Korvakorukoukun anatomia

15. maaliskuuta 2006 klo 17.50
Luokat: Korvakorut, Yleinen

Monikin on kaipaillut tänne Helmettiin merkintöjä, joissa olisi lopputuloksen lisäksi myös esitelty työvaiheita. Siksipä tällä kertaa on tarjolla kertomus hopealangan matkasta korvakorukoukuksi.

Olen oman WigJig Olympukseni kanssa tehnyt aika paljonkin korvakorukoukkuja, mutta en ole koskaan ollut erityisen tyytyväinen niihin. Ne ovat ihan sieviä, mutta eivät riittävän sieviä. Toisinaan olen silkkaa laiskuuttani ostanut Gemshow-onlinen valmiita koukkuja, jotka ovat sangen kauniita. Valmiita koukkuja käyttäessäni tunnen tosin jonkinlaista harmistusta siitä, etten ole itse tehnyt koukkuja, vaikka osaankin.

Koska minun itse asiassa olisi pitänyt aloittaa kahden seuraavan työjutun suunnittelu, minulla oli tietysti runsaasti aikaa käytettävänä tällaisiin sekalaisiin aikaasyöviin projekteihin (ahem…). Siispä päätin, että juuri tänään on se päivä, jolloin vihdoinkin opettelen tekemään kauniita korvakorukoukkuja.

earwire01
Pöytä muuttui hetken ajaksi epäonnistuneiden koukkuyritelmien hautausmaaksi, sillä jokainen sota vaatii uhreja. Nykyisillä hopean hinnoilla jokainen haaskuun mennyt senttimetri surettaa, mutta ihan kaikkeen testailuun ei yksinkertaisesti voi käyttää kuparilankaa, koska se ei käyttäydy samalla tavalla (eikä minulla sitä paitsi ollut tarvittavaa vahvuutta). Tarkoituksena oli löytää oikeanlaiset jigin tapit ja niiden oikea sijoittelu.

earwire02
Täydellinen tappien sijoittelu löytyi lopulta. Kuvasta ei kyllä vielä välttämättä uskoisi, että tuolla kuviolla saisi aikaiseksi kauniita koukkuja…

earwire03
Asiaan! Kuvassa 0.7 mm:n vahvuista puolikovaa hopealankaa, jonka alkupäähän on tehty pyöröpihdeillä keskisuuri p-silmukka. Lankaa ei ole katkaistu. 0.7 mm:n lanka on oikeastaan ihanteellisinta korvakorukoukkuihin, sillä se on riittävän vahvaa pysyäkseen kauniisti muodossaan vääntymättä, mutta ei kuitenkaan niin paksua, että koukun laittaminen korvaan tuntuisi ilkeältä.

earwire04
P-silmukan avulla lanka on aseteltu jigiin ja väännetty suunnitellun kuvion mukaiseksi. (Tiedättekö muuten, miten hemmetin hankalaa on yrittää ottaa tällaisia kuvia työskennellessään yksin?) Lanka on katkaistaan sivuleikkureilla hieman jälkimmäisen ohuen tapin jälkeen.

earwire05
Lanka on irrotettu jigistä, eikä tulos ei näytä järin hääviltä, eihän? Vaan eipä hätiä mitiä, vielähän tässä on monta työvaihetta jäljellä!

earwire06
Seuraavaksi p-silmukkaa käännetään pihtien avulla niin, että se asettuu kauniisti keskelle langan päätä…

earwire07
…näin!

Tässä välissä tapahtuu pieni hyppäys, jota kuvasarja ei esitä. Koukkuun on pujotettu ensin kahden millimetrin pyöreä hopeahelmi sekä pikkiriikkinen hopealankaspiraali, jonka olin suurta oveluutta osoittaen tehnyt jo etukäteen. Spiraalin tein kiertämällä 0.5 mm:n pehmeää hopealankaa 0.8 mm:n kuparilankapätkän ympärille. Koska korvakorukoukun paksuus on vain 0.7 mm, tuo ylimääräinen 0.1 mm takasi sen verran väljyyttä, että spiraalin sai helposti pujotettua koukkuun.

earwire08
Kun hopeahelmi ja spiraali ovat paikoillaan koukun alaosan silmukan yläpuolella, käänsin pihdeillä noin 45 asteen kulman heti spiraalin yläpuolelle…

earwire09
…minkä jälkeen koukku näytti tältä.

earwire10
Lopuksi muotoilin koukun sopivan muotoiseksi kynän avulla. Väänsin koukun piikkiosaa varovasti taaksepäin niin, että se meni itse asiassa ristiin koukun alaosan kanssa. (Puolikovan hopealangan kimmoisuus takaa sen, että piikki ponnahtaa sen jälkeen sopivasti takaisinpäin.)

earwire11
And there you have it!

Tai niin ainakin voisi luulla. Koukku ei kuitenkaan ole vielä valmis käytettäväksi, minkä huomaisi nopeasti yrittäessään pujottaa koukkua korvaansa. Piikin pää on sivuleikkureiden jäljiltä vielä terävä, joten yksi työvaihe on vielä jäljellä.

earwire12
Piikin kärkeä hiotaan varovasti metalliviilan avulla, kunnes se ei ole enää liian terävä.

Viimeiseksi on huomautettava, että käsieni asennot saattavat kuvissa näyttää hyvinkin oudoilta. En välttämättä ole työvaiheiden aikana oikeasti pitänyt käsiäni juuri noin, mutta kunnon kuvien saamiseksi oli tehtävä pieniä myönnytyksiä.

Koukku on sievä, vaikka itse sanonkin. Ja se on itse tehty, mikä tekee siitä entistäkin paremman. Gemshow-onlinella suunnilleen vastaavat koukut maksavat $1.09 per pari, ja kun lasketaan, kauanko minulla meni tuon yhden koukun tekemiseen… uh.. No, ei puhuta siitä.