilaaminen: kerrankin sai ensin itse tutkia kivinauhoja, hypistellä niitä kaikessa rauhassa ja lopulta valita mieleisensä.

2. Sirua on kiittäminen toisestakin asiasta: hän kertoi minulle Kellonosat-nimisestä liikkeestä Helsingissä ja neuvoi etsimään sieltä kunnollisia pihtejä.

pliers
Nyt minulla on vihdoinkin, vihdoinkin kunnolliset lattapihdit. Tai siis tietysti kahdet – eiväthän yhdet ole tarpeeksi, kun on kyse hopearenkaiden sulkemisesta. Kokeilin pihtejä vasta pikaisesti, mutta olen lumoutunut. Enää ei pihteihin uponnut rahasumma kirpaise yhtään. Ei sitten yhtään!

Ja vielä lopuksi on kerrottava suorastaan paholaismaisen nerokkaasta suunnitelmasta vaikeuttaa tämän freelancer-paran työntekoa. Katsokaa, mitä postimies toi tänään juuri, kun epätoivoisesti yritin kirjoittaa seuraavaa artikkeliani:

beadworkmagazine
Ei vain yhtä Beadwork-lehteä vaan kaksi: sain sekä uusimman numeron että joulu/tammikuun lehden, joka minulle jäi aiemmin jostain syystä tulematta ja joka lähetettiin minulle uudestaan.

Vaan uskokaa tai älkää – uusin numero on vieläkin muovipussissaan. Ei tosin enää kovin montaa minuuttia.

*viuh*